Seglinge on lumoava!

Elokuun 8. lomailimme edelleen Ahvenanmaalla ja ehdimme juuri ennen sadekuuroa Seglingen satamaan. Satamassa tuli heti tervetullut olo. Sellainen tunnelma vaatii monia pieniä asioita, joilla satamassa humioidaan veneilijät. Hyvän sataman perusasiat olivat erinomaisessa kunnossa: laiturin kupeessa oli pöytäryhmiä, grilli, siistit puuceet, pihapelejä ja lasten leikkipaikka, jätelajittelupiste, sekä infokansiot ja opastaulut Seglingen ja naapurisaaren Kumlingen meiningeistä.

Sen päälle oli veneilijöille tarjolla sanomalehdet laatikossa ja pieni salaatti- ja yrttimaa vanhassa kylpyammeessa.

Satamakonttorin puodista sai ostaa saaristolaiskäsitöitä, kuten kauniita koreja, joita satamanhoitaja itse punoi iltasella. Sitä oli mielenkiintoista seurata hetki. Tervan tuoksuisesta puodista sai sellaistakin luksusta kuin jätskiä ja savukalaa - kala oli tällä kertaa siikaa.

Vuokralla oli polkupyöriä (5 € / puoli päivää) ja kajakkeja. Tällä saarella olisi nähtävää pyöräillenkin.

Rannassa oli mukavaa saaristolaistunnelmaa, mitä nyt joku kirkkaan sininen vene pilasi kokonaisuuden. Tuosta "meidän" päätylaiturin viereisestä (kaikkein uloimmasta) laiturista kulkee muuten lossi, mutta siitä ei ollut mitään häiriötä - se on ehkä maailman hitain omassa sarjassaan.

Kylänraitin pientareet olivat täynnä erivärisiä kukkia vielä elokuussakin. Menin ihan laskuissa sekaisin kuinka monta erilaista löysin. Sirkat sirittivät ja aurinko ehti vielä kuivata illan sateen loputtua.

Mitäköhän noi voisivat olla? Pähkinii? Pitääkö hankkia vielä joku kasvikirjakin lintukirjan lisäksi? Näitä puita näimme kyllä valtavan paljon reilun tunnin mittaisella iltalenkillämme.

Tien raunat olivat pitkiltä matkoilta reunustettu läpitunkemattomilla vihreillä seinillä. Tuli mieleen subtrooppiset maisemat.

Silmä lepäsi uskomattoman vehreässä luonnossa ja maalaismaisemien idyllissä. Matkan varrella oli suloisia talojakin, joissa asuu varmasti hyvin onnellisia Muumilaakson hahmoja.

Seglingen kyläyhdistys mm. raivaa polkuja ja huolehtii opasteista pienellä päivävaellusreitillä. Katsoimme reitin alkupäätä ja se näytti niin vehreältä, että ilman hyvää punkkisuojausta emme sinne olisi lähteneet. Joka tapauksessa tämä on mielestäni Seglingen vetonaula. Ensi kerralla varaamme tänne tullessa enemmän aikaa, saappaat sekä punkkikarkotteet ja lähdemme ilman muuta kokemaan ahvenanmaalaisen viidakkoseikkailun.

Onneksemme meidän ei tarvinnut edes mennä rämpimään metsään eläimiä nähdäksemme. Peurat tulivat luoksemme pellolle, jonka reunustamaa tietä kävelimme sataamaan päin. Voi että niillä oli hauskaa; välillä ne leikkivät ja kirmailivat ja sitten taas loikoilivat "traktorinmunien" vieressä. Seurasimme hihitellen pitkän aikaa niiden puuhia.

Illalla satamassa oli rauhallista ja lämmintäkin aina auringonlaskuun saakka. Viime kesänä iltojen istumiset kannella shortseissa jäivät kaikkiaan aika vähiin, mutta elokuussa oli tosiaan lämpimiä iltoja. Söimme iltapalaksi vähän brieä keksien päällä ja väliin napsimme vaahtonameja.

Seglingestä tuli yksi suosikkikohteistamme, tänne palaamme varmasti uudestaan. Satama on tosiaan mukava ja saaren idyllisyys sekä monimuotoinen luonto vetoavat meihin kovasti.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja mukavia veneenlaskuja kaikille varhaisveneilijöille!

Kaminami olisi jo valmiina veteen, 

vielä kun löytyisi se aika vesillelaskuun ja maston nostoon jossain välissä...

Genaakkeripurjehdusta sokkeloissa ja laivajännitystä

Lauantaina 8.8. pääsimme turvallisesti ulos Storågskärin merikarhusatamasta, jossa olimme rantautuessa kopistelleet vähän kiveäkin. Lähdimme sieltä ensimmäisenä veneenä - onneksi, sillä saari on suuri ja viimeisen lähtijän kuuluu sulkea kuivumassa olleiden saunojen ovet sekä laskea lippu. Storågskärissä se tarkoittaa ihan reipasta kävelylenkkiä.

Eilisen reippaamman tuulen jäljiltä oli avomeren äärellä mukavaa pientä maininkia. Lähdimme 4-5 m/s myötätuulissa Föglön vesiltä kohti Kumlingen saaristoon kuuluvaa Seglingeä. Väylille päästyämme nostimme genaakkerin täydentämään aurinkoista purjehduspäivää.

Jiipeissä minä ohjaan ja miehellä on genaakkerin skuuttaamisessa aina vähän kiirettä, joten hän keskittyy siihen niin tarkasti, että jännään aina huomaako hän varoa puomia. Ihan varoiksi tulee yleensä hihkaistua "puomi", kun tuo kallonmurskaaja-viikate lähtee vaihtamaan puolta. Ei vara venettä kaada. Väylät olivat tänään ajoittain aika kapeitakin, mutta mieluummin jiippailimme tämän tästä kuin olisimme kökkineet ilman genaakkeria hissukseen eteenpäin.

Tuulen hiljennyttyä edelleen mies otti rennosti - yleensä meillä ei jätetä genaakkerin skuuttia vinssille mihinkään likimääräiseen säätöön cruisaillessakaan, vaan purjeita säädetään koko ajan.

Mutkaisilla väylillä näkyvyys oli usein rajallista, kun metsäiset saaret peittivät vielä osaltaan näkyvyyttä. Laitoimme vastaanottavan AIS:n päälle ja seurasimme siitä ruotsinlaivojen ja yhteysalusten liikennettä. AIS hälyyttää, kun laiva on muutaman mailin päässä ja kertoo samalla aluksen nopeuden ja kohtaamiseen jäljellä olevan ajan. Näin meille jäi mukavasti aikaa suunnilla väistäminen ja sujauttaa genaakkeri tarvittaessa sukkaan. Amorellan ohitimme tänään taas ihan kapeassa välissä.

Tuo genaakkerin sukka on kyllä todella kätevä kahdestaan cruisaillessa. Se on toiminut aina moitteettomasti ja sen kanssa saamme kahdestaankin ison genaakkerin alas nopeasti ja turvallisesti. Sukan köydet pitää vaan muistaa valmistella oikealle puolelle ennen laskemista, ettei tule viime hetkellä hösseliä. Laivan ohituksen tai kapean välin aikana genaakkeri saa olla hetken sukassaan ja siitä se on helppo avata taas käyttöön.

Päivän täpärähköt tilanteet sattuivat muille. Seurasimme silmät teevateina, miten nämä kirkkoveneen (tältäkö se näyttää?) soutajat eivät meinanneet ehtiä laivan alta. Siinä ei olisi ollut laivalla paljon väistämismarginaalia, jos soutajien voimat olisivat kovan kirin aikana hiipuneet.

Pian sen jälkeen huomiomme vei laivan vauhtiin nähden suhteellisen hidas moottorivene, joka kurvasi myös melko läheltä keulaa ohi. Sekin selvisi. Se on varmaan aika hommaa ohjailla noita isoja laivoja näissä väleissä kaikkien huviveneiden seassa... Muistan vaan miten laivurikursseilla painotettiin, että laivoihin pitää jättää väliä, ei täpäriä pyyhkäisyjä niiden edestä, koska se työllistää komentosillalla yhden perämiehen tarkkailemaan pelkästään sitä uhkarohkeaa venettä ja siellä olisi muutakin tekemistä.

Neljän tunnin purjehduksen jälkeen saavuimme ensimmäistä kertaa Seglingeniin, Olisiko ollut partiolaisten vene Tokka-Lotta, kun kehui tätä saarta - erityisesti sen luontoa - niin hienoksi, että odotin kovasti tämän paikan näkemistä. Vierasvenesatamassa oli runsaasti syviä paikkoja vapaana ja uskaltauduin hyppäämään keulasta, kun mies ajoi oikein tarkasti ja laituri oli korkea. On se silti edelleen minulle kova paikka. Tälle päivälle luvattu sade ja ukkoskuurot alkoivat vasta kun olimme saaneet Kaminamin kiinni. Sateen mittainen huilihetki oli kyllä ihan paikallaan ennen saareen tutustumista.

Ihastuin Seglingeniin kovasti; se oli yksi viime kauden yllätyshelmistä. Ensi viikolla on luvassa lisää tunnelmia Seglingenin vierasvenesatamasta ja luonnosta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Joko teillä on vene vedessä?