Arktinen viikonloppu

Perjantaina täällä lounaisrannikolla satoi rakeita ja lauantaina oli niin kalseaa, että kävelin kotisatamassa sormet kohmeessa ja untsikan suojissa kuvaamassa kevättä. Ilman lämpötila oli vielä puolilta päivinkin +7, veden +5 ja hyytävää tuulta oli sellaiset 6-7 m/s.

Mies laitteli edelleen mittarijuttuja ja peräkaiteeseen lisänarua. Minä nautiskelin venetunnelmista lukemalla ja kaffettelemalla lämppärin lämmössä. Ne hommat, joita pitäisi tehdä, eivät tässä vaiheessa ranteen kuntoutusta onnistu. Olen jo saanut fysioterapeutilta toruja ja uhkaavia varoituksia käden liiallisesta rasittamisesta. 

Kaminami pysyi siis kotilaiturissa. Nostan purjehduspipoani niille tutuille, jotka seilasivat vappuna ja tänä viikonloppuna yöretkiä näissä arktisissa olosuhteissa. Hyvä te, merten rambot!

Vihreä viiri luuli varmaan pääsevänsä jo retkeilemään, mutta siinä se läpätti paikallaan jäätävissä tuulenpuuskissa. 

Kaminami on saanut lisää kamuja vesille kotisatamassa, mutta vielä on paljon veneitä tulossakin.  

Tykkään ihan valtavasti Ajolanrannan korkeista kallioista ja siitä, miten laiturit mutkittelevat pitkin kallioiden reunuksia. Kalliot näyttävät erilaisilta eri aikaan päivästä - kauneimmillaan ne ovat iltavalossa. 

Saariston sammaleet ja jäkälät luovat pieniä itämaisia puutarhoja, joiden tutkiskeluun en koskaan kyllästy. Erityisiä aarteita ovat pörheät ja täyteläisen väriset "herkkusammalikot", jäkälien kirjailemat abstraktit teokset kallioiden pinnoilla sekä saariston karujen olosuhteiden muovaamat "bonsaipuut".

  

Lintujen elämä on keväisin niin dramaattista, että ei käy kateeksi. Jotkut vievät kalatkin toisten suusta tai vähintään puolustavat agressiivisilla ilmahyökkäyksillä reviiriään. Isoin ja vahvin ei aina voita, vaan usein se on joku pieni, sinnikäs ja pippurinen. Sitten on se parinmuodostus ja kodin perustaminen, jossa suhdekuviot muistuttavat saippuaoopperaa. Sataman lähelle on hyvä perustaa lintukoto, sillä veneiden tuulimittareissa saa karusellikyytiä ja kaiteilla on erityisen kiva istua kakalla.

Kesän tuloa ei voi onneksi mikään estää. Nyt vain odottelemme, että lämpenisi vähän ja tulisi kuitenkin myös tuulta, jotta merelle olisi kiva lähteä. Onneksi tässä on pientä mukavaa venehommaa vireillä ja veneelle pääsee koska tahansa kaffettelemaan ja kuuntelemaan liplatuksia.

Kevättä kotisatamassa

Tänään - vapunpäivänä - heräsimme lumivalkeisiin maisemiin; kuin olisimme siirtyneet aikakoneella takaisin talveen. Viime sunnuntaina elimme jo kesää. Silloin paistattelimme auringossa kotisatamassamme Ajolanrannassa. Maltoimme jäädä  fiksailemaan Kaminamia, sillä se vähäinenkin tuuli mitä tuona päivänä suotiin, tuli vasta alkuillasta.

Ajolan laitureilla oli elämää. Ilmassa tuoksui merensekainen innostus, kun veneitä laskettiin veteen, mastoja rikattiin, veneitä siivottiin ja tavaroita kärrättiin. Yhdestä purjeveneestä tehtiin siinä laiturilla kaupatkin ja sen uudet omistajat näyttivät kävelevän laiturilla sydän onnesta läpättäen.

Kaminamissa työstettiin mm. sähköjuttuja ja pestiin kaapit puhtaiksi. Siinä ohella ehti kaffettelemaan useasti aurinkoisella kannella ja tekemään kuvauskierroksen. Lounassämpylät unohtuivat kotiin, joten jouduimme syömään katsastusvarusteita - veneen vararuokaa - kuten suklaata ja seesamkeksejä. "Voi harmi!" Meillä ei ole enää niin kiireisiä hommia, että pitäisi suorittaa hiki päässä - lähdemme veneelle nautiskelemaan ja teemme loppuja hommia pikkuhiljaa. 

Kesäkahvila Aava oli vielä viime viikonloppuna talviunilla, mutta maailman parhaita korvapuusteja saa kuulemma taas 23.5. alkaen. Onneksi ehdin maistaa niitä ennen kuin jouduin siirtymään tähän gluteenittomaan elämään. Nyt vain nuuhkin ohimennen niitä huumaavia pullantuoksuja ja kuvittelen kanelin, sokerin, voin ja suolan makuyhdistelmän suuhuni. (Saa sieltä kyllä gluteenitontakin purtavaa, mutta ei just niitä ihania kanelipullia.)

Viikonloppuna Ajolanrannassa tuoksui terva ja se oli lähtöisin tästä kaunottaresta.

Paljon oli taas laskettu veneitä pääsiäisen jälkeisellä viikolla veteen, mutta monista purjeveneistä puuttui vielä masto tai puomi.

Eräs pariskunta kävi Ajolan huoltotilojen vessoissa ja totesi: "Hienommat vessat kuin meillä kotona!" 

Hiippailin Ajolan kallioilla ja metsäpoluilla kuvaamassa makrolla.

Hai-saappaat olivat vielä kotona, vaikka käärmeet ja punkit ovat heränneet. Vuosien myötä hioitunut automaattinen käyttäytymismallini käärmeen kohdatessa on: nielaistu vaimea kiljahdus ja sen jälkeen kameran kanssa käärmeen perään. "Saman planeetan eläimiä tässä ollaan, en tee sulle pahaa ja hiiviskelen tässä ihan varovasti tämän kiltin kamerani kanssa." Onneksi suomalaiset kyyt eivät yleensä ole aggressiivisia eivätkä tappavan myrkyllisiä.

Ajolanranta vastaanottaa mereltä tulijat komeisiin kallioihin kiinitetyllä mahtiankkurilla.

Olemme edelleen tämän ensimmäisen vuoden jälkeen erittäin tyytyväisiä kotisatamaamme. Täällä on hyvä henki, kaikki tarvittavat palvelut, mukava henkilökunta, siistiä, kaunis luonto ja loistava sijainti sekä kotiimme nähden että purjehtimaan lähtiessä. Nautin joka kerta jo siitä puolen tunnin ajomatkasta satamaan kaunista ja kiireetöntä saaristotietä pitkin.

Ensimmäiset kisatreenit

Lauantaina tuuli jäi turhankin leppoisaksi, mutta muuten oli lämmin ja kaunis kevätkeli lähteä merelle. Tarkoituksena oli tutustuttaa Isi-Kipparia Kaminamin systeemeihin, sillä hän sijaistaa minua neljän viikon kuluttua Kihti TwoStar -kaksinpurjehduskisoissa. Ne ovat ensimmäiset kisat Kaminamille ja olisivat olleet ekat myös itselleni, jos käsi olisi kunnossa.

Alkumatka luovittiin leppoisasti. Tuulta oli 1,5-3 m/s, joten meillä ei ollut vesipainolastejakaan käytössä. Isi-Kippari teki kaikki hommani, joten pääsin keskittymään mm. uuden 70-300 mm putken kokeiluun järkkärillä. Lähikuvat otin tänäänkin kännykän kameralla (se Galaxy Zoom).

Heti kun pääsimme sopiviin tuulensuuntiin, nostimme Code Zero genoan ja saimme lisää vauhtia. Meri näytti tänään lumoavalle elohopealätäkölle.

Sain vihdoin kimalletta veneeseen: Code Zeron filmipinta säihkyy satumaisesti auringossa.

 Isi-Kippari vastasi pinnasta sekä Georg von Gyropilotin käskyttämisestä ja ohjasti välillä Codeakin.

Pikkutuulellakin pääsee kivaan vauhtiin, kun on tarpeeksi purjeneliöitä ja kevyt vene. Tuulennopeuden ylittäminen ei ole mahdotonta.

Isi-Kippari on todellinen eläkeläisvahvistus Kaminamin kisamiehistöön: gasellin ketteryys ja vuosikymmenten kisakokemus samassa paketissa. Eikä sekään haittaa, että meillä on aina mukavaa yhdessä. Kaminami sai muuten tälle kaudelle LYS-tasoitusluvun: 1,38.

Päivän ennätysvauhti oli siinä 7,6-7,7 solmun paikkeilla, kun tuulta oli 4-4,5 m/s (8-9 solmua).

Meri näyttää kevätvalossa taas aivan erilaiselle kuin syyspurjehduksilla.

Välillä seilattiin kolmella purjeella...

Kotiin päin jouduimme ajamaan loppumatkan koneella, kun tuuli meni jonnekin piiloon. Oli kyllä hienoa päästä merelle, vaikka tuulta olisi mieluusti saanut olla vähän reippaammin. Kyllä tämäkin silti kotiolot voittaa!

 15 mailin pikkulenkin jälkeen istuimme takakannella kahvilla ja totesimme taas että elämä on ihanaa.

Mukavaa alkanutta vappuviikkoa!

Uutta Kaminamissa

Talven aikana mies on viimeistellyt Kaminamia sisältä ja ulkoa. Vene siis tuli viime kesänä Suomeen vähän keskeneräisenä, joten osa puuhista oli niitä peruja ja osa taas tarvetta hienosäätää asioita käyttökokemuksen myötä. Tässä ensin vähän veneen ulkopuolelle tehtyjä, purjehdusominaisuuksiin liittyviä, pieniä muutoksia. Palaan sisätilojen ja asuttavuuden kohennuksiin vähän myöhemmin.


Keulakannen varvaslistat
Keulakannelle on nikkaroitu ISAF:n avomerikilpapurjehdussääntöjen mukaiset varvaslistat, jotka jatkuvat keulakaiteelta mastolle saakka. Tämä lisää turvallisuutta kannella liikuttaessa. Materiaalina käytettiin keveitä alumiiipidikkeitä ja hiilikuitutankoa.

GoPro Hero3+ Silver Edition
Hihhihh... seikkailuvideokamera on treenaamisen kannalta melkein välttämätön varustehankinta tai ainakin hauska lelu. Asensimme GoPron nyt alustavasti ohjaustanko kiinnityssetillä peräkaiteen kulmaan, josta sen laajakulma kattaa koko veneen. Mies nikkaroi itse systeemin, jolla se saadaan nostettua mastoon. Hiilikuitukepin päässä kamera saadaan myös veneen ulkopuolelle, kirkkaissa vesissä jopa veden alle kuvaamaan esimerkiksi peräsinvirtauksia. (Kaikki tuota miestäni kiinnostaakin, itse kuvaisin mieluummin hylkeitä.)

Köysipussit istumalaatikkoon
Takakannen spagettihässäkkä alkaa laantumaan, kun istumalaatikkoon on saatu kaksi tilavaa köysipussia ja pari on vielä tulossa lisää.

Paikka navigointitabletille
Vedenpitävälle navigointitabletille on tehty purjekankaasta "takki", jonka takaosassa on tarranauhaa. Takakannelle on liimattu luukun molemmille puolille tarranauhaa, johon tabletin saa läiskästyä kiinni. Eiköhän nyt pysy läpyskä kyydissä ja vältytään samalla niiltä viime syksyisiltä "melkein astuin tabletin päälle" -tilanteilta.

Vesipainolastien säätömekanismi, versio 2.0
Vesipainolasteja säädeltiin viime kaudella molemmista takaikunnoista ulos vedetyillä naruilla, joita oli yhteensä neljä. Nyt ikkunoita ei enää tarvitse pitää auki, vaan säätönarut tulevat omasta kolostaan istumalaatikkoon ja hommaa on yksinkertaistettu: punaisesta molemmat venttiilit sulkeutuvat ja valkoisesta molemmat aukeavat. Samanlaiset pampulat löytyvät kummaltakin puolelta istumalaatikkoa. Sisällä säätönarut kulkevat nyt pystyvien rengassysteemien kautta venttiileille.

Paranneltu puomisuoja
Töpötoppisen isopurjeemme yläosassa on yksi latta vinottain, jonka vuoksi purjeen toppi ei laskeudu puomille saakka paketoitavaksi. Viime kaudella meillä oli väliaikaisesti irtopala kangasta suojaamassa töpöä, mutta se oli vähän herkkä lepattamaan irti kovemmissa tuulissa. Nyt puomisuoja on päivitetty töpötopille sopivaksi. Tämä on näitä pikkujuttuja, joita ei vaan ehtinyt viime kaudella hoitamaan...

Code Zero genoa rullalaitteella
Uusin keulapurjeemme on 72m2 aramidi-materiaalista valmistettu North Sailsin genoa avotuulille. Rullalaitteensa ansiosta se voidaan ottaa käyttöön ja pakata pois hyvin näppärästi saariston vaihtuvissa olosuhteissa suhatessa. Sitä voi käyttää myös yhdessä fokan kanssa. Pääsiäispurjehduksen pikkukokeilun perusteella se vaikuttaa lupaavalta.

Takilan trimmaus
Mastoa on taivutettu enemmän yläosastaan kuin viime kaudella. Tällä kaudella myös windeksi pörrää maston huipussa kertomassa tuulesta tai hämähäkkien kutomisvimmasta. Barduunoiden köydet on uusittu pintakerrokseltaan vahvempiin, ne kun joutuvat todella lujille käytössä.

Fendarit
Mustiin fendareihin, eli pampuloihin, vaihdettiin nätimmät ja samalla pidemmät mustat kiinnitysköydet. Keulaan saatiin vihdoin musta (erikoisväri) Fender Step, jonka päälle voi astua, jos joutuu kiipeämään veneeseen oikein matalalta laiturilta.

Kiinnitysköydet ja joustot
Kotisataman kiinnitysköydet on pleissattu oikean mittaisiksi lenksuiksi. Hih - säästämme nyt varmaan muutaman arvokkaan sekunnin sekä lähdöissä että rantautumisissa - vuosien saatossa sekunneista kertyy tunteja jne... Myös joustoja on hankittu kiinnitysköysiin; ei ole kiva jos aallokko nykii.

Ankkuri
Ranskasta löytyi 15 kg:n kiilamainen ankkuri, jonka saa purettua kahteen osaan säilytystä varten. Meillä on siihen 40 m Lirosin ankkuriköysi, jossa on 10 m matkalla lyijypainoja pitoa lisäämässä. Lisäksi meillä on toinen pikkuankkuri. Kai näillä selviää alkuun... emme ole innokkaita ankkuri-parkkeeraajia.


Aurinkoista viikonloppua kaikille! Me lähdemme seilaamaan päiväretkiä ja laittelemaan venettä - aina siellä jotain pientä puuhaa on...