sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Purjehtijakurssin I viikko: purjehtiminen teoriassa


Melkein jokaisesta näistä parin teoriaillan aiheista voisi käydä oman kurssinsa tai lukea kirjan, mutta pintaraapaisu on tässä kohtaa siinä mielessä hyvä, että jokainen ymmärtää mistä kaikista asioista purjehtijan olisi hyvä tietää enemmänkin. Esimerkiksi tuo sääoppi on alue, jossa olisi loppu elämäksi opiskeltavaa ja se on omasta mielestäni myös hyvin mielenkiintoinenkin aihe. Toisena teoriailtana raapaisimme seuraavien aiheiden pintaa…

Merikartat ja navigoinnin perusteet
Tästä aiheesta poimin tärkeimpinä viesteinä, että varsinaiset navigaatiokoulutus olisi hyvä käydä erikseen, ainakin saaristolaivurikurssi. Toisekseen muistutettiin, että gps:stä huolimatta veneessä on aina oltava myös sen alueen paperinen merikartta, jolla liikkuu. Paperikartta on myös katsastusvaruste. Gps:n rajoituksista tai käyttöön liittyvistä virheistä ei puhuttu tässä yhteydessä mitään. Kurssi-iltaan sisältynyt yksi tunti navigoinnin perusteista antoi lähinnä kuvan siitä, mitä kaikkea olisi tulevaisuudessa syytä opetella.

 Veneessä on aina oltava sen alueen paperikartta, jolla purjehditaan


Laivurikursseilla pohdittiin harvoin  navigointia suoraan purjehtijan näkökulmasta.Yhden hyvän käytännön neuvon sain tästä purjehduskurssin navigoinnin osuudesta. Avomerellä luovittaessa kannattaa piirtää ruutupaperille kompassisuunta, jota kohti ollaan menossa ja siihen luovittavat halssit oikeassa kompassisuunnassa (x astetta) ja pituudet mitattuina (x M) tästä saadaan laskettua kuinka kauan kutakin halssia on purjehdittava ennen käännöstä toiselle halssille, jotta siksakki etenee koko ajan kohti päämäärää.




Sääoppi
Sääopista käytiin läpi peruskäsitteet, säärintamat, paikallisia tuuli-ilmiöitä ja niiden hyödyntämistä purjehtiessa sekä sääkarttojen tulkintaa. Ostin pursiseuralta uuden sääkirjan, jossa on samat perusasiat kuin muissakin sääkirjoissa, mutta sen lisäksi tarkemmin tuulesta ja purjehtimisesta. Kerron tästä kirjasta myöhemmin erikseen, kunhan olen ensin ehtinyt sen kunnolla lukemaan.


Purjeiden käsittely
Tässä osiossa käytiin läpi purjeiden valmistelu, nosto sekä niiden säätäminen purjehduksen aikana erilaisissa tuuliolosuhteissa. Yleisin virhe purjeiden säätämisessä kuulemma on, että ne ovat liian kireällä. Sitä onkin vaikeampi havaita kuin liian löysiä, tuulessa lepattavia purjeita. Luulenpa, että saan tästä aiheesta kotona vielä erittäin hienosäätöistä koulutusta.

Miehistönjäsenten tehtävät vendassa ja jiipissä käytiin läpi teoriassa. Reivaamista suositeltiin lämpimästi kovalla tuulella ja muistutettiin siitä, että se ei välttämättä hidasta vahtia, vaan päinvastoin voi lisätä sitä, koska vene ei kulje enää liikaa kallellaan.



Purjeiden reivaaminen kovalla tuulella
            ei välttämättä hidasta vauhtia


Veneen kiinnittäminen
Miehistön jäsenten työnjakoa ja kiinnittymiseen liittyviä tekniikoita käytiin läpi pika-pikaa.


Kulkusäännöt
Väistämisvelvollisuudet katsottiin yhdessä läpi. Kun purjeveniden keskinäisiä sääntöjä sovellettiin tilannekuviin, oli paljon hyötyä siitä, että osaa heti katsoa kummalla halssilla kukin vene on (paapuurin halssilla olevalla on puomi perästä katsottuna oikealla ja hän on väistämisvelvollinen suhteessa styyrpuurin halssilla olevaan, jolla puomi on vasemmalla). "Tuulen yläpuolella oleva väistää tuulen alapuolella olevaa" olen yksinkertaistanut itselleni: ”lähempänä tuulta oleva väistää”.


Tukalat tilanteet
Tähän osioon sisältyi lyhyt katsaus uhkaavissa tilanteissa toimimiseen ja niiden välttämiseen veneessä: henkilö yli laidan, sään huononeminen, karilleajo ja tulipalo. Hätämerkit katsottiin nopeasti läpi ja ensiaputaitojen tärkeys mainittiin. Turvallisuusasioita käsitellään vielä ensi viikolla lisää veneissä.

Uutena vinkkinä opettaja kertoi vaihtaneensa omaan veneeseensä kaiteen viimeiset vaijerinpätkät vahvaksi naruksi ja kiinnittäneensä puukon siihen viereen. MOB-tilanteessa (vai onko se nykyään POB person over board?) saadaan kaide nopeasti auki ja nostettua henkilö ylös veneeseen.


Torstain kotitehtävät
Kotitehtävämonisteessa kysyttiin muutamia helppoja teoriakysymyksiä ja annettiin tehtäväksi laskea tietyn reitin pituus kartalta sekä laskea matkaan kuluva aika. Ihan koko viikonloppua niiden tekemiseen ei saanut käytettyä, mutta veihän se vartin aikaa purjehduskirjan lukemiselta ja solmujen kertaamiselta ;)  Aikuiset pääsetään jostain syystä aika helpolla tällaisilla kursseilla ja tutkinnoissa. Harvemmin tulee mitään moniosaisempia tai tosissaan soveltavia tehtäviä vastaan.

Kurssikirja (kuva: Adlibris)




2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi hyvältä kurssilta! Tuntuu, että joka kevät joutuu joka tapauksessa kertaamaan väistösäännöt ja muut talven aikana unohtuneet asiat, niin mikä sen parempaa kuin kertailla hyvässä seurassa? :) Nyt onneksi paalusolmu jo onnistuu vaikka silmät kiinni, aika monta vuotta sainkin sitä harjoitella. Sulla on hyvä, kun kotoa tulee sitten syvällisempi oppi ihan kaupan päälle :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä, kertaamista tarvitaan varmasti jatkossakin. Purjehtiminen taitaa joka tapauksessa olla sellainen puuha, jossa riittää opittavaa läpi elämän. Jo erilaiset olosuhteet merellä pitävät siitä huolen. Paalusolmu eri tavoin tehtynä taitaa olla sellainen tuhannen toiston juttu, jotta tulee automaattisesti silloinkin, kun tositilanteissa on kaikkea muutakin keskittymistä vaativaa samaan aikaan.

    Olen tosiaan onnekas, kun mulla on nämä vahvat tukijoukot tässä jatkoa ajatellen: sekä mies että hänen vanhempansa. Vaikka oma vene ei taida nyt ehtiä tälle kesälle, niin meillä on jo suunnitelmat harjoitella tutulla perhepurjehdusveneellä. Perustaidot on silti kiva käydä ihan kurssilla: se on systemaattinen ja parempi että alkuun menee vieraan opettajan kuin oman miehen hermot ;)

    VastaaPoista