maanantai 2. marraskuuta 2015

Härjänmaankarin hämärissä ja Kaminamin syysniksi


Livahdimme perjantaina sen verran aiemmin töistä, että ehdimme lähimpään merikarhusaareen - Härjänmaankarille - juuri ennen pimeää. Lokakuista hämärän-hyssyä lisäsi osaltaan taivaan paksu pilvipeite. Ilman lämpötila oli puoli neljältä +7,6, eli asteen verran vähemmän kuin merivesi. Tuulta oli vain vähän ja halusimme rantautua ennen pimeää, joten ajoimme koneella kaikki huimat 7,6 mailia.



Ei tullut vielä kylmäkään karvalakeissa ja untsikassa. Halloween-viikonlopun kunniaksi pukeuduimme Furbyiksi (muistatatteko vielä ne happy mealin mukana tulleet karvaiset pikkulelut?). Juuri ennen Loukeenkareja lensi komea merikotka aivan merenpinnan tuntumassa, pyyhkäisten Kaminamin keulan edestä. Sen siiveniskut olivat mahtavia ja niiden pehmeä humina kuului koneen pärinänkin yli. Kotka oli keskittynyt johonkin muuhun, se ei näyttänyt edes vilkaisevan meitä, vaikka meni ihan läheltä.



Härjiksellä hylje seurasi uteliaana rantautumistamme pienen matkan päässä poijuista. Hauskaa että hylkeet näyttäytyvät taas täällä sisäsaaristossakin! Huomaan että rantautumisemme sujuvat jo hyvällä rutiinilla, sillä en enää laske, kuinka monta kertaa kauden aikana ajan rantaan. Itselleni tuo keulasta hyppääminen on vieläkin vaikeaa, mutta ajan siis ihan mielelläni. Pystynokkaisella veneellä ei aina pääse kovin lähelle laituria ja nokassa olevaa keulapuun päätäkin pitää varjella, joten keulasta pitää usein todellakin loikata pituutta. Onneksi ei ole pakko, jos ajaa... Härjänmaankarilla olimme ekana kello 16.45 eli heti auringonlaskun jälkeen... Aika hurjaa on tämä kaamos ja talviaika.



Pimeys laskeutui ja saimme juuri ruuan lämpenemään uuniin, kun kotisataman toinen karhuvene lähestyi laituria. Mies ehti vastaanottamaan otsalamppuisen merikarhu-isäntäpariskunnan, joiden purjehduskausi muuten alkoi jo maaliskuun puolivälissä - jäiden aikaan.

Voisi luulla, että merikarhuisännät ovat vähintäänkin karhusaarten kreivejä, mutta kaikki isäntäpariskunnat ketä vähänkään tunnemme, ovat harvinaisen mukavia, avuliaita ja toisia huomioivia ihmisiä. Juuri tässä viikonloppuna juttelimme siitä, miten vaativaa ja sitoutumista edellyttävää hommaa saaren isännöinti on, että ei voi kuin nostaa hattua ja koittaa elellä ihmisiksi saarissa vieraillessaan...



Isäntäpariskunta laittoi tulet Härjiksen mökin takkaan ja lämmittivät saunankin, mutta me emme jaksaneet tällä kertaa liittyä seuraan. Olimme jo iltaseitsemältä tokkuraisen väsyneitä ja katsoimme keulapedissä Hercule Poirot -leffan välillä torkahdellen - kunnes nukahdimme nolon aikaisin.

Pienenä båthållauksen syysniksinä Kaminamista... Jos patjat tuntuvat kosteilta ne ovat myös kalseat nukkua. Petaamalla fleece-huovan patjan ja lakanan väliin on olo paljon lämpöisempi. Fleece ei ime kosteutta ja jos käyttää vielä mikrokuitulakanoita, joilla on sama ominaisuus, on venevällyissä varsin mukavat oltavat syksylläkin. 



Aamulla laitoimme lämppärin taas puoliteholle ja nautiskelimme merimökkeilystä pyjamissamme aamupalan ja lukuhetken merkeissä. Viimeistään tähän aikaan vuodesta alan jo haaveilemaan joulusta. Lämpimästä syksystä kiitollisena tein nyt jouluhaaveilujani ja -suunnitelmiani veneessä.



Lauantaiaamuna aurinko pilkisti hetken pilvien välistä, mutta hämärä päivä tästäkin tuli. Säätiedotus oli luvannut sunnuntaille reippaampia tuulia, sisäsaaristoonkin 10-11 m/s ja puuskat päälle. Se olisi vähän turhan kylmää menoa tähän aikaa vuodesta, joten päätimme purjehtia nyt lauantaina pidemmän lenkin kautta kotiin yöksi. Luja päätöksemme ei kuitenkaan pitänyt...




Lähdimme kello 11 aikaan kaveriveneen kanssa merelle. He Iirisholman suuntaan ja me mukamas lenkille - mutta minne sitten päädyimmekään?



Mukavaa alkanutta viikkoa!


6 kommenttia:

  1. Olen jo monta vuotta käyttänyt veneessä syksyisin ja keväisin fleecestä tehtyjä lakanoita, siis aluslakanana, ja pussilakanan ompelin niin, että toisen puolen tein fleecestä, toisen puuvillasta. Nyt kun vaihdettiin purjeveneeseen (joo, olen tuo sama "kommentoija" kuin pari postausta sitten), ompelin keulapunkkaan muotoon ommellun aluslakanan petarin päälle niin että tein toisen puolen ohuesta fleecestä ja toisen trikoosta, se petarin päälle kuin pussilakana, pysyy hyvin paikallaan ja on mukava iholla. Fleecestä en tehnyt nyt pussilakanoita, kun ostin veneeseen pellavaiset pussilakanat, niillä on sama ominaisuus, eli eivät tunnu kosteilta ja ovat heti ihonlämpöisiä, Olen mainostanut ahkerasti tuota fleece-vinkkiä, itse tein ensimmäiset Ikean tarjousshuovista kokeillakseni miten ne toimii, ja silloiset lakanani tulivat maksamaan kokonaista kaksitoista euroa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit omat vinkkisi! Olet tosiaan jo ehtinyt kehittelemään petausniksejä pitkälle. Kunnioitettavaa meri-marttailua :) Me olemme kovasti tykästyneet noihin keveisiin mikrokuitulakanoihin, jotka ovat kuumalla viileät ja kostealla säällä kuivat. Noita fleece-juttuja voisi kehitellä edelleen Kaminamiinkin.

      Poista
  2. Kumarrus ja kunnioitus teille reippaille karvalakkipurjehtijoille! Täällä muutama silmäpari teitä ihailee. Saariston kauneus, hiljaisuus ja syys ympärillä teidän ilona. Kiitos jälleen kannustuksesta, sitä ihmettelee, miksi vene on jo telakalla näiden tunnelmien jälkeen. Lämpöistä loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna :) Kyllä tässä saattaa vielä käydä niin, että puramme ja nostamme venettä sormet kohmeesta kömpelöinä. Noh - se on sitten se päivä tai kaksi, joka unohtuu nopeasti ja hyvät syysseiluumuistot jäävät päällimmäisiksi... Lämpöistä ja suloista syksyä teillekin!

      Poista
  3. Kiitos kovasti noista mainioista petausvinkeistä molemmille "meri-martoille" =D
    Olette kyllä tosi reippaita ja oikeastaan ihan huippujuttu että voi tehdä joulusuunnitelmia veneessä! Itse olen jo varovasti aloitellut laittelemaan jouluilmettä kotiin ;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä Ansku :)

      Kyllä tässä jo joulua odotellaan ja suunnitellaan... Varsinkin lahjojen hankkiminen ja paketointi on mieluista puuhaa. Kauden päättymisen valoisa puoli on, että on yksi huushålli vähemmän hoidettavana ja paremmin energiaa mm. jouluun keskittymiseen. Oi joulu! <3

      Poista