Kevättä kotisatamassa

Tänään - vapunpäivänä - heräsimme lumivalkeisiin maisemiin; kuin olisimme siirtyneet aikakoneella takaisin talveen. Viime sunnuntaina elimme jo kesää. Silloin paistattelimme auringossa kotisatamassamme Ajolanrannassa. Maltoimme jäädä  fiksailemaan Kaminamia, sillä se vähäinenkin tuuli mitä tuona päivänä suotiin, tuli vasta alkuillasta.

Ajolan laitureilla oli elämää. Ilmassa tuoksui merensekainen innostus, kun veneitä laskettiin veteen, mastoja rikattiin, veneitä siivottiin ja tavaroita kärrättiin. Yhdestä purjeveneestä tehtiin siinä laiturilla kaupatkin ja sen uudet omistajat näyttivät kävelevän laiturilla sydän onnesta läpättäen.

Kaminamissa työstettiin mm. sähköjuttuja ja pestiin kaapit puhtaiksi. Siinä ohella ehti kaffettelemaan useasti aurinkoisella kannella ja tekemään kuvauskierroksen. Lounassämpylät unohtuivat kotiin, joten jouduimme syömään katsastusvarusteita - veneen vararuokaa - kuten suklaata ja seesamkeksejä. "Voi harmi!" Meillä ei ole enää niin kiireisiä hommia, että pitäisi suorittaa hiki päässä - lähdemme veneelle nautiskelemaan ja teemme loppuja hommia pikkuhiljaa. 

Kesäkahvila Aava oli vielä viime viikonloppuna talviunilla, mutta maailman parhaita korvapuusteja saa kuulemma taas 23.5. alkaen. Onneksi ehdin maistaa niitä ennen kuin jouduin siirtymään tähän gluteenittomaan elämään. Nyt vain nuuhkin ohimennen niitä huumaavia pullantuoksuja ja kuvittelen kanelin, sokerin, voin ja suolan makuyhdistelmän suuhuni. (Saa sieltä kyllä gluteenitontakin purtavaa, mutta ei just niitä ihania kanelipullia.)

Viikonloppuna Ajolanrannassa tuoksui terva ja se oli lähtöisin tästä kaunottaresta.

Paljon oli taas laskettu veneitä pääsiäisen jälkeisellä viikolla veteen, mutta monista purjeveneistä puuttui vielä masto tai puomi.

Eräs pariskunta kävi Ajolan huoltotilojen vessoissa ja totesi: "Hienommat vessat kuin meillä kotona!" 

Hiippailin Ajolan kallioilla ja metsäpoluilla kuvaamassa makrolla.

Hai-saappaat olivat vielä kotona, vaikka käärmeet ja punkit ovat heränneet. Vuosien myötä hioitunut automaattinen käyttäytymismallini käärmeen kohdatessa on: nielaistu vaimea kiljahdus ja sen jälkeen kameran kanssa käärmeen perään. "Saman planeetan eläimiä tässä ollaan, en tee sulle pahaa ja hiiviskelen tässä ihan varovasti tämän kiltin kamerani kanssa." Onneksi suomalaiset kyyt eivät yleensä ole aggressiivisia eivätkä tappavan myrkyllisiä.

Ajolanranta vastaanottaa mereltä tulijat komeisiin kallioihin kiinitetyllä mahtiankkurilla.

Olemme edelleen tämän ensimmäisen vuoden jälkeen erittäin tyytyväisiä kotisatamaamme. Täällä on hyvä henki, kaikki tarvittavat palvelut, mukava henkilökunta, siistiä, kaunis luonto ja loistava sijainti sekä kotiimme nähden että purjehtimaan lähtiessä. Nautin joka kerta jo siitä puolen tunnin ajomatkasta satamaan kaunista ja kiireetöntä saaristotietä pitkin.