sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syyspurjehdusta ja kisastudiossa hylkeiden kanssa


Perjantaina oli harmaata ja tihkutti ajoittain vähän vettä, kun sujahdimme reilun tunnin matkan merikarhusatama Härjänmaankarille - kyllä: taas sinne. Syksyllä saapuva aikainen pimeys saa kummasti kiinnostumaan lähikohteista. Lämpöä oli sentään vielä +13 astetta, mutta vastatuuli ja kostea ilma tuntui kalsealta. Noh, vaatteilla ja luppakorva-meiningillä siitä taas selvittiin.



Voi että tykkään näistä syysmaisemista! Ne ovat erilaiset kuin värikkäät ja aurinkoiset kesänäkymät, mutta eivät välttämättä yhtään sen huonommat. Useampi kippari on viimeaikoina todennut, että tämä syksy on sitä parasta purjehdusaikaa.



Rantauduimme Härjänmaankarille kello 17.40 ensimmäisenä veneenä ja veikkailimme, että hyvä jos yksi paatti tulee sinne vielä meidän lisäksemme. Loppujen lopuksi veneitä yöpyi siellä kahdeksan ja satamassa oli täysi meininki. Osa saunoi ja osa kokoontui istumaan iltaa laiturille ja sen jälkeen purjehtijamajaan takkatulen äärelle. Viimeiset veneet saapuivat pimeässä ja sumussa, mutta hyvinhän se rantautuminen sujui, kun kaikki otettiin taas vastaan isommalla porukalla.



Härjänmaankarilla on muuten hieno sauna ja kaunis uimalaituri. Sieltä löytyy myös erillinen savusauna, mutta sen lämmittäminen on oma taiteenlajinsa ja täällä se homma on uskottu vain saari-isännille. En ole koskaan kokeillut savusaunomista... mitenköhän se eroaa tavallisesta?




Illalla lämmitin niin hartaasti pizzaa uunissa, että siitä tuli sellainen tummahkopaahtoinen. Meillä oli vielä illan hämärässä ruokaillessa veneen luukku auki ja hengitys höyrysi siinä pizzaa järsiessä. Olin pienessä flunssassa ja ajattelin että kun tauti ei kuitenkaan sänkyyn kaada, niin ihan samalta se tuntuu veneessä kuin kotonakin. Yöllä satoi vähän lisää vettä, mutta muuten oli oikein rauhallista ja sitä ropinaa oli oikeastaan aika mukava kuunnella.

Lauantaiaamuna eräästä naapuriveneestä pulahti joku todella reipas karhuherra vielä lokakuussakin aamu-uinnille! Veden lämpötila on edelleen noin +13 astetta, että ei se juuri aamuilmasta eronnut.



Me seilasimme aamupäivällä etelään Orhisaaren tienoille seuraamaan Turun Seudulla perinteistä kauden päätöskilpailua: October Racea 2014. Sivuuulta oli 3-5 m/s ja codella pääsi etenemään mukavasti.



Matkalla näimme vihdoin hylkeen kotivesillämmekin! Tämän bongauksen jälkeen näimme toisen hylkeen kisatapahtumien keskiössä Orhisaaren tienoilla. Hän oli ilmeisen innokas purjehduksen penkkiurheilija, koska pää pomsahti ainakin kolmeen kertaan eri paikoista hengittämään ja kisaveneitä katselemaan. Pieni tumma hylkeenpää seikkailee nyt tahrana aika monessa kisakuvassakin.



Seurasimme kisoja Kaminamin kisastudiosta kisa-alueen reunalla, söimme eväitä ja kuvasimme tapahtumia. Paikka oli aivan paras, sillä kääntömerkin jälkeen samat veneet tulivat uudelleen ohitsemme ja paikalta myös näki kauas. October Racesta on tulossa oma pieni postauksensa ja koitan taas keksiä kanavan, jonka kautta saan jaettua kaikki kuvat kisanneille venekunnille. Kisanneet kipparit voivat myös varoiksi ilmoittaa oman sähköpostiosoitteensa minulle osoitteeseen: matkalla.merenneidoksi (at) gmail.com. Uskoisin että kaikista veneistä on kuvia koska niitä tuli otettua (ennen karsintaa) reilut 300 kappaletta.





Iltapäivällä tuuli hiipui niin kisaajilta kuin meiltä merimökkeilijöiltäkin ja iso osa matkasta pursiseuran Pyytinkarille oli taitettava koneella. Yöllä voimistuvan tuulen vuoksi otimme nyt ensimmäistä kertaa paikan Pyytin länsilaiturista. Melkein siis uusi satama. Pyytinkarilla yöpyi lauantaina seitsemän venettä. Uusi laituri on muuten todella hieno ja niin suuri, että kävisi tanssilattiasta tai käytännöllisemmin: suurtenkin purjeiden viikkausalustana.




Ilta oli ihmeen lämmin lokakuiseksi. Naapuriveneen kippari kertoi että alkuillasta oli ollut ihan shortsikelit. Istuimme vielä iltaa takakannella, tosin jo visusti pipoissa ja villasukissa, mutta oli se vielä todella mukavaa! Tällä kertaa ei ollut juurikaan luontotapahtumia seurattavaksi, mutta naapuriveneen suloiset Pikku-Kipparit saivat kyllä hymyilemään monta kertaa. Skål syyspurjehduksille ja nyt lauanataina alkaneelle Volvo Ocean Racelle, jossa kannustan kovasti maailman huippunaispurjehtijoista koottua Team SCA:ta.




Kun ilta pimeni, kuu nousi ja tähdet täyttivät taivaan yövaloiksi. Vietimme Kaminamissa mukavaa leffailtaa lämppärin hoivassa. Tuo sukellus- ja luolailu-seikkailu Sanctum oli ihan katsottava pienessä sokerihuppelissa. Sen kanssa nimittäin meni mukilliset Amaretolla terästettyä kaakaota ja mehevät cupcaket.



Sunnuntaina tuulikin taas reippaammin, 6,5-9,5 m/s, ja olisi ollut ihan mahtavaa mennä vielä seuraamaan October Racen toista kisapäivää. Nyt vasta olisikin ollut menoa ja meininkiä! Harmi vaan, että miehen piti lähteä iltapäivällä työreissuun ja lentokone ei odota. Saimme silti luovia puolitoista tuntia hyvässä tuulessa kiertoreittiä kotiin ja pärjäsimme 6-7.2 solmun vauhdillamme ihan hyvin samaan aikaan Pyytinkarilta lähteneille koneajelijoille.



Ei se sitten ollutkaan ihan sama sairastaako pikkuflunssaa veneessä vai kotona. Kyllä siinä puuskutti ja sydän hakkasi voipuneena aina esimerkiksi purjeidennoston tai tavaroiden siirtelyn jälkeen... mutta mitään en kadu!



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikkille!


4 kommenttia:

  1. Varsinainen karvalakkikeli jo päällä :). Olen samaa mieltä, syksy on aivan ihana, kaunis. P.S. Samaa joukkuetta kannatetaan täälläkin, tottakai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Pilvi, karvalakki on jo nyt påp, ja untsikka sekä snoukkarukkaset sitten vähän myöhemmin.

      On kyllä todella jännittävää seurata naistiimin seikkailuja hurjassa Volvo Ocean Racessa. Jotenkin siihen pystyy eläytymään helpommin kuin konkari-miestiimien selviytymiseen. Se Ylen esittämä "Haaste merellä" -dokkarisarja Team SCAn kokoamisesta ja valmistautumisesta oli huippuhieno!

      Poista
  2. Syksyssä on omat hyvät puolensa ja näitä kuvia kun katselee, näyttää syksy entistäkin kauniimmalta! Ihania tunnelmia ja herkullisia, tuttuja makuelämyksiä, kuten amarettokaakao, nam! :) Luin itse juuri Läckbergin viimeisimmän pokkarin Enkelintekijä ja hyvin viihdyin sen (sekä amarettokaakaon) parissa lämppärin huristessa kotoisasti ;) Mukavaa viikkoa sinulle myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku :)

      Amarettokaakao on kyllä hyvää ja toinen makoisa kaakaon teräste on Xanté ;) Ja kiitoksia, pistän kirjavinkkisi korvan taakse.

      Poista