Vauhtia myrskypurjeilla

Karkasimme viime perjantaina sittenkin merelle. Niin - meidän piti päättää kausi ja vene oli jo tyhjennetty kaikista muista, paitsi katsastusvarusteista ja purjeista. Jätimme siis tarkoituksella pienen mahdollisuuden päiväpurjehduksille. Perjantaina tuuli saariston suojissakin 9-10 m/s ja puuskissa 11-12 m/s. Mikä oivallinen päivä siis testata ensimmäistä kertaa myrskyfokkaamme ja nauttia tuulen ujelluksesta, aaltojen keinutuksesta ja tyrskyistä. Alkumatkan harmautta piristi myrskyfokan ORC-turvallisuussääntöjen mukainen oranssi väritys.

 

Seilasimme ihan minimipurjeilla: 8,5 m2 myrskyfokan kaverina oli isopurje 2-reivissä, mikä vastaa useimpien veneiden 3-reiviä (meillä on vain kaksi reiviä isossa). Tuulenvoimakkuuden ohella toinen syys minipurjeisiin oli se, että vesipainotankit eivät olleet enää talvityhjennyksen jälkeen käytössä ja miehistömme yhteispaino jää tosiaan 130 kiloon. Pohjakin on tietysti jo likainen, mutta toisaalta vene oli tyhjennetty irtaimistosta, eli oli kisapainiossaan. Odotimme jännityksellä mihin vauhtiin pääsisimme.

Hetkittäin oli leppoisampaa ja silloin kun mentiin kovempaa, ei vene kuitenkaan juuri kallistellut. Näillä purjeilla se kippasi aika harvoin edes 20 asteen yli.

Sää kirkastui, saimme välillä mukavaa puuskaa ja taas mentiin. 

Oli aivan mahtavaa: vene kulki niin keveästi!

Sitten saimme energisen 12 m/s sivutuulipuuskan ja tuijotimme jännittyneinä nopeusmittaria. 8,8 - 8,9 - 9,0... ja lopulta 9,25 solmua! Siis myrskypurjeilla! Vähän harmitti, että juuri tuolla hetkellä sattui olemaan autopilotti päällä, joten ei ehtinyt kikkailemaan muutamaa kymmenystä lisää vauhtia, jotta olisimme saaneet virallisesti sen heinäkuisen genaakkeripurjehduksen 9,27 enkan rikki. Toisekseen, olisimme pärjänneet varmasti vähän isommallakin purjealalla, 1-reivi isossa olisi riittänyt. Mutta oli se silti mahtavaa! 

Sen jälkeen olimme pahasti sailinghigh:ssa ja analysoimme tapahtuneen joka vinkkeliltä onnen hehkuessa kasvoiltamme. Hihkuimme ja nauroimme. 

Toinen mahtava juttu perjantaina oli sää. Oli kerrankin vähän aallokkoa sisäsaaristossa, tuuli ulvoi ja pärskeitäkin lensi. Yksi ämpärillinen merivettä lensi kaaressa avoimesta luukusta hyttiinkin. Oi vau... oli ihanaa...

 

Tämä päivä antoi itselleni rohkeutta lähteä tuollaiseen 10-12 m/s tuuliinkin, kun huomasi että pärjäämme riittävän pienillä purjeilla ihan hyvin. Vene kulki kevyesti yli 8 solmua ja pysyi helposti hanskassa. Normaalisti käytössä olisivat vielä vesipainotankitkin.

Myrskyfokka ei ole itseskuuttaava, kuten normaali 3Di aramidi-dyneema -fokkamme. Jos hankimme erillisen kisafokan, siitäkin tulee samoilla ratkaisuilla skuutattava kuin myrskyfokka. Alla kuvat systeemistä (harmaat köydet ovat fokan skuutit, musta-harmaat kannella ristiin kulkevat köydet ja renkaat säätelevät fokan skuuttauspistettä).

Päivä oli ihana, niin ihana, että olin ihan pala kurkussa onnesta. Onneamme lisäsi osaltaan kiitollisuus siitä, että pääsimme sittenkin vielä kerran "kauden päätöksen" jälkeen merelle.

Kotiin päin luoviessa tuuli keveni hieman ja purimme isopurjeesta 2-reivin. 1-reivilläkin pääsimme vielä mukavaa 6-6,5 solmun luovivauhtia. Nousukulma jäi tosin vähän huonoksi, sillä purjeet olivat edelleen liian pienet suhteessa heikentyneeseen tuuleen. Ei se iloa silti latistanut. 31 mailin lenkki taittui 4 1/2 tunnissa. Matkalla näimme vain yhden purjehtivan purjeveneen ja muutamia moottoriveneitä.

 

Oi mikä päivä!