Åland Runt - Maarianhaminan ihanuuksia

Heinäkuun viimeisellä viikolla käytimme pari päivää Maarianhaminasta nautiskeluun: hyviin ravintoloihin, kaupunkielämään ja pariin mielenkiintoiseen nähtävyyteen. Aamulla joimme veneessä vain kupposet ja suuntasimme heti ystäväni suosittelemaan kahvilaan aamiaiselle. Lounasaikaan sinne on jo kuulemma hurjat jonot. Miksi syödä puuroa, jos voi saada kakkua?

Bagarstugan Café & Vin tarjoaa kakku-kaffettelua ja lounaita noin vartin kävelymatkan päässä Länsisatamasta ja aivan Itäsataman kupeessa, kävelykadun sivukadulla (Ekonomiegatan 2). Sieltä löytyy viihtyisiä tiloja sekä sisältä että aamuaurinkoisen terassin puolelta.

Tässä on aamiaiseni... tai siis muhkea pala tästä. Muillekin ruokavammaisille tiedoksi, että gluteenittomien leivonnaisten valikoima oli jättestort!

Mikä ihana aamu! Kipparikin löysi mieluisan kakun, mutta näin aamusta hän joi sen kanssa terveellisen smoothien lonkeron sijaan. Samalla sisäpihalla on muuten värikäs taidelasipaja ja myymälä.

Kävelyretket Maarianhaminan keskustan leppoisassa tunnelmassa maistuivat kesälle. Hauskinta oli se, että tarjonta täällä oli enimmäkseen muuta, kuin isojen ketjujen kauppoja ja ravintoloita. Saimme keskustan pienestä marketista täydennettyä ruokavarantomme veneeseen, mutta keskustan ulkopuolella olisi ollut myös jättimarketti Kantarellen (Nya Godbyvägen) sekä isompi ostoskeskus Maxinge (Sparvägen 1, 5 min autolla keskustasta).

En olisi hätkähtänyt vaikka Peppi Pitkätossu olisi ratsastanut täplikkäällä hevosellaan vastaan tässä ympäristössä.

Kuumana kesäpäivänä oli vilvoittavaa kävellä Esplanadin lehväkatoksen alla Länsisatamasta kaupunkiin ja takaisin. 

Länsisataman ÅSS:n Paviljongenin ruoka on hyvässä maineessa. Söimme siellä maukkaat lounaat. 

Merenkulkumuseo ja Pommern-laiva sijaitsevat myös Länsisatamassa ja lounaasta kylläisenä ne oli mukava kierrellä. Merenkulkumuseon näyttely oli koottu mielenkiintoiseksi ja siellä oli todella paljon nähtävää. Sitä voi suositella kaiken ikäisille. Itseäni kiinnostivat eniten Ahvenanmaan laivanvarustuksen loistelias historia, elämä purjelaivoissa, laivojen kauppamatkojen eksoottiset tuliaiset kaikilta maailman kolkilta ja toinen maailman kahdesta säilyneestä aidosta merirosvolipusta.

Pommernia pidin tähän mennessä kokemistani purjelaivanäyttelyistä parhaana. Siellä pääsi tutustumaan melkein joka paikkaa, opastaulut olivat informatiivisia ja esineistöä oli paljon näytteillä. Lisäksi non-stop pyörivä filmi Pommernin retkistä maailmalla oli huikea - seurasin niitä seikkailuja pala kurkussa.

 

Merenkulkumuseon ja Pommernin kierrettyämme olimme jo aika väsyneitä ja nälkäisiä. Illallisen söimme Merenkulkumuseon yläkerran Nauticalin terassilla ilta-auringon valaisemien satamanäkymien äärellä. Terassille voi mennä rennosti shortseissakin, mutta Nauticalin sisätilat ovat fine dining -aluetta ja siellä on eri ruokalistat. 

Sangriakannu kuuluu kesään ja on riittävän mietoa meikä-merenneidolle.

Ruoka ja palvelu oli hyvää Nauticalin terassillakin. Hymyilytti vähän, kun umpiruotsinkielinen tarjoilija yritti mieliksemme puhua vähän suomeakin, vaikka me puhuimme hänelle ruotsia.

Vaikka Länsisataman rannassa on useampi ravintola terasseineen, olivat yöt rauhallisia. Hikisen päivän jälkeen oli mukava päästä suihkuun ja istua takakannella sopivan lämpimässä illassa.

Åland Runt - luontoelämysten purjehdus Maarianhaminaan

Lähdimme aikaisin maanataiaamuna 28.7. seitsemän tunnin ja 52 mailin purjehdukselle Kökarin Sandvikista Maarianhaminaan. Matka oli täynnä luontoelämyksiä ja niihin oli hyvää aikaa myös keskittyä, sillä noin puolet matkasta jouduimme ajamaan koneella, koska tuulta ei ollut. Se näissä aikaisissa lähdöissä on huono juttu, että merituulta ei ole vielä päässyt kehittymään menoa siivittämään, ennen kuin aurinko on ehtinyt lämmittämään maata.

Pilvet peilasivat kuvaansa merenpinnasta. 

Ahvenanmaan saaristo oli kyllä kaunis harmaan sävyissäkin.

Olen näköjään kehittynyt lentävien lintujen kuvaajana, kun joskus onnistuu tarkentumaan jopa lintuun, eikä päin mäntyä.

Pari tuntia edettyämme bongasimme kauden ensimmäisen hylkeen Hamnön eteläpuolella. Puolisen tuntia sen jälkeen näimme kaksi hyljettä lisää, yhden veneen kummallakin puolella. Vihdoinkin näimme näitä merten suloisia sukkuloita! (Mikroskoopit esiin, alla ON kuva hylkeestä.)

Siihen perään lensi merikotka yllämme kuninkaallisin elkein.

Viimeiset 24 mailia pääsimme vihdoin purjehtimaan. Aluksi luovimme n. 5 m/s vastatuuleen. Ylitimme "Keltaisen Meren" eli mahtavan sinilevälautan jossain Ledfjärdenin paikkeilla, jossa myös Silja Line ohitti meidät kyydissään ihana ystäväni M.T. perheineen. Oli hän sieltä Kaminamusen bongannut.

Tuntia myöhemmin oli vähän tuskainen tilanne. Satuimme samaan aikaan Viking Amorellan kanssa Bedskärin kapeikkoon, josta ei voinut paeta väylän ulkopuolelle. Puuskissa oikuttelevaa tuulta oli 5-7 m/s ja toinen purjevene tuli vielä vastaan. Kiritimme Kaminamin ohi kaikkein kapeimmasta kohdasta ja nipistimme sitten kurssimme niin reunaan kuin pystyimme Amorellan ohituksen ajaksi. Harmitti ajatella, että siellä laivassa työllistyy nyt yksi perämies seuraamaan meidän liikkeitämme. Amorella ajoi Bedskärin kallioita hipoen ja mahduimme kaikki väylälle. Vettä jäi oikeastaan aika reilusti väliimme, mutta tilanne tuntui vähän kiperältä, koska laiva on niin hurjan suuri siinä vierestä kulkiessaan.

Loppumatkan seilasimme hyvää vauhtia 7-10 m/s sivu- ja myötätuulessa. Siellä se sitten häämötti: Maarianhaminan länsisatama! Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Maarianhaminassa. Olen odottanut tänne pääsemistä hartaasti, enkä pettynyt. Oli maanatai-iltapäivä ja heinäkuu lopuillaan kun rantauduimme ja niinpä tilaa oli syvilläkin paikoilla iltamyöhään saakka.

Länsisatamassa on siistit suihkut ja vessat, pesutupa ja kaikki muutkin peruspalvelut. Lisäksi on ilmainen wi-fi, useita hyviä ravintoloita, merenkulkumuseo, upea Pommern purjelaiva ja ruotsinlaivojen terminaalit. Päätimme heti jäädä kahdeksi yöksi, jotta ehdimme nauttia kaikista ihanuuksista. Länsisatama on ÅSS pursiseuran ylläpitämä ja paviljongenin takapihalta löytyi kadehdittavan suuri (lähes 20) 606-veneen laivasto. Kisoja on kuulemma viikottain. Onpa virkeää seuratoimintaa.

Pitkän purjehduksen jälkeen maistui yhdet terassilla. Juon yleensä vain puolikkaita ja se koskee myös lonkeroita. Kokonaisen lonkeron jäljiltä maailma heilui, puhe sammalsi ja olin sillä tavalla hilpeä, kuin hiprakassa yleensä ollaan. Se oli ihan kamalaa ja illan mittaan iski vielä se inhottava alamäki. Tästä viisastuneena en enää sortunut tällä reissulla kokomukillisiin.

Teimme pieniä tutusmisretkiä jo ensimmäisenä iltana, mutta kerron Maarianhaminan aktiviteeteista myöhemmin. Satamassa saimme naapuriksemme mukavan suomalaisperheen, joiden lapset kinusivat äidiltään: "Äiti saadaanko me tollanen urheiluvene (Kaminami), jooko? Isikin haluaa tollassen!"

Näkymät veneestä olivat niin levollisen kauniit joka suuntaan, että oli vaikeaa keskittyä lukemaan. Ehkä purjehdusreissuilla ei kuulukaan lukea kauhean keskittyneesti, vaan olla läsnä siinä hetkessä kun vene huilaa satamassa luonnon tai satamaelämän ympäröimänä.

Maarianhaminassa lipunlaskun ajankohtaa ei voi missata, sen voi tosin säikähtää. Liputussääntöjen mukaan kohteliaisuuslippu pitäisi laskea ennen perälippua ja nostaa aamulla perälipun jälkeen, mutta emme missään vaiheessa nähneet kenekään tekevän niin. Kohteliaisuusliput liehuivat läpi yön jokaisessa Ahvenanmaan satamassa, jo ssa kävimme. 

Hyvää viikonloppua kaikille seilaajille, veneilijöille, mökkeilijöille ja kotoilijoille!

Åland Runt - kansainvälistä tunnelmaa Kökarin Sandvikissa

Toisen lomaviikon sunnuntaina aloitimme "Åland Runt" -minikiertueemme Ahvenanmaalla. Tuulet olivat suotuisat seilata Kökarille, Sandvikin satamaan. Tuuli jäi heikoksi, 2-3 m/s, loppumatkasta 4,5 m/s, mutta se puhalsi onnekkaasti sivulta. Pääsimme taas liitämään code zerolla hyvää matkavauhtia, 6-7 solmua, joskus sen ylikin. Kevyt tuuuli ja hyvä vauhti on toteutuessaan mahtava yhdistelmä - aina se hymyilyttää.

Ei se purjehtiminen mitään ydinfysiikkaa ole, mutta muutama naru pitää osata virittää... Kippari puuhaili uuden skuutin codeen, joka vei skuuttipisteen alas ja taakse siinä vaiheessa, kun tuuli tiukemmasta kulmasta. Näin code saatiin toimimaan hyvin vielä käyttöalueensa rajoillakin.

"Anna coden olla syypää sun hymyyn"...

Helteiden myötä satamien valinnasta on tullut yhdenlaista bingoa. Näimme matkan varrella laajoja levälauttoja ja aiemmin s/y Charlotan kippari Marko oli blogannut, että Sandvikissa oli hirveästi levää (linkki s/y Charlotan postaukseen). Kökarissa on kuitenkin kolme mukavaa vierassatamaa, joten plan B ja C oli olemassa jos satama-bingossa ei onnistaisi. 

Vasta loppumatkalla jouduimme laskemaan coden. "Kökarin rännissä" keikuimme luovien 9-10 m/s puuskissa, kun vastaan lasketteli myötätuulessa Kaminamin kisakumppani DatWorEt.

Bingo! Sandvikissa ei ollut enää levää. Elettiin heinäkuun viimeistä viikkoa ja satamassa oli runsaasti tilaa kello 13.00, kun rantauduimme.

Satamatoimiston kauppa oli herkullinen pienine purnukoineen ja paikallisine tuotteineen. Herkullisia olivat myös vuokrafillarit, joita oli riittävästi.

Kahvilan terassilla aurinko antoi ottamattakin. Siinä meni kaffeet ja pala (gluteenitonta) bakelssia sekä paikalliset siiderit. Satamassa palvelu oli hyvää ja erityisen ystävällistä. Suihku- ja wc-tilat ovat modernit ja siistit. Yhteiskeittiössä voi laittaa ruokaa ja tiskata. Sieltä löytyy uunit, liedet, jääkaappi ja tiskialtaat. Oli ihanaa tiskata vaihteeksi ilman vesien lämmittelyä veneessä ja tiskivesien kantamista maahan imeytettäväksi.

Sataman syvät paikat tulivat kello 17 täyteen. Itse asiassa niin täyteen, että kelluimme T-laiturin päässä yhtenäisenä tiiviinä lauttana, kun tuli aaltoja. Viimeisen veneen ahtautuminen kahdeksanneksi tähän lauttaan aiheutti järjestelyjä ja vähän närää muissa veneissä. Ymmärrän että he olivat epävarmoja vapaiden paikkojen syvyydestä. Omassa poijussamme oli meidän lisäksemme kaksi muuta venettä kiinnitettynä. Järjestelyjen aikana puhuin ruotsia paapuurin puolen naapurillemme ja englantia styyrpuurin naapurillemme. Kaiken kaikkiaan Savdvikissä oli paljon ruotsalaisia, virolaisia ja suomalaisia. Itämereen ihastunut naapuripariskunta oli seilannut tänne Englannista saakka, ties jo kuinka monennen kerran. Heidän tarinoitaan oli hauska kuunnella.

Muutama vene jäi Sandvikin lahteen yöksi ankkuriin.

Olipa onnekasta, että sadekuurot tulivat yöllä, jos kerran olivat tullakseen. Yksi virolainen vene rantautui satamaan pimeässä, kello 01 aikoihin. Satamassa jo ennestään ollut virolainen miehistö meni vastaanottamaan sen sateessa: valaisivat taskulampulla sopivaa poijua sekä laituria, antoivat hauskankuuloisia ohjeita ja ottivat köydet vastaan.

Aamulla Ahvenanmaan aurinko kuivatti sadepisarat veneiden kansilta. Meillä oli kello herättämässä ennen seitsemää ja 7.50 irroitimme jo köydet rannasta, sillä edessä oli yli 50 mailin legi ulkokautta Maarianhaminaan.

Toisen lomaviikon aloitus Haplotissa

Ehdin sittenkin tekemään muutaman postauksen, vaikka lomamme jatkuu edelleen merellä. Ensimmäinen lomaviikko oli jo seilattu ja sen jälkeen velvollisuudet kutsuivat piipahtamaan kolmeksi päiväksi kotona ja töissä. Lauantaina 26.7. koitti taas mahtava vapaudentunne, kun pääsimme takaisin merelle. Vau! Täällä me taas mennään!

Suunnitelmissa oli tehdä pieni "Åland Runt", mutta ensimmäinen yö matkan varrella vietettiin Houtskärin naapurisaaressa, merikarhusatama Haplotissa. Reilun 27 mailin matkaan mahtui enimmäkseen luovia lämpimissä kesätuulissa. Niin lämpimissä, että tuli vähän hikikin.  

Vaikka lämpöä on nyt ollut ylenpalttisesti, aina tuskaisuuteen saakka,  niin maisemat ovat parhaimmillaan kylpiessään runsaassa kesän valossa. 

Emme muistaneet huomioida reittisuunnittelussa Svartbådanin merimetsojen aromipesiä ja ohitimme ne tuulen alapuolelta. Yhhyhh... luulisi linnuilla itselläänkin valuvan vedet silmistä tuossa amoniakki-huurussa.

Jokainen rantautuminen on aina tavallaan uusi tilanne, mutta enää en jännitä niitä sydän läpättäen. Olemme hioneet manööverejä ja saaneet jo kokemusta Kaminamilla erilaisissa haastavissakin tilanteissa. Siitä olen hurjan tyytyväinen! Haplotissa ajoin poijuun ja jätin sen jälkeen pinnan miehelle siirtyessäni keulaan. En edelleenkään uskalla hyppiä laiturille, mutta karhusatamassa on lähes poikkeuksetta joku ottamassa köydet vastaan ja toivottamassa tervetulleeksi. Me olemme ahkeria ottamaan veneitä vastaan myös kaupallisissa satamissa. Etenkin pariskuntina purjehtivia senioriseilaajia pitäisi kaikkien viitsiä auttaa.

Naapuriveneen kipparin kanssa löytyi mukavaa jutusteltavaa eläinhavainnoista merellä ja satamissa. On kiva tavata toisia purjehtijoita, joille luontoelämykset ovat yhtä isoja ilonaiheita kuin meillekin. Haplotin rantakiven lokkilapset olivat oppineet parissa viikossa lentämään ja jokeltelivat samalla kimeästi. Laiturin alle puolestaan sujahti iso musta rantakäärme. Minulle on tärkeää saada kokea luonto ympärilläni - se laittaa ihmisenä olemisen oikeisiin mittasuhteisiin ja vahvistaa arvostusta elämän ainutlaatuisuutta ja hetkellisyyttä kohtaa.

Sekä Haplotin että vastarannan sataman Lammanin puolelle jäi tällä kertaa vielä hyvin tilaakin. Kahden merikarhusataman väliä voi kulkea soutuveneillä, jos haluaa vaikkapa kyläillä tuttujensa luona.

Lauantai-iltana Haplot-Lammanissa kävi kova puheensorina ja tunnelma oli hilpeän leppoisa, välillä aika railakaskin. Kello 21.00 kaikki laskivat lippunsa samaan aikaan ja kello 22 mennessä satamat hiljenivät yörauhaan. Viimeiset hipsivät saunasta veneilleen hipi-hiljaa ja me vetäydyimme lukemaan lomakirjojamme. Merikarhusatamien ihanutta ovat juuri nämä: luonnonläheisyys, yhteishenki ja toisten huomiointi. 

Lomatuulia

Lomasta on tullut varsin helteinen, luoviessakaan ei ole viileää ja myötätuuli käy saunomisesta. Olemme tehneet tähän mennessä kaksi noin viikon mittaista purjehdusta, joista ensimmäisestä olen jo kirjoittanutkin. Viime viikon teemana oli Åland Runt ja seilasimme reitin: Haplot (Houtskär, merikarhusatama) - Kökarin Sandvik - Maarianhamina (2 yötä) - Jomalö (Geta, merikarhustama) - Isokari - Katanpää - Espskär (merikarhusatama). Matkan aikana ylittyi 1000 purjehdusmailin raja tällä kaudella. Missään satamassa emme enää törmänneet mainittaviin leväongelmiin, vaikka mm. Ahvenanmaan eteläpuolella näkyi suurempia lauttoja. Nyt käväisemme pikaisesti kotona hoitamassa välttämättömiä asioita ja lähdemme takaisin merelle. 

Tässä blogin lukijan, ja samalla purjehduskamun kaverin, ottamia kuvia Kaminamista viikonloppurekeltä 12. heinäkuuta, kun luovimme Espskäriltä Hummelskäriin. (Postaus löytyy tästä linkistä: Kesäpaivä merellä - kohti Hummelskariä.) Olen näköjään kippurassa oviaukon suulla, joko kuvaamassa tai menossa jonnekin... Lämpimät kiitokset kuvista Kimmo S!

Ihanaa elokuun alkua kaikille! Tämä on mielestäni parasta kesää.