Victor Hotel Foxtrot -materiaali kuitataan vastaanotetuksi

Rannikkolaivurin (meri-VHF) radiotutkinto-materiaali saapui tänään postissa ja tarkoitus on käydä kurssi tai oikopäätä tenttiä paketti kevään aikana. Vähän tässä mietittiin että kumpi meistä hankkii tämän pätevyyden, mutta ilmeisesti se olen käytännön syistä minä. Ensinnäkin, jos jotain olen elämän varrella oppinut, niin pänttäämään tentteihin suhteellisen pienellä vaivalla. Toisekseen, jos veneessä tulee hätätilanne, niin todennäköisesti se on perheen urospurjehtija, joka osaa korjata jotain tai käsitellä tulevaa urkkavenettä haastavissa olosuhteissa, joten kommunikointi jäänee luontevasti naaraspurjehtijan tehtäväksi.

Onpas tässä kaikenlaista harrastetta vielä ennen kesää… ja ikuisesti sen jälkeenkin, kesät-talvet.

Rannikkolaivurikurssin startti

Rannikkolaivurikurssi on alkanut mukavan pienellä ja keskustelevalla ryhmällä. Kurssin aikana merenkulkuoppia tullaan täydentämään muutamilla uusilla paikanmääritysmenetelmillä, merkintälaskulla, vuorovesipurjehduksella sekä sorron ja virran vaikutuksen huomioimisella aluksen ohjailuun. Instrumenttiopissa tullaan käsittelemään eri kompassityypit, satelliittipaikannusmenetelmät, tutka, elektroniset merikartat sekä meriradiolaitteet. Kolmantena isompana osiona tullaan käsittelemään meteorologiaa, jota odotan kovasti. Lisäksi tarkastellaan vielä hieman lakeja ja asetuksia, lähinnä ulkomaan huviveneliikenteessä tarvittavilta osin. Tuo lakipuoli käytiinkin raskaalla kädellä läpi jo saaristolaivurikurssilla.

Hurjaa – kurssihan valmentaa merenkulun teorian osalta jo lähtemään kauemmas kotivesiltä, sinne missä vuorovedet vellovat ja maata ei ole aina näkyvissä! Tämä tekee kurssista itsestään jo pienen seikkailun, vaikka seilaaminen tapahtuukin vain kartalla, Suomen ja Viron välillä. Me innokkaat eturivin naiset harkitsemme jo hiljalleen tähtitieteelliseen merenkulkuoppiin perustuvaa avomerilaivurin tutkinnonkin suorittamista, mutta katsotaan nyt askel kerrallaan. Kiinnostus ja innostus ei ole lainkaan haitaksi! 

Merisää ja mää

Tänä viikonloppuna jatkuu tarkempi perehtyminen merisäähän lepotuolista käsin. Ilmatieteenlaitoksen ja Merentutkimuslaitoksen julkaisu: Sää- ja meritieto – Vesilläliikkujan käsikirja on jo käyty joulun aikaan ajatuksella läpi, mutta paljonhan siinä on muistettavaa. Muun muassa mini baarit, jymy paskalit ja pilvityyppien nimet, jotka muistuttavat Harry Potter -tarinoiden lentävien luutien tuotemerkkejä ;)  Ilmatieteenlaitoksen pilvikuvasto täydentää mukavasti tuota käsikirjaa. Nyt on menossa kertaus ja asioiden kääntäminen teoriasta käytännön näkökulmaan: mitä merellä tehtävät eri havainnot ilmanpaineesta, tuulesta ja pilvistä kertovat sään kehittymisestä? Miten hyödynnän merisäätiedotteita niin, että voin ennakoida haastavia tilanteita ja valita järkevimmän reitin sekä turvallisimman sataman? (Tässä kohtaa pohtii miksi ei opiskellut esimerkiksi meteorologiksi ja mitä hyötyä ihmistieteistä on merellä?)

Säätilojen havainnointia ja ennusteiden seuraamista voi vähän kuivaharjoitella ympäri vuoden. Paikallisen säätilan kehitystä seurailen kännykkään tilaamastani ilmaisesta Forecan mobiilipalvelusta. Merisään ennusteet katson Ilmatieteenlaitoksen sivuilta . Veneily.fi -sivustojen vähän selkeämmät ennustekartat perustuvat Ilmatieteenlaitoksen ennusteisiin, eli tämä ei ole edellisestä riippumaton lähde. Sen sijaan yksityisen Forecan sivujen merisää on Ilmatieteenlaitoksen ennusteesta riippumaton ”second opinion”, jota aion jatkossakin käyttää toisena lähteenä. Löytyisikö jostain vielä kolmas? Merivedenkorkeutta koskevan uteliaisuuden voi tyydyttää Itämeriportaalissa

Vanha ”seikkailukelloni” meni hiljattain rikki ja joulupukki toi sitä korvaamaan rannetietokoneen: Suunnon Coren. Sen käyttöohjekirjasarjaan perehtymiseen menikin tovi. Tapaninpäivän (2011) myrskystä kertyi barometrin muistiin esimerkkidataa siitä, miten muutamassa tunnissa tapahtuva matalapaineen raju syveneminen (1013 -> 986 hPa) näkyy käytännössä: puuta kaatuu, merivesi tulvii teille jne. Muutaman päivän kuluttua ilmanpaine laski yhtä alas, mutta loivasti pidemmän ajan jaksolla ja seurauksena oli tavanomainen vesisade ja kohtalaista tuulta. Coren voi asettaa myös piippaamaan myrskyvaroituksen ilmanpaineen muuttuessa rajusti. Auringon nousu- ja laskuajat ovat ilmanpaineiden graafisen esityksen ohella mielenkiintoista pientä seurattavaa. Kompassiin olen ohjelmoinut paikallisen erannon, mutta kalibroinnin onnistuminen täytyy vielä tarkistaa. Ajatella, että Coresta löytyi myös kello, ajastus, hälytys ja torkkutoiminta. Omassa ranteessani tuo ihana möhkiäinen on sen oloinen, että se kävisi myös aseesta mahdollisissa meritaisteluissa merirosvoja vastaan. Äärimmäisessä hätätilanteessa voi varmaan painaa nappulaa ja antaa käskyn: ”Beam me up Spock.” ;)

Matka alkaa

Veneilyhistoriani kaikessa lyhykäisyydessään

Olen harrastanut leppoisaa perhepurjehdusta kymmenisen vuotta ja ”edellisessä elämässäni” moottoriveneilin jonkun kesän. Perhepurjehdus on ollut enimmäkseen lomailua, ruuan laittoa, valokuvausta ym. kolmen kokeneen merikarhun kantaessa päävastuun siitä, että 40-jalkainen kesäkoti kulkee oikeaan suuntaan ja mahdollisimman lujaa. Se on ollut aivan ihanaa aikaa ja kaikki sujui näiden osaavien ihmisten ansiosta aina varmoin ottein ja tyylikkäästi.

Uudet haasteet – seikkailu odottaa

Nyt asiat ovat toisin: meille odotetaan ensimmäistä cruising-kelpoista omaa purjevenettä. Ikänsä kilpapurjehdusta harrastaneella miehelläni on tätä ennen ollut vain kilpaveneitä, joista viimeisimmässä koin ensimmäiset hurjat broachaukset. Se oli hui ja ihanaa samanaikaisesti! Oman ”High Performance Cruiserin” (kuten venesuunnittelijamme sitä kutsuu) myötä perhepurjehdustiimimme jakautuu kahteen erillisen veneeseen ja meidän nuorten (lue: keski-ikäisten) on siis selvittävä kahdestaan ihan kaikesta. Siitä tulee seikkailu: on opittava uutta ja otettava oikeasti vastuuta. Se tulee tarkoittamaan myös intensiivistä yhdessä tekemistä – jaettuja kokemuksia ja paljon yhteistä aikaa.

Suunnitelman hahmottelu

Turvallisuuteen liittyvät asasiat eivät naurata leikkisämpääkään ihmistä. Jos purjehditaan kahdestaan, pidän tärkeänä, että molemmilla on riittävät merimiestaidot. Purjehtiminen on mukavampaa, jos molemmat osaavat tehdä erilaisia asioita, jolloin tehtäviä voidaan jakaa joustavasti tilanteen mukaan. Ainahan voi myös sattua jotain, kelle tahansa, ja silloin on turha harmitella että eipä tullut koskaan opeteltua sitä tai tätä. Itse olen sitä ihmistyyppiä joka opettelee mielellään käytännön taitoja – siinä vaiheessa kun tiedän mitä teen ja miksi. On tärkeää tietää mitä osaa ja mitä ei, jotta pystyy arvioimaan omaa osaamistaan suhteessa vallitsevaan tilanteeseen ja tehdä järkeviä ratkaisuja. Siispä päätin laatia määrätietoisen suunnitelman, jota seuraamalla minusta tulee jonain päivänä - jos nyt ei ihan Ellen MacArthur - niin kohtuullisen taitavasti saaristossa purjehtiva merenneito.

Aikataulu on seuraava:

syksy 2011    Suomen Navigaatioliiton saaristolaivurikurssi (39 t.), tutkintotilaisuus oli 9.12.2011

kevät 2012    Suomen Navigaatioliiton rannikkolaivurikurssi (40 t), tutkintotilaisuus 20.4.2012

kevät 2012    Merisäätietojen syventäminen itse opiskellen

03 / 2012       Meri VHF -kurssi ja tutkinto

05 / 2012       Pursiseuran purjehtijakurssi

kevät/kesä 2012 vene valmistuu? Toivottavasti! Harjoittelua vesillä aina kun mahdollista/pystyy, (paitsi räntäsateella).

syksy 2012 / kevät 2013 Pursiseuran peränaiskurssi

Tavoite

Tällä hetkellä ensimmäisenä konkreettisena seikkailu-unelmana häilyy lomapurjehdus Gotlantiin. Sen toteutuminen riippuu vielä tässä vaiheessa useista muuttujista *odottava huokaus*