Maarianhaminan ihanuuksia elokuussa

Maarianhaminassa maanantai-ilta 4.8. oli lämmin ja vietimme kannella lukuhetkeä pikkushortseissa. Mielenkiintomme kääntyi kuitenkin pian mukavista kirjoistamme pienten optari-purjehtijoiden treeneihin, jotka pidettiin ihan siinä sataman edustalla.

Siellä sattui ja tapahtui surku-hupaisissa tunnelmissa: purjehdittiin päin toista, päin poijua ja jäätiin piihin niin että valmentajan piti käydä kumiveneellä hakemassa. Treenien lopuksi väsyneimmät pienet jolla-lapset tulivat ohjaajan veneessä rantaan ja jollat hinauksessa. Ohjaaja-parka oli saanut nenänsäkin vereen jossain hässäkässä. Mies muisteli naureskellen ja myötätuntoisesti voivotellen omaa jolla-aikaansa.

Tiistaiaamuna jätimme aamiaisen väliin ja odotimme kurnivin vatsoin Bakeri Stuganin aukeamista. Minun korkeuteni purjehdus-prinsessa nautti siellä aamiaiseksi tietenkin prinsessakakkua... mmm... Välissä ei ollut mitään ylimakeaa valmishilloa, vaan hapanta ja sopivasti sokeroitua aitoa vadelmaa. Gluteenittomiakin kakkuvaihtoehtoja oli taas useampi, annokset ovat reiluja ja tunnelma aurinkoisella sisäpihalla on suloinen. Tästä on jo tullut meille ihan pakollinen Maarianhaminan elämys.

ÅSS:n paviljongin ruoka maistui lounaaksi ja illalliseksi...

Kävelyretki kaupungilla vei muutamaan suosikkikauppaan. Aurinko paistoi ja lämpöäkin oli +20. Apteekissa asioin sinnikkäästi ruotsinkielellä, vaikka farmaseutti tarjoutui palvelemaan myös suomeksi... hihhih - huomasi varmaan takerteluni jossain kohtaa. Minä en antanut periksi, vaan höpötin entistä suuremmalla innolla svenskaa.

Puistossa oli meneillään nuoren parin vihkiminen, mutta en kehdannut kuvata heitä. Seurasimme lämminhenkistä tapahtumaa kunnioittavan matkan päästä ja ihastelimme kukkameriä.

Karhukaveri-pariskunta tuli samaan aikaan paviljonkiin illalliselle ja juttelimme siinä jonkun aikaa. Heillä oli suunnitelmissa lähteä seuraavana päivänä 10-11 m/s sivutuulessa Tukholman saaristoon, Särsön merikarhusatamaan. Oma aikataulumme ei sallisi enää Ruotsin kiertelyä, mutta innostuimme yhden yön Särsössä pyrähdyksestä joutuisissa tuulissa. Kippari vähän pohti, että onkohan keli aallokoineen vähän liian reipas minun ensimmäiselle pidemmälle avomeren ylitykselleni, mutta rohkaisin kipparia, että tämä kokemus on meille tärkeä.

Mainitsin sitten Facebookissa suunnitelmistamme lähteä Särsöhön ja saman tien soi puhelin: ensin Äiti-Kippari ja sitten vielä Isi-Kipparikin varoitteli Särsön aallokoista: "Jos laitatte siellä väärin veneenne kiinni, niin kaik tavarat lentävät lattialle ja teidän paatti nousee laiturille, kun yhteysalus kaahaa siitä ohi ja tekee ne aallokot." Okei-okei... otamme asian vakavasti..." Niin ja hyvähän se on, että pitävät huolta ja opastavat - oikeastaan ihan luksusta.

Illalla oli taas pikkuveneiden kisoja sataman edustalla, mutta emme ehtineet niitä kovin tarkkaan seuraamaan, kun piti huoltaa venettä seuraavan päivän varhaiseen lähtöön.

Illalla teimme suunnitelmia ja varasuunnitelmia Kaminamin ensimmäiselle ulkomaan matkalle. Periaatteessa muut merikarhusatamat eivät ole koskaan täynnä - paikka järjestetään tulijalle aina tavalla tai toisella. Särsössä on kuitenkin varottava, että mastot eivät kolise yhteen yhteysaluksen aallokoissa ym, joten siellä on tosiaan vain muutama paikka ja jos ne ovat täynnä, täytyy mennä muualle yöpymään.

Maarianhaminaan tuli tänään hiljalleen myös Baltic ARC -kisan osallistujia. Ensimmäisenä paikalle ehtikin tuttu vene, jonka väsyneen kipparin kanssa juttelimme vähän kisafiiliksistä. Taitaa olla aika rankkaa puuhaa tuo pitkä avomerikisailu... Baltic ARC toi kyllä elämää elokuussa muuten jo vähän hiljaiseen satamaan. Veneitä tuli tasaista tahtia, kaikilla oli illalla juhlaliputus ja alkuillasta oli pienet laiturikemut.

Elokuun iltahämärän jo laskeuduttua ui hylje aivan laitureiden päätyyn puhisemaan pidemmäksi aikaa. Menin katsomaan sitä lähempää yhden ruotsalaisveneen kipparin kanssa, mutta kuvista tuli niin heilahtaneita, että ei niistä ota selvää.

Seuraavana päivänä alkaisi Kaminamin ensimmäinen ulkomaanmatka ja minulle näin etukäteen aika suureltakin tuntuva ensimmäinen avomeren ylitys Ruotsiin. Loppuviikosta on kuitenkin luvassa toivepostaus ihan muusta aiheesta: käyttökokemuksista Kaminamin 3Di-purjeista.

Jouluisaa viikkoa ja toivottavaisti saisimme vähän luntakin!