Kauden viimeinen räpiköintini 606-veneellä oli jo 18.9. ja nyt voi jo varmuudella tehdä pienen yhteenvedon. Kaikkiaan toukokuisen purjehtijakurssin jälkeen kertyi ihan mukavasti purjehdusta, ottaen huomioon ettei omaa venettä vielä ole. Kesälomastakin meni osa kodin kunnostamiseen yms. ajatuksena pedata ensi kaudelle enemmän aikaa merellä. Kauden 2012 aikana olin purjehtimassa:
- 13 päivää perheveneellä: 15-32 M (2 - 6 1/2 t.) purjehdusta /päivä. Näistä päivistä oli 10 kesälomareissuja ja 3 päiväpurjehduksia.
- 5 iltatreenit 606-veneellä: 2 - 2 1/2 t. / kerta
- 2 päiväretkeä 606-veneellä
Mieheni on tietysti purjehtinut tämän päälle vielä paljon omia treenejään ja muutamia kisojaan. Jos itse pohdin nyt, missä perustaidoissa olen harjaantunut, niin mieheni paras saavutus tällä kaudella oli MM-hopeaa. Että ei se Mariaanien hautavajoaman kokoinen kuilu ole väliltämme kauheasti pienentynyt ;) Opettajan roolin hoitamisestaan hän saa isot kiitokset, halit ja pusit. Hän on ollut erittäin kärsivällinen, rauhallinen ja kekseliäs kehittämään hyödyllisiä harjoituksia.
1. Pinnalla ohjaamisessa harjaantuminen
Muistan ekat 606-treenit keväällä ja siihen nähden olen edistynyt pinnalla ohjaamisessa paljon. Siis siitäkin huolimatta, että harjoittelua oli vain muutama kerta keväällä ja pari syksyllä. Sohlaan enää harvoin jatkopinnan kanssa ahtaassakaan veneessä ja tietty tassutuntuma on kehittynyt suhteessa puuskiin. Ekstrana opin jo vähän ohjaamaan niin, että pääsimme surffaamaan aallolla. Vielä on tietysti kehittymisen varaa ja ensi kaudella mennään omalla veneellä, joka on monella tapaa erilainen ohjattava.
2. Ajoituksen treenaaminen täsmällisemmäksi vendan ja jiipin eri tehtävissä toimiessa
Tässä on menty eteenpäin ja meille on mieheni kanssa löytynyt jonkinlainen yhteistyön rytmi. Osa kehityksestä selittyy ilman muuta selkeällä kommunikoinnilla - sillä että muistaa kysyä toiselta: "Valmiina?" Käytännössä olen ollut aina pinnassa tai ruorissa, joten muissa tehtävissä tätä ei ole juurikaan harjoiteltu.
3. Purjeiden säätämisessä harjaantuminen
Tällä alueella olen edistynyt kaikkein vähiten. Harjaantumisen esteenä on ollut teoriatiedon huteruus ja siihen haetaan tukea ensi keväänä erilliseltä kurssilta. 606:ssa olen oppinut tarkkailemaan virtauslankoja ja ohjaamaan tarvittaessa niiden mukaan, mutta mies hoiti kauden loppuun saakka sekä fokan että isopurjeen säätämisen. Pienenä bonuksena skuuttasin yhdellä päiväpurjehduksella perheveneen genaakkeria.
4. Navigointioppien soveltaminen purjehdukseen, erityisesti luovittaessa.
Tämän suhteen olen huokaissut helpotuksesta - kiitos Isi-Kipparin - luovinavigointi aukesi jotenkin maalaisjärkisenä. Saaristossa on se on pitkälti maisemanavigointia ja rantojen syvyyden varmistamista kartalta. Nyt melkein huvittaa, että olin jopa varautunut laskemaan kompassisuuntia luoveille... hihhihhihh... ja sitten tuuli kääntyisi taas vähän... hihhihhihh. Ja loppujen lopuksi on myös se gps ja elektroninen merikartta.
Totesin kesällä että pysyn helposti (paperi-)kartalla, kun otan sen hommakseni. Elektroninen merikartta on ollut hyvä back-up. Tunnistan tietysti merimerkit, kunhan ensin hahmotan ne horisontista. Yhtenä haasteena on edelleen maiseman saarirykelmien hahmottamisessa mikä on mikin saari, mikä on lähellä ja mikä kovastikin kauempana. Niin - ne hajataittoon määrätyt pöllöttimethän on ihan turhat? Ensi kevääseen mennessä tavoitteena on opetella Uusi Loisto -navigointiohjelman peruskäyttö.
5. Rantautumiset ja lähdöt eri olosuhteissa (tuuli, virta) ja erilaisiin paikkoihin/paikoista (poijut, laiturit, kylkiparkki, keulaparkki)
Tämä tavoite oli kyllä liian kunnianhimoinen. 40-jalkaisen perheveneen parkkeerasi ilman muuta Isi-Kippari ja rohkea pitkäkoipinen mieheni hyppi keulasta rantaan. Minä olen ollut assistentti, joka kiinnittää fendarit, syöttää joskus poijuköyttä, pakkaa purjeita tms. Toisaalta olen pitänyt silmäni ja korvani auki sekä rantautumisissa että Isi-Kipparin opetustuokioissa ja koettanut ottaa opikseni. 606:n olen ohjannut pinnalla rantaan 6/7 kerrasta erilaisissa olosuhteissa, ja olemme rantautuneet aina purjeilla (vaihtoehtona olisi meloen). Lisäksi olemme treenanneet 606:lla rantautumisessa tarvittavia taitoja: hidastamista ja eri tavoin pysäyttämistä. Joten pientä valmistautumista on tehty tämänkin osalta ensi kevääksi.
Tavoitteiden lisäksi olen oppinut paljon kaikenlaista sekä purjehduksesta että matkaveneilystä ja bonuksena vielä Merikarhujen tapakulttuurista. Isi-Kippari ja Äiti-Kippari ovat varmaan ihan poikki, kun valmensivat meitä (varsinkin minua) niin aktiivisesti aina kun mahdollista. Pidin koko kesän pientä oppimispäiväkirjaa, koska pelkäsin, että unohdan joitain arvokkaita neuvoja ja hyviä vinkkejä.
Ensi kauden tavoitteet liittyvät vahvimmin omaan veneemme käsittelyn oppimiseen. Yhtenä isona haasteena itselleni tulee olemaan tarkka ohjaaminen erilaisissa rantautumisissa. Tästä on mukavan jännittävää jatkaa matkaa oikeaksi Merenneidoksi!
Musta tuntuu, että se pinnahaaste rantautumisten oli minullekin ehkä vähän too much. Ei niitä rantautumisia kuitenkaan kesään niin montaa mahtunut ja liikaa en halunnut lähteä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle - en mä sitä paattia kuitenkaan tuhota halua! :D
VastaaPoistaJostain syystä en itse jännitä sitä lähtemistä yhtään niin paljoa. Mikähän siinäkin on.
Teillä on kyllä jännät paikat uuden perheenjäsenen kanssa. :)
Totta - kohtuus kaikessa haasteidenkin suhteen. Lähteminen on ehkä siksikin helpommman oloista, kun ei tarvitse pelätä kopsahtaako laituriin.
VastaaPoistaOn on, on jännää ja ihanaa! Mies oli tänään Englannissa päässyt vähän silittelemään veneen alkutekijöitä ja ihmettelemään babyn perän leveyttä (joka on reilu kolmannes veneen pituudesta) :D Minä yritän päästä mukaan seuraavalle käynnille, jos joku vaan tekisi mun töitä sillä aikaa...