Marraspurjehduksella ennätysvauhtia

Lauantaiksi tuli kuin tulikin kelpo keli Kipparin synttäripurjehdukselle ja samalla elämäni ensimmäiselle marraspurjehdukselle. Kotisatamassa oli Kaminamin lisäksi vielä yhdessä purjeveneessä purjeet paikallaan, mutta sekin oli siirtynyt jo nosturin viereen. Taisimme olla tällä kertaa Ajolan purjehtijoista viimeiset vesillä.

Laitureilla oli kalamiehiä nostelemassa kuhisevista kalaparvista saalista. Myös kotivesien hylje tuli laitureiden viereen lounaalle. Kalamiesten mukaan tätä on tapahtunut aiemminkin. Totesin taas kerran, että hylkeen hengitystauko kestää täsmälleen yhtä kauan, kuin kameran hakeminen ja virittäminen. Missasin kaksi mahdollisuutta. Vaikka joimme vielä ennen lähtöä kaakaotkin kannella ja kamera oli valmiina sylissäni - en saanut uutta kuvausmahdollisuutta.

Nostimme peruspurjeet ylös ja laitoimme synttäriohjelman käyntiin. Aamupäivän harmautta kirkastivat auringon pilkistely, monimuotoiset pilvitarhat ja mahdollisesti myös onnittelulauluni.

Kukaan ei enää oikein muista kuinka monta vuotta Kippari täyttää, ei kai sillä niin väliäkään. Joka tapauksessa olemme molemmat jo vanhoja (sydän-)käpyjä.

 

Polaarikäyrät, eli purjeveneen tavoitenopeustaulukot, olivat tänään ensimmäistä kertaa kokeilussa. Kippari mukautti vähän isomman mutta saman tapaisen veneen, eli Archambault M34:n polaarikäyrät Kaminamille pudottamalla aluksi 10 % sen tavoitenopeuksista.

Kaminamin nopeutta suhteessa tavoitenopeuksiin seurasimme istumalaatikossa prosenttilukuina tabletin näytöltä. Keli oli tänään puuskainen ja välillä Kaminami kulki yli tavoitenopeuksien ja toisinaan alle. Luovilla ongelmaa aiheutti se, että taulukko loppui liian aikaisin jos purjehdimme optimikulmaa ylemmäs. Taulukkoa on sen jälkeen jatkettu laajemmalle alueelle, sillä varaa tarvitaan mm. tuulensuunnan vaihtelun vuoksi. Mittareita on kuvattu purjehdusten aikana pitkin kesää - ja tänäänkin - jotta saamme tarkistuspisteitä Kaminamin todellisesta suorituskyvystä. Lisäksi meillä on työstettävänä purjevalintataulukko, joka auttaa ennakoimaan tulevien osuuksien purjevalintaa.

 

 

Mies keskittyi nauttimaan numeroistaan ja minä pinnasin. 31 mailin lenkille mahtui kaikenlaisia osuuksia. Luovilla ei tarvinnut kuitenkaan mahdottomasti kippailla, sillä tuuli jäi sellaiseen 5-7 m/s. Lämpöäkin oli vielä + 8. Mikäs siinä oli lipuessa. 

 

Syksyn päiväpurjehduksilla olemme huomanneet, miten jokainen painokilo veneessä vaikuttaa vauhtiin. Sen jälkeen kun heivasimme asumismukavuudet veneestä, niin Kesämökki-Kaminami päivittyi Sport-Kaminamiksi. Myös se, että toinen meistä liikkuu veneessä vaikuttaa heti tuntumaan. Harkitsen nyt vakavasti varren sahaamista hammasharjastani ym. painonpudotuskeinoja ensi kaudelle.

 

Lauantaina ei tarvinnut enää ihastella saariston ruskaa - lehtipuut olivat paljaina. Myös joutsenperheet olivat häipyneet kaikista tutuista poukamista. Yhtään purjevenettä emme enää merellä nähneet, moottoriveneitäkin vain kaksi. Aurinko kulkee jo matalalla ja sen iltavuoro on lyhentynyt käsittämättömän paljon viikon aikana ja talviaikaan siirryttyä. 

 

 

 

Puolivälin jälkeen pääsimme nostamaan myötätuulen genaakkerin, Lumikin. Ajattelimme, ettei tuuli riittäisi tänään ennätysten rikkomiseen, mutta olisihan siitä silti hupia. Istumalaatikon lattia täyttyi värikkäistä synttäriserpentiineistä, kun saimme vielä genaakkerinkin skuutitkin mukaan. Näyttää "vähän"sekavalta, mutta kaikella on paikkansa ja yllättävää kyllä - toimii näinkin kun köysien huomioiminen iskostuu selkäytimeen.

 

Oi Lumikki - suosikkipurjeemme - 125 m2 valkoista vauhdin potentiaalia. Laskettelimme mukavasti lämpimässä myötäisessä ja sitten pääsimme kauan odotetulle sivutuuliosuudelle...

Tuuli voimistui mukavaan puuskaan, jonka saimme vieläpä optimaalisesta kulmasta. Edellinen ennätyksemme oli heinäkuulta: 9,27 kn.  Nyt seurasimme silmä kovana nopeusmittaria: saisimmeko vihdoin 10 kn rikki? 9,5 - 9,8 - 10,4 - jjeeee, se on siinä! Mutta mitämitä: 10,7 - 10,9 - 11,00 ja lopulta 11,2 kn! Tuulta oli tuolloin 8 m/s ja tosituuli noin 130 astettta. Uusi ennätys peittosi kevyesti edellisen, nyt mentiin jo lähes 3 kn yli Kaminamin runkonopeuden!

Peräaaltokin oli hienon näköinen siinä vauhdissa. Vesi kohisi ympärillä niin, että tuntui melkein kuin olisi ollut moottoriveneessä. Ei siinä malttanut hakea järkkärikameraa - napsi vaan nopsaan muutaman kuvan kännykällä ja nautti tuulen, veneen ja miehistön tiimityöstä.

Kaminami ja Lumikki eivät olisi voineet parempaa synttärilahjaa antaa Kipparilleen. Mies oli niin onnellinen, että katsellessani sitä riemuhyppelyä pelkäsin hänen lähtevän lentoon. Olihan se hieno hetki myös pienen wanna be Merenneidon elämässä, vaikka genaakkerihupia oli koko purjehduksesta vain 25 kaunista minuuttia. Kotimatka menikin sitten leppoisammin.



Purjehduksen jälkeen tyhjensimme Kaminamista katsastusvarusteetkin. Mies irrotti viikonloppuna myös purjeet ja Kaminamille on tilattu nosto tälle viikolle. Nyt on hyvä hetki. Tämän viimeisen purjehduksen jälkeen olemme valmiita luovuttamaan, vaikka vain pari viikkoa sitten se olisi aiheuttanut ainakin itselleni itkua ja suurta eroahdistusta. Uskallan melkein sanoa, että Kaminami on monestakin syystä parasta, mitä elämässämme on vähään aikaan tapahtunut.

 

 

Sunnuntaina juhlimme vähän synttäreitä kotona. Sain antaa Kipparille lahjani, jota olen työstänyt melkoisella urakalla, jotta se ehti tähän ajankohtaan: muhkea kuvakirja Kaminamin ensimmäisestä kaudesta. Kiva se on olla jotain hypisteltävääkin, vaikka muistoja on säilötty talvipäivien varalle tänne blogiinkin. Ah mikä päätös ensimmäiselle omalla veneellä perhepurjehditulle kaudelle. Toisaalta... ilmassa on jo uutta jännitystä... hihhhihhiiii....