Meneillään oleva rannikkolaivurikurssi on edennyt avaamaan vuorovesilaskujen saloja. Vuorovesi on aivan luonnollinen ilmiö tällä planeetalla. Itämeri, Välimeri, Mustameri ja Punainen meri ovat siinä mielessä onnekkaita luonnottomuuksia, että suljettuina merialtaina niiden vuorovesi-ilmiö jää merkityksettömäksi. Voin vain kuvitella millaista purjehtiminen kivikkoisissa saaristoissamme olisi, jos vedenkorkeus vielä vaihtelisi metritolkulla.
Vuorovesi vaikuttaa purjehtimiseen käytännössä kahdella tavalla. Ensinnäkin rannikoilla vedenkorkeuden vaihtelu voi vaikuttaa siihen, milloin kölin alla on riittävästi vettä tietyillä reiteillä, esimerkiksi satamaan ja pois. Tämä on laskettavissa vuorovesitaulukoiden avulla nopeilla ja yksinkertaisilla yhteen- ja vähennyslaskuilla. No problem.
Toisekseen vuorovesi aiheuttaa virtauksia, jotka on otettava huomioon veneen ohjailussa avomerelläkin. Virtausten suunnan ja nopeuden laskennallinen huomioiminen tuottaakin sitten vähän enemmän puuhastelua.
1. Katsotaan kartalta aluksen sijaintia lähin vinoneliön kirjaintunnus, jota tarvitaan myöhemmin merikarttaan merkityn virrannopeuksista kertovan taulukon oikean sarakkeen valintaan.
2. Katsotaan vuorovesikalenterista halutun ajankohdan (päivämäärä) kohdalta halutun kellonajan molemmin puolin taulukoidut kellonajat ja vedenkorkeudet. Päätellään kumpi korkeuksista on ylävesi (HW) ja kumpi alavesi (LW).
3. Lasketaan vedenkorkeuden muutos eli Range: R = HW-LW = x m
4. Verrataan Rangea kantasataman vuorovesikäyrän (vuorovesikalenterissa) yhteydessä ilmoitettuun MRS (Mean Range Spring, eli tulvavuoksen keskikorkeusarvo) ja MRN (Mean Range Neap, eli vajaavuoksen keskikorkeusarvo) arvoihin ja päätellään kuin Sherlock Holmes kumpaa lukua lähempänä Range on. Ollaanko siis Springissä vai Neapissä?
5. Lasketaan aikaero HW:n (yläveden) ja halutun kellonajan välillä. Näin saadaan tilanneaika suhteessa HW:hen, esim. 2 h after HW.
6. Katsotaan merikartan vuorovesitaulukosta virran suunta sarakkeesta, jossa on sijaintia lähin vinoneliöön merkitty kirjain ja riviltä, joka vastaa aikaa suhteessa yläveteen (esim. 2 h after HW). Esim. DIR 263°.
7. Katsotaan merikartan vuorovesitaulukosta virran keskimääräinen nopeus: VNn Neap (Np) -sarakkeesta tai VNs Spring (Sp) -sarakkeesta sen mukaan kumman vaiheessa 4 määriteltiin olevan lähempänä.
8. Interpoloidaan virran todellinen nopeus: VN = R/ MRN (tai MRS) x VNn (tai VNs) = x kn
9. Nyt meillä on siis virtavektorin pituus (VN= x kn) ja virtavektorin suunta (DIR = x°)
Hengästyttääkö? Tämä oli vasta pohjatyö, jonka jälkeen aloitetaan vektorilaskenta kartalla, eli piirretään reittiviivalle virtakolmio ja lasketaan sen perusteella korjaukset ohjattavaan kompassisuuntaan. Todellisuudessa virtausten suunta ja nopeus muuttuu koko ajan, mikä tarkoittaa jatkuvaa virran suunnan ja nopeuden laskentaa ja yhä uusia virtakolmioita kartalle. Lisäksi pitäisi korjata laskennallisesti tuulen sorron vaikutukset kompassisuuntaan. Niin ja todellisuudessa ehkä luovitaan siksakkia…
Tällä hetkellä on mielessä vain yksi kysymys: missä vaiheessa ehtii bongaamaan pyöriäisiä ja juomaan ne pullakaffet? Jos kukaan ei osaa kysymykseeni vastata, pysyttelen ainakin lähivuosina mielelläni näissä luonnottomissa merialtaissa, joissa vuorovesi-ilmiötä ei tarvitse huomioida. Ehkä tuohon laskemiseen tulee sitten jossain vaiheessa rutiinia tai löydän jonkun laskentaohjelmiston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti