sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Romantiikkaa vai tekniikkaa Storågskärissä


Elokuinen lomapurjehduksemme eteläisellä Ahvenanmaalla sujui seikkailun hengessä. Storågskärin merikarhusatamaan saavuimme ahtailla vesillä ja sakeassa sumussa isoja kalanpyydyksiä väistelleen ja rantauduimme köliä kolistellen. Kun lopulta saimme Namusen parkkiin, lähdimme heti tutkimaan meille uutta merikarhusaarta. Saaressa oli paljon tilaa ja hienoja näköalapolkuja, jotka tosin olivat melko vaikeakulkuisia. Korkeuserot olivat suuria ja kalliot jyrkkiä - taitaa jäädä osalta seniori-seilaajia nämä kiertämättä. Saunapoluilla oli kivasti lankongeja, mutta saunoille oli myös reilusti matkaa.



Elokuun alussa puolukat punertuivat ja mustikoita oli runsaasti makupaloiksi. Olin taas suu ja sorkat mustina ja todennäköisesti hymyilin kuin hirvi mustikanröhnät hampaitteni välissä. Mutta tämä on tätä primitiivistä metsäneläimen onnea: suoraan varvikoista laiduntaminen toimii aina.



Kiipeilyn välillä pysähdyimme hengähtämään itäisellä saunalla samuisiin maisemiin. Sillä toisella saunalla emme nyt käyneetkään. Karhusaunojen maisemat ja oma rauha ovat pieniä aarteita (vaikkei saunoisikaan). Ne on rakennettu poikkeuksellisen kauniiden maisemien äärelle ja saunarakennukset on lähes aina onnistuttu sulauttamaan nätisti maastoon. Tämän saunan rantakallio kelpaisi vaikka tanssilattiaksi.




Kuusilla oli joku erityisen tuottoisa käpyvuosi. Tilannetta paremmin ilmaiseva kuva oli pahasti ylivalottunut, mutta uskokaa pois: en ollut eläissäni nähnyt niin överisti käpyjä.



Poluilta ja kallioilta avautui hienoja näkymiä sumuisten saarten sokkeloihin. Kalliot olivat aika liukkaita ja siinä sai taiteilla kieli keskellä suuta ja vähän varmistella, ettei käy köpelösti.



Saimme retkemme aikana ensimmäisen kaverinkin Storågskäriin, mutta koska täällä on pitkä matka joka paikkaan, emme harmiksemme ehtineet laiturille vastaanottamaan tulijoita. Kaikkiaan meitä yöpyi Storågskärissä elokuun ensimmäisenä perjantaina kolme venettä.



Pitkä vuorikiipeilyretki sai nälän raivoamaan ja ruoka upposi tänään ehkä vielä paremmin, kuin normaaliin karjuvaan merinälkään. Sen jälkeen mies halusi viedä minut soutelemaan. Ooo! Sydämenkuvat silmissäni laitoin pelastusliivit päälleni ja astuin soutuveneeseen. Aurinkokin laskisi pian ja olisi mahdottoman kaunista. Tuijottelin hykerrellen Kipparin sinisilmiin ja kuuntelin veden liplatusta.



Vähän se sitä romantiikkaa karisti, kun mies ojensi minulle 2,5 metrin hiilikuitukepin ja komensi luotaamaan laitureiden edustat. Okei... Pyllistelin veneestä putoamisen partaalla hihat märkinä tökkien rantoja. Se kävi pidemmän päälle jo vähän käsivoimillekin, kun piti nostaa ja laskea luotausvälinettä liikkuvassa veneessä. No selvisi siinä ainakin se, että meille on itälaiturissa ehkä toinenkin riittävän syvä paikka ja uudessa laiturissa ehkä kaksi poijua, mutta länsilaituri on kaikkein epävarmin 2,30 syväyksellemme.



Nämä saarisokkelot olivat joka tapauksessa ihania paikkoja soudella ja iltavalo loi tunnelmaansa. Jostain aivorunkotasolta kumpusi mieleeni lapsuudesta tutun Katri Helenan biisin kertsi: "Vasten auringon siltaa, säteet myöhäiseen iltaan, sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon, mmm-mmm-mmm-mmm (ei voi muistaa ihan kaikkea)..."





Kävimme ohimennen juttelemassa kesän aikana jo vähän tutuiksi tulleiden muiden venekuntien kanssa ja vietimme sitten mukavan illan omassa itälaiturissamme. Nautimme vähän manchegoa viikunahillolla ja punaviiniä. Siinä unohtui alkuillan kölin kolhimisen mielipahat ja sumuseikkalun jännitykset. Vaikka aina toivoo, että kaikki sujuisi hyvin, niin toisaalta jos ei koskaan mitään sattuisi, niin saattaisi se olla jo vähän tylsääkin. 




Kesäaika on jo täällä! 
Ihanaa huhtikuun alkua kaikille!



8 kommenttia:

  1. Haha, voi ei, noissa soutu- tai muissa retkissä on joskus kyllä taka-ajatuksia! Ihanat kuvat saaresta... 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Annika ja tosiaan, aina joskus se miehen ajattelumalli yllättää :D

      Poista
  2. Hienoja kuvia Storågskäristä, vaikka sää olikin sumuinen. Mukavasti virittää uuteen kauteen nämä edellisen kesän postaukset, kiitos näistä! Nuo (kevyet) pohjakosketukset kuuluvat purjehdukseen, jos liikkuu väylien ulkopuolella ja yöpyy muuallakin kuin vierasvenesatamissa. Mutta silti, joka kerta se kolahdus tuntuu ikävältä ja johtaa yleensä itsesyytteelyyn siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Antti. Sama tunne on itselläkin näitä postauksia kirjoittaessa, että tässä valmistautuu samalla tulevan kauden ihanuuksiin. Näin se on: köli kolisee ennemmin tai myöhemmin, täytyy vaan toivoa ettei kovin pahasti. Meillä on tuo kölin bulbin terävä etunokka sellainen, jonka muoto ei saisi muussaantua, tai tulee iso remontti ja tauko purjehduksiin. Mutta eihän sitä voi koko ajan elää varovasti nynnyillenkään...

      Poista
  3. Voi miten minä hihittelin täällä teidän "romanttiselle" veneretkelle ;-)
    Ihanan rauhaisa satama ja sait veden kielelleni tuolla teidän iltapalalla.
    Merikarhu satamien ihan paras puoli taitaa olla juurikin tuo ruuhkattomuus.
    Hyvää pääsiäispyhää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä - olimme vähän eri taajuudella veneretken odotusten suhteen :D

      Tietyt karhusatamat voivat joskus olla tupaten täynnä, mutta karhusääntöihin kuuluu, ettei ketään karhukaveria käännytetä pois, joten sitten otetaan ilman muuta toiseen tai vaikka kolmanteen riviin veneitä. Kun porukassa on samanhenkisiä ja samoihin sääntöihin sitoutuneita purjehtijoita, on tunnelma satamissa ystävällinen ja rauhallinen. Yöllä saa nukkua hiljaisuudessa ja juttuseuraakin on aina, jos sitä kaipaa. Se on ihan toista kuin useimmissa kaupallisissa satamissa.

      Poista
  4. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tällaisina hetkinä palkitaan pienet matkan tuoksinassa tulleet takaiskut - ihana tunnelma (pyllistelyistä huolimatta) :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi :) Veneessä on hyvä pitää aina jotain herkkua tms. jolla voi lohduttautua, jos seikkailut ovat aiheuttaneet vähän liikaa jännitystä tai pahaa mieltä.

      Poista