Venemessut 2017: kiinnostavia juttuja

Kävin venemessuilla viime lauantaina 11.2., tapasimme pienellä hauskalla bloggaajaporukalla, juttelin muiden tuttujen kanssa ja kiertelin innostuneena katsomassa messutarjontaa. Veneemme on tässä vaiheessa aika hyvin varusteltu, mutta joitain houkutuksia löytyi Kaminamillekin. Itsellemme hankimme jotain pientä ja lisäksi messut tarjosivat mielenkiintoista ohjelmaa. Palaan tällä viikolla vielä uudella bloggauksella messuilta muodin ja veneen sisustuksen -teemalla.

Ilmatäytteiset kajakit

Ensimmäiseksi innostuin ilmatäytteisestä kajakeista. Meille on selvää, että emme ota kumivenettä Kaminamin perään laahausankkuriksi, eikä meillä ole sille oikein tilaa veneessäkään. Olemme joskus käyneet melontakurssin ja vuokranneet kajakkeja matkoilla luontoretkeilyyn ja se on ollut todella kivaa. Jo pitkään on hautunut ajatus, että tällä 2,3 syväyksellä olisi hyvä olla joku peli, jolla pääsisi rantaan, jos ankkuroituu tai jää haalauspoijuun. Joskus olisi kiva myös tutkia matalia saarten sokkeloita meloen. Messuilla sain Marinekaupan osastolla hyvän kokonaiskuvan ilmatäytteisten kajakkien tarjonnasta.

Esittelijän mukaan kajakit voidaan jakaa kolmeen ryhmään:"rantalelut" ja veneestä rantaan siirtymiseen soveltuvat kajakit (hinnat noin 200-250 €), päiväretkikajakit (noin 350-600 €) ja retkeilykajakit (noin 350-1000 €). Valikoimista löytyy myös inkkarikanoottimalli. Monikäyttöisyyden nimissä meille sopisi tuollainen päiväretki-tasoinen kaksipaikkainen kajakki. Esimerkiksi alla oleva Sevylor Madison Premium, johon mahtuu saunakassikin mukaan (messutarjouksena 499 €). Hankinta on meillä tuumailussa.

Käytettävyyden osalta ilmatäytteiset kajakit ovat kuulemma lasikuituisia merikajakkeja vakaampia. Pakattuna tällainen vaatii tilaa matkalaukun verran ja sopisi meillekin perähyttiin. Ilman täyttö vie kuulemma alkuun kokemattomalta 15-20 minuuttia ja kokeneelta muutaman minuutin. Kuulostaa hyvältä!

Led-soihtu

Led-soihdut on hyväksytty nyt virallisesti korvaamaan osittain pyroteknisiä soihtuja katsastusvarusteena. Samalla omat soihtumme ovat sopivasti vanhenemassa. Niinpä kävin Marnelan osastolla tutustumassa jo aiemmin vuoden veneilytuotteeksi valittuun ja monia innovaatiopalkintoja saaneisiin Odeo Flare mk3 -ledsoihtuihin. Itseäni huojentaa ajatus siitä, ettei mahdollisessa merihädässä, kahden hengen miehistöllä ja hätääntyneenä, tarvitsisi käsitellä kuumuutta, liekkejä tai räjähteitä sisältäviä turvallisuusvälineitä. Varsinkin kun pienellä miehistöllä on kriisissä paljon tekemistä. Led-soihtu palaa yhtäjaksoisesti noin viisi tuntia ja näkyy joka suuntaan jopa kolmen mailin päähän. Veteen pudotessaan se kelluu. Vaikka hinta on kertahankintana melko arvokas (messutarjous 110 €), niin soihtu on pitkäikäinen, kunhan vaihtaa niitä AA lithium -paristoja. Tätä voi veneilykauden ulkopuolella pitää turvalaitteena myös autossa tai retkillä. Yahting Monthly on testannut tuotteen pilkkopimeällä merellä ja siitä löytyy hyvä video Youtubesta. Olen itse aika vakuuttunut tästä tuotteesta.

Purjehtijan polvisuojat

Olen jo aiemmin vaahdonnut blogissa polvien ergonomiasta veneessä. Nyt kun erilaisista polvisuojista on kokemusta, niin olen todennut että maksimaalisen suojan antava polvari ei ole käytettävyydeltään välttämättä hyvä. Kevyemmät tanssiin tarkoitetut polvisuojat taas estävät jo verenkiertoa, kun alla on muutama kerrasto ja polvet ovat suurimman osan ajasta koukussa eikä suojissa ole säätövaraa. Tämän vuoksi polvarit eivät ole minullakaan olleet koko ajan käytössä. Onneksi Sailtechin osastolla pääsi kokeilemaan Spinlockin polvisuojia ja ne tuntuivat juuri sopivilta kompromissituotteilta, joita tulisi varmaan säännöllisesti käytettyä. Näissä on kevyehkö suoja polville, mutta ne ovat säädettävät, kevyet ja mahtuvat hyvin vaatteiden alle. Muotoilu on suunniteltu polvilla työskentelyyn, eli ulkopinta ei ole mikään liukas pallo. Messutarjoushinta näille oli 34 € (normaalisti 45 €). Koska ehjien polvirustojen hinta on korvaamaton, niin ostin tietysti.

Vedenpitävät hanskat ja sukat

Sailtechin osastolla oli myynnissä myös purjehduskaverin kehumia Sealskinz hanskoja ja sukkia. Ne ovat hengittäviä, mutta vedenpitävä kalvo pitää kuivana ja suojaa tuulelta. Aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä purjehtiessa on juuri käsien (ja kasvojen) paleleminen iso ongelma. Hanskojen kastuessa sateessa ja tyrskyissä ne eivät juuri lämmitä. Kokeilin näitä vedenpitäviä hanskoja ja niissä on tietysti pientä kankeutta ja purjehtijan usein tarvitsemat sormenpäät ovat peitettynä. Toisaalta kohmeiset sormet eivät ole sen näppärämmät kuin hanskasormet. Arvioisin, että nämä kädessään pystyy ainakin pyörittämään vinssiä ja avaamaan vinssinvapauttajan, vaikka ihan tarkimpiin hommiin hanska on otettava pois. Mies haluaa myös Sealskinzin vedenpitävät sukat. Sekä hanskojen että sukkien messuhinnat olivat noin 50 €.

Tietoa ja lomapurjehdushaaveita

Tuulet ovat vieneet Kaminamia tähän mennessä muille vesille kuin Viroon, mutta ensi kauden tuuliin on jo hyvä varautua keräämällä esitteet Viron veneilykohteista ja satamista.

Kyläily Ramdatassa

Kävin tutustumassa Ramdataan ja kuvittelin itseni purjehtimaan sitä vauhdikkaassa kisassa. Suomessa taitaa monet kisaveneet olla alun perin matkaveneiksi suunniteltuja. Sen vuoksi itselleni tuli sellainen tunne, että vaikka Ramdata on Kaminamia isompi, siellä on paljon pienemmät tilat juuri kisatoimintoja ajatellen. Mutta oli todella mielenkiintoista nähdä se. Muita veneitä en tällä kertaa käynyt katsomassa.

Purjehdussataman ohjelmaa

Foiling-purjehdus oli vahvasti esillä messuilla ensimmäisenä viikonloppuna. Luennon videopätkät olivat kyllä huimia vauhtielämyksiä.

Jos satutte olemaan messuilla ensi lauantaina kello: 11.00, kun Pata Degerman kertoo melontaseikkailustaan Grönlannissa, niin käykää ihmeessä kuuntelemassa. Häntä ei ole turhaan valittu vuoden puhujaksi (2015). Seikkailutarina oli maustettu huumorilla sekä terävillä näkökulmilla ilmastonmuutokseen, kulttuurieroihin, tiimityön edellytyksiin, projektin läpi viemiseen ja turvallisuusasioihin. En voi käsittää, että kaikki tuo käytiin läpi vain 20 minuutissa upeiden video- ja kuvamateriaalien kera.

Messujen muotinäytös oli myös todella kiva ja hyväntuulinen, sillä vaatteet esitteli tanssiryhmä High Heels menevän musan tahtiin. Siitä enemmän seuraavassa messupostauksessa.

Tänään tiistaina messuilla on Naistenpäivä ja kello 19.00 Purjehdussataman lavalle nousee ARC-kisan (Atlantic Rally for Cruisers) oman luokkansa 2015 voittanut naiskippari Annika - siis Saaressa-blogin Annika! Menkää ihmeessä kuuntelemaan valtamerikisan saikkailuista!



Kiitokset Messukeskukselle / Vene - Båt 2017 bloggaajapassista (mikä ei edellyttänyt postaamista ja esittelemäni tuotteet ja asiat eivät sisältäneet yhteistyösopimuksia).

Ihanaa messuviikkoa kaikille

ja 

hyvää ystävänpäivää!

Venemessujen lippujen arvonnan tulokset

Kaksi kappaletta lippuja tänään alkaville Vene - Båt messuille on arvottu aamulla jännityksellä ja suomalaisella rehellisyydellä. Arvontaan ehti mukaan 12 blogin lukijaa, joten todennäköisyys voittaa pysyi kohtuullisen korkeana.

Minulla on nyt ilo toivottaa hyviä venemessuja vapaalippujen kera Jonakselle! Onnittelut! Laitahan pikaisesti oman sähköpostiosoitteesi minulle tähän blogin sähköpostiin: matkalla.merenneidoksi at gmail.com, niin saat liput itsellesi jo tänään!

Veneilybloggaajien pienimuotoinen tapaaminen on toteutumassa ainakin ensimmäisenä messulauantaina 11.2. Bloggaajille on ilmoitettu tarkemmat tiedot sähköpostitse ja facebookissa. Aion itse käyttää koko lauantain aamusta iltaan messujen kiertelyyn ja kirjoitan sitten alkuviikosta mitä kaikkea kiinnostavaa sieltä löysin. 

Mukavia venemessuja kaikille muillekin! 

Palataan messutunnelmiin ensi viikon postauksessa 

ja saa tulle juttelemaan messuilla, jos satutaan näkemään.

Yhteistyössä: Messukeskus/Vene- Båt 2017

Aika herätä talviunilta: venemessulippujen arvonta!

Huhuista huolimatta emme jääneet Bodöhön talveksi, vaan Kaminami nukkuu talviuniaan Ajolanrannan lämpimässä hallissa ja me olemme viettäneet elämäntäyteistä talvitaukoa blogista. Aurinko paistaa yhä pidempään ja enteilee lupaavasti uuden purjehduskauden alkua. Nyt on aika herätellä blogikin taas aktiiviseksi. Varma kevään merkki on myös Helsingin Venemessut ensi perjantaista 10.2. kello 14.00 alkaen.

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi ja yhdelle seuralaisellesi liput venemessuille (arvo 18 €/kpl), kommentoimalla tätä postausta perjantaiaamuun 10.2. kello 9.00 mennessä. Ilmoitan voittajan perjantaiaamuna ja pyydän häntä ilmoittamaan yksityisesti sähköpostiosoitteensa. Voittaja saa liput käyttöönsä vaikka jo heti perjantaina, sillä ne ovat tällä kertaa pdf-muodossa!

Purjehduksen osalta venemessuilla on tapahtunut hieman muutoksia. Nyt kaikki purjehdukseen liittyvät osastot on keskitetty alakertaan halliin 7, purjeveneiden läheisyyteen. Mieheni päivystää omalla messuosastollaan ainakin viikonloppuisin. "Purjehdussataman" puhujien joukosta löytyy mm. seikkailija ja kouluttaja Pata Degerman, yksinpurjehtija Ari Huusela ja kuuluisia kilpapurjehtijoita.

(kuva: Messukeskus)

Jos veneilyn ja merellisten blogien kirjoittajat ovat halukkaita osallistumaan tänäkin vuonna bloggaajatapaamiseen, niin tarkoituksena olisi kokoontua lounaan merkeissä messujen ensimmäisenä ja/tai toisena lauantaina samaan mesuravintolaan kuin viime vuonna. Alustavien tietojen mukaan bloggaajien messuille pääsemisessä on sen verran hajontaa, että kannattaa ehkä järjestää molempina lauantaipäivinä pienempi tapaaminen. Kiinnostuneet voivat laittaa vaikka minulle sähköpostia osoitteeseen: matkalla.merenneidoksi at gmail.com

Mukavaa helmikuista viikkoa ja onnea arvontaan!

Tämän postauksen yhteistyökumppani on Messukeskus / Vene 2017

Uusi Bodö ja kylmää kyytiä kotiin

Toissa viikonlopun ja muutaman muunkin päivän olin läheiseni tukena TAYSissä ja tänä viikonloppuna oli ihan pakko huilata kotona. Rankka viikko jätti jälkeensä paljon univajetta ja kokonaisvaltaisen uupumuksen. Ei silti, tuultakin oli luvattu Saaristomerellekin yli 10 m/s yhdessä koleiden lämpötilojen kanssa, vaikka tuuli lopulta jäikin ennustettua vaisummaksi. Kaminami on edelleen purjehdusvalmiudessa ja ensi viikonloppuna yritämme uudelleen merelle. Mutta nyt asiaan, kaksi viikkoa sitten kävimme nimittäin meille ihan uudessa satamassa.

Bodö on entinen Merivartioasema ulkosaaristossa, joka avautui vierasvenelaiturina tällä kaudella. Kun saavuimme sinne lauantaina 8.10, pohjoisen suuntaisten tuulten puhistessa puuskissa 14 m/s, oli satamassa suojaisaa ja lämmintä. Näitä pohjoisille tuulelle sopivia satamia ei muuten ole yhtään liikaa ja täällä on sievoiset 15 venepaikkaa. Isi-Kippari oli käynyt täällä jo sesongin aikana ja tiesi kertoa, että laiturissa on syviä paikkoja. Viime viikonloppuna vesi olikin jopa 45 cm alle normaalin vedenkorkeuden.

Sataman palvelut oli tähän aikaan vuodesta tietenkin jo suljettu ja siellä vietettiin talkooporukan päättäjäisiä. Meidät otettiin kuitenkin lämpimästi vastaan ja esiteltiin paikkoja. Laiturissa oli lisäksemme yksi vierasvene. Satamaksukin oli myöhään syksyllä vapaaehtoinen, mutta mielellämme haluamme tukea uutta kehittyvää satamaa.

Tällä hetkellä saarella on tilaussauna, lasten leikkipaikka, huussi, hieno terassi ja Bistro-Café, jonka listan perusteella tarjolla on ollut kaffen ja pullan lisäksi mm. burgereita ja ribsejä. Saarella on sähköt, mutta laiturilla ei ollut ainakaan vielä sähköjä tai vettä. Luontopolkua on aloitettu raivaamaan yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Tästä tulee varmasti kiva paikka!

Merivartioston torni tönöttää paikallaan, mutta se on edeleen käåytössä, eikä sinne saa kiivetä. Joka tapauksessa voimia ei lauantaina olisi ollutkaan kiipeilyyn eikä metsissä rämpimiseen. Merivartiosto on jostain syystä rakentanut myös tanssilavan metsän keskelle ja se löytyy valaistun polun päästä. No oikeasti: jos iskee isompi medikaalinen hätä ulkosaaristossa, niin ainakin Bodöhön saa tilattua propelli-kyydin hakemaan.

Metsää värittivät syksyn lehdet sekä viimeiset puolukat ja vesi oli todella kirkasta täällä lahdessa. Katsoin lumoutuneena valtavien meduusojen uintia. Olin lapsena mieletön vesipeto, vaikka sain ihottumaa sekä järvivedestä että uimahallin kloorivedestä. Sukeltelin järvien pohjissa ihailemassa maisemia - huojuvia kasveja, kiviä ja kaloja - kunnes keuhkoja pakotti ja oli pakko nousta pintaan. Rakastin sitä hiljaisuutta ja painottomuuden tunnetta. Kaipaan vieläkin toisinaan sitä kadonnutta uimataitoani ja vedenalaista maailmaa.

Aurinko laski metsän taa ja jätti kapean lämminsävyisen reunan metsän ja raskaan mustan pilven väliin. Tuuli alkoi kääntymään hieman idemmäksi ja osui puuskissa ulvoen ja humisten saaren yli lahteen. Yöstä tuli säkkipimeä ja raskas pilvi lirautti vähän vettäkin. Siltä varalta että tämä jäisi kautemme viimeiseksi purjehdukseksi, päätimme juoda lempiviinimme pois. Olihan se hyvää, varsinkin sateen ropinassa.

Kippari kävi moneen kertaan säätämässä kiinnitysköysiä. Meillä oli laiturin päädyssä keula tuuleen ja tuulen kanavoituessa lahteen tulevan väylän suuntaiseksi ja toisinaan taas puhaltaessa koillisesta saaren yli keinui Kaminami peräänsä heiluttaen. Keulaköydet narisivat niin että hampaita vihloi ja laineet liplattivat Namusen ahterissa. Säädöistä huolimatta yö oli sään vuoksi rauhaton ja unet jäivät lyhyiksi.

Kotimatkalle starttasimme vasta 10.30, univajeessa ja vatsa täynnä aamukahvia. Tuulen piti ennusteen mukaan kääntyä itään, eli sivutuuleksi paluumatkalle. Se kuitenkin kääntyi vähemmän, eli edessä olisi tiukkaa sivuvastaista tuulta ja luovia - siis kylmintä mahdollista kyytiä. Lämpötila ei noussut missään vaiheessa yli +8 asteen. Puimme päällemme kaiken mitä meillä oli, paitsi pyjamat. Itselläni oli 5 kerrosta vaatetta sadevaatteiden alla ja melko tönkkösuolattu olo. Kun irroitimme köydet Bodön laiturista, alkoi tihkusade. Otimme valmiiksi kaikki reivit käyttöön: isopurjeeseen kaksi ja fokkaan sen yhden.

Alkuun, saarten vielä suojellessa, tilanne vaikutti ihan leppoisalta: 10 m/s, mutta avoimille vesille päästyämme tuulikin jo 11-12 m/s ja 13-14 m/s puuskissa. Avovesillä oli aallokkoa ja joku sellainen kunnon hyppyriaaltokin tuli otettua, jossa saimme Kaminamin alle kunnolla ilmaa. Vesipainotankki oli käytössä, mutta aallkossa se tuppaa pärskiä vettä ulos ilmausaukon kautta, jonka toppasimme umpeen pienellä pyyhkeellä. Sillä tihkusateella ei ollut juuri merkitystä, sillä tuulen pöllyttämät keulatyrskyt tulivat pahimmillaan päin näköä kuin paloletkusta. Puuskissa menimme vesipainotankista ja reivatuista purjeista huolimatta aika kallellamme, mutta ei siinä mitään ongelmaa ollut. Kaminami kulki, halkoi aaltoja, pysyi kiltisti lapasessa ja vei meitä päättäväisesti kohti kotia ja lämmintä saunaa. Onneksi emme kumpikaan tule merisairaiksi, etenkin nyt väsyneenä tilanne olisi ollut otollinen - mutta ei. Tämä oli muutenkin hyvä kokemus, koska emme ole kahdestaan luovineet tällaisissa olosuhteissa kaikki reivit käytössä.

Kylmähän siinä tuli ennen pitkää. Mies käytti snoukkarukkasiaan, mutta minä olin unohtanut omani kotiin. Ohuet hanskani kastuivat pian ja sormet muuttuivat kömpelöiksi nipuiksi sinertäviä nakkeja. Oli pakko mennä hetkeksi sisälle ja laittaa tassut patakintaisiin. Jos ne patakintaat olisivat mahtuneet täyteen topattujen purjehdustakin hihojen päälle, olisin ilman muuta myös purjehtinut ne kädessä. Vaihdoimme myös tyrskyissä läpi kastuneet tossumme saappaisiin. Ai että sitä tunnetta kun sai ne saappaat jalkaansa kuivien sukkien kanssa!

Sisäsaaristossa tuuli heikkeni 7-10 m/s, mutta kääntyi samalla rännien mukaan suoraan vastatuuleksi, jolloin pääsimme siksakkaamaan luovia. 34 mailia vastaisiin tuuliin taittui 5 tunnissa. Matkan aikana ei pystynyt syömään kuin suklaapatukat, joten kotisatamassa joimme kuumat kaakaot ja söimme kovaan nälkäämme sämpylät ennen veneen pakkaamista. Kotona nauroimme saunan lauteilla sulaessamme omalle hölmöydellemme: että tällaisenakin viikonloppuna purjehtiminen voittaa lokoisat kotiolot.

Bodöstä löydät lisää tietoa heidän nettisivuiltaan: Bodö - Nötöboden

Hyvää lokakuun viimeistä viikkoa kaikille!

Karvalakkikuun cruising-purjehdusten aloitus

Viime viikonloppuna vähän tuuli taas. Perjantaina vilahdimme noin tunnin matkan lähisaareen Pyytinkarille ja lauantaina reippaissa tuulissa uuteen kohteeseen: tällä kaudella Merivartioston käytöstä vierassatamaksi muuntautuneeseen Bodöhön. Sunnuntain paluupurjehdus vastaisissa reippaissa tuulissa koetteli vähän koleudellaan suomalaistakin purjehtijaa. Mutta perjantai-iltana oli vielä +13 astetta lämpöä, aurinkoa ja 8-11 m/s myötäisiä tuulia lasketeltavaksi pelkällä isopurjeella Pyytinkarille. Matka oli lyhyt ja vauhtia isopurjeelllakin 8 solmua, joten olimme perillä hätkähdyttävän nopeasti.

Hannu Karpo look ja asiaa on aina. Tuo (keino-)karvalakki on niin pehmoinen ja suojaa poskiakin viimalta, että se on pieni haitta, jos joku luulee Karpoksi. Jaan kyllä nimmareita tulen yhteisselfieen tarvittaessa.

Se on ihanaa miten syksy tulee myöhemmin saaristoon kuin mantereelle. Veikkasimme että Pyytille tulisi ehkä yksi vene meidän lisäksemme, mutta siellähän oli väkeä kuin pipoo. Meidän jälkeemmekin tuli vielä muutama, viimeiset pimeässä. Kaikkiaan päätylaiturissa, tuulen suojassa, taisi yöpyä 9 (tai 10) pursiseuralaisten venettä. Osa oli jo "viimeisellä matkallaan": Pyytinkarin isoilla laitureilla on hyvä viikkailla purjeet talvisäilöön.

Illalla Merikarhujen ex-kommodori töräytti komeasti torveen lipunlaskuksi. Joka viikko haukon henkeäni, kun lippu lasketaan yhä aiemmin, perjantaina kello 18.44. Pimeä ja kolea ilta meni mukavasti elokuvan parissa, kun mukissa oli Xantélla terästettyä kaakaota ja vähän naposteltavaa. Lautasen toinen puoli on erityisesti Kipparille ja toinen minulle. Tuo leffa oli aika hyvä: tragikoominen, hurja, yllättävä ja uskomatonta kyllä - tositapahtumiin perustuva.

Lauantaiaamuna vitkuttelimme hetken, ennen kuin toinen meistä rohkaistui kirmaamaan peiton alta lämppärin katkaisijalle. Lokakuisen aamun onni on toimiva lämppäri, korkkikomposiittilattia ja ystävän kutomat villasukat. Lauantai oli jo hieman koleampi: lämpötila jäi alle 10 asteen ja koillistuulta oli etelään suunnatessa pääosin 8-11 m/s, puuskat 12-14 m/s. Että myötäisiin tuuliin pääsimme taas purjehtimaan sen 30 mailia ulkosaaristoon.

Pakko myöntää, mutta edellisen viikonlopun kisat kaikkine järjestelyineen veivät yllättävän paljon voimia. Halusimme ottaa rennommin ja väsäsimme heti alkuun isopurjeeseen yhden reivin ja fokkaan sen ainoan. Sisäsaaristossa ei ole ihmeemmin aallokkoa, mutta tuuli voi tuplaantua sekunnissa ja kääntyä reippaasti.

Silti saimme hyvää vauhtia; vesi kohisi, tyrskyt huuhtoivat keulaa ja nopeutta oli parhaimmillaan 10 solmua.

Ennen avovesiä otimme vielä toisenkin reivin isopurjeeseen ja menimme silti aika länällään lyhyellä sivutuuliosuudella puuskissa.

Kun käännyimme suoraan vastatuuleen purjeiden laskua varten, kasvoni jäätyivät saman tien. Ei voi olla näin kylmä - paitsi että on. Hampaani kalisivat, sillä olin pukeutunut myötätuuli-ilmastoon, siis vain 4 kerrosta vaatetta sadevaatteiden alla. Loppumatkan ajoimme koneella kapeissa saarten väleissä. Kun pääsimme Bodön satamaan, olimme suojassa tuulelta ja aurinkoinen iltapäivä oli niin lämmin, että jäimme takakannelle istumaan.

Bodöstä ja arktisesta paluupurjehduksesta lisää ensi kerralla. Kaminami on edelleen syyspurjehdusvalmiudessa. Ensi viikonloppuna emme kuitenkaan purjehdi, sillä lähden huomenna (torstaiaamuna) Tampereelle läheiseni tueksi, hänen vaativaan neurokirurgiseen leikkaukseensa. Siellä voi mennä useita päiviä potilashotellissa asustellessa, teho-osastolla vieraillessa ja muille läheisille tiedottaessa. Tätä hetkeä on odotettu kauan, joten se on helpotuskin, mutta silti hirvittävän pelottavaa. Tärkeintä on, että hän saa tarvitsemansa hoidon, vaihtoehtoja ei ole. Syyspurjehduksia siis jatketaan vielä, jos sekä säät ja elämäntilanne niin sallii. 

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

October Race 2. päivä: rökälejohto vaihtuu draamaan

Jos October Racen ensimmäisen kisapäivän "drama queen" oli ilman tulosta jätetty X-40 Exquisite, niin me olimme sitä sunnuntaina toisen kisapäivän lopuksi. Loistavasti alkanut kisamme kun päättyi yllättäen aivan vastakkaisiin tunnelmiin. Miehistöstämme puuttui tänään Hannu ja päivän lähdöstä Swan 51 Belmont. Nämä kaksi ilmiötä korreloivat vahvasti keskenään. LYS1-luokassa starttasi siis 10 venettä ja me lähdimme radalle viiden hengen tiimillä; sitä kuudettakin sankaria kyllä kaivattiin tämän tästä.


Sää ja rata
Onneksi rannikolle hakeutunut sankka sumu ei vaivannut starttialuetta, vaikka tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Kisan aikana tuuli 0,5-3 m/s. Ei ehkä niin hauskaa kuin eilen, mutta Kaminamille tilanne oli moniin muihin nähden "hyvähyvähyvähyvä!" Kaminami on aika ässä peli hiljaisissa tuulissa. Radaksi valikoitui 14,8 mailia lyhyt kolmion tapainen 2, mikä kierrettäisiin vastapäivään. Huomatkaa punainen linja radan puolivälissä - siihen se nimittäin tyssäsi kuin jäävuoren kylkeen.

Rauhallinen startti myötätuuleen
Startti ammuttiin kello 11.00, myötätuulen henkäillessä kevyesti etelästä. Ennen starttia veneet kelluivat fokka keulassa ja heti startissa nousivat genaakkerit tai spinnut ylös. Tässä startissa ei ollut kiperiä tilanteita - kaikki tapahtui rau-hal-li-seees-ti. Veneet järjestäytyivät riviin, ajoittain värikkäät myötätuulipurjeet pullistuivat auki, sitten taas tulivat rapisten alas.

Tuulen etsintää
Lähdimme hakemaan tuulta ensin länsirannalta, mutta ei onnistanut. Hakeuduimme sieltä itärannalle ja kulkiessamme taas muiden veneiden takana isosti peittävien purjeidemme kanssa saimme kuulla pientä kommenttia miehistöiltä.

Kaikki aistit herkistyneinä Pete ja Mikki päättivät tällä kertaa taktiikan: tästä länsireunasta lähdetään yrittämään. Meillä on kyllä mahtavan meritokraattinen vene: kaikkien asiasta tietävien mielipiteet ja perustelut kuunnellaan ja päätökset tehdään sen jälkeen melkein äänestämällä. Kevyt tuuli pyöri niin, että meillä oli koko ajan code zero nostovalmiudessa keulassa ja genaakkerissa laskuvalmius. Pianistina pidätin hengitystäni kädet falleilla ja näppäimillä, kun miehistö ilmoitteli: "Nyt kääntyy tuuli, code auki! Eikun kääntyikin takaisin, genaakkeri vetää taas. Joo, nyt vaihdetaan codeen - eiku sittenkin genaakkeri." Kippari toimi kansimiehenä, joten hän oli keulassa samanlaisessa jännittyneessä valmiustilassa kuin minä. Kerran nostimmekin jo coden ja otimme saman tien alas.

Kaipasimme tähän tilanteeseen ultakevyttä fokkaamme, eli windseekeriä. Sehän pelasti meidät loistavasti kesäkuussa Pyytinkarin kisassa alkumatkan pläkästä. Purjeita saa kuitenkin olla vain rajallinen määrä veneessä kisaa kohti ja teimme valinnat lähinnä lauantain kovan tuulen mukaan. Edes kisapäivien välillä ei purjevalikoimaansa saa enää muuttaa, joten supersankarimme windseeker ei tullut tällä kertaa apuun.

Heippa - me mennään nyt
Kahden alla olevan kuvan ottamisen välillä oli vain 5 minuuttia. Vielä 54 minuuttia startin jälkeen kelluimme hiljalleen suunnilleen samassa linjassa muiden kanssa. Sitten nostimme coden, jolla pääsimme tiukkaan sivuvastaiseen tuuleen. Tuuli pyöri niin, että välillä meillä oli luovia, sitten taas sivutuulta. Joka tapauksessa olimme viidessä minuutissa purjehtineet mahtavan raon muihin kivasti kallellaan edeten. Ainakin Still 900 Still naughty lähti samoille poluille peräämme tehden eroa muihin. Se kuitenkin myöhästyi vähän tuulesta, kun taas me ehdimme sen matkaan. Ihan kuin tuuli olisi tullut varta vasten noutamaan vain meidät. Pitäisi varmaan uhrata kunnon skumppapullo tuulten jumalille.

Kun Kaminami nousi 3 solmun vauhtiin, veneessä hurrattiin kuin uudesta nopeusennätyksestä. Myöhemmin sen päivän parhaan nopeuden, eli 5 solmun saavuttaminen oli hienoa, mutta kyllä ne ensimmäiset 3 solmun vauhdit olivat päivän tähtihetki. Tässä menemme sivuvastaiseen tasaista vauhtia, mutta vähän tämän jälkeen jouduimme ylittämään uuden hiljaistakin hiljaisemman tuulen alueen luovien ja se oli aika tahmaista menoa. Takanamme tuuleen päässeet veneet näyttivät saavuttavan meitä.

Tooosi hiljaisen tuulen alueet ohitettuamme noin kaksi tuntia startin jälkeen vauhtimme oli 2-2,5 m/s tuuleen nähden mukavaa 5 solmua codella. Pienellä codella onnistuu luoviminenkin, minkä vuoksi miehistö kehui sitä "hienoksi purjeeksi" (rumahan se on kuin petolinnun perä). Ero muuhun fleettiin venyi ihanasti uudelleen.

Grangrundetin kääntömerkillä nostimme genaakkerin ja leikkailimme sillä vakaissa tuulissa kohti Orhisaarta. Genaakkeri veti hyvin ja paino pidettiin keulassa tuulen alapuolella. Vauhtia oli 4-5 solmua 3 m/s tuulessa. Jiippejä helpotti, kun Jari juoksi keularataa, eli kuljetti käsin skuuttikulman etustaagin ohi uudelle puolelle.

2 tuntia 19 minuuttia stratin jälkeen

Aurinko paistoi ja tuli hiki. Miehistöstämme kaksi oli lähtenyt vielä lokakuiseen kisaakin rohkeasti klassisella pitkät kalsarit + shortsit -kombolla. Kippari ja pinnamies Pete sen sijaan heittivät housut pois ja niinpä miehistömme näytti kokoelmalta Marvel Comicksin supersankareita trikoissaan. Pete viskasi saappaatkin jalastaan ja tassutteli tyytyväisenä villasukkasillaan. Jos olisi tullut vielä kuumempi, olisi seuraava asu varmaan ollut"pikkushortsit", eli lyhyet kalsarit.

2 tuntia 44 minuuttia startin jälkeen Kaminami kulki mukavasti Krampin rannoilla genaakkerilla leikkaillen. Vauhtia oli edelleen 4-5 solmua ja fiilikset korkealla. Tiesimme että tällaisessa kisassa voi tapahtua vielä mitä vaan, jos takana tulevat saavat hyvää tuulta. Päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin se, että nyt meillä oli kaikkien aikojen rökäle-etumatka ja ensimmäistä kertaa mahdollisuudet voittaa kisa tasoituksen jälkeenkin. Edettyämme tällä lenssillä pidemmälle, pystyimme arvioimaan muiden veneiden asemia paremmasta kulmasta. Still naugty näytti etenevän mukavasti kohti Grangrundettia selvän etumatkan päässä muusta fleetistä, mikä oli jo levinnyt rintamastaan, mutta emme tunnistaneet näin kaukaa yksittäisiä veneitä.

Kuvasin juuri miehistöä ruskataustaa vasten, kun näin toimitsijaveneen lähestyvän. Oletin ilman muuta, että rata katkaistaan jollekin kääntömerkille, mutta uutiset olivatkin dramaattisempia: "Kisa keskeytetään oikeudenmukaisuuden nimissä." Kippari nousi seisomaan kannelle ja kysyi napakasti: "Oikeudenmukaisuuden? Millä perusteella?" Toimitsijat siihen että: "Te olette hienosti purjehtineet tähän saakka, mutta nuo muut tuolla eivät oikein etene." Muut veneet olivat sillä hetkellä vasta puolessa välissä ensimmäiselle kääntömerkille Grangrundetille, eli olimme kulkeneet noin kolminkertaisen matkan heihin nähden.

Se oli kisan järjestäjien päätös, jolle me emme voineet mitään. Keskeytyksen hetkellä olimme edenneet radalla punaisen viivan merkitsemään kohtaan (ks. ratakuva), eli lähelle puoliväliä. Aikaa startista oli kulunut vasta 2 tuntia 46 minuuttia. Ei auttanut kuin pakata purjeet ja ajaa koneella rantaan tiputtamaan miehistö kyydistä. Onneksi kisan järjestäjät sentään aloittivat asian ilmoittamisen kärkipäästä.

Harmittelua ja ihmettelyä

Olimme tietysti kauhean pettyneitä ja kiukkuisia. Meillä on kisatuomarikouluttautunut Pete tiimissä ja tajusimme heti ratkaisun suhteettomuuden. Tuo kilpapurjehdussäännön "32.1 e oikeudenmukaisuuden" käyttö ei mielestämme ollut mitenkään perusteltua. Ensinnäkin tässä kisassa kaikki LYS1-luokan veneet starttasivat samaan aikaan samoihin olosuhteisiin. Kaikilla veneillä oli sen myötä samat mahdollisuudet valita vaikka meidän taktiikkamme. Toisekseen tasoituskisassa veneet ovat keskenään erilaisia: lauantain pitkä luovi suosi isompia veneitä ja sunnuntain hiljainen tuuli taas oli Kaminamin vahvuutta. Näitä veneiden ominaisuuksia kompensoidaan tasoituskertoimilla. Joinain päivinä Kaminamin LYS-tasoituskerroin (1,38) tuntuu kohtuuttoman korkealta, toisissa olosuhteissa ja radoilla se on varmaan aika sopiva. Yksittäisten veneiden suorituskykyprofiilit voivat siis jo olla epätasaisia ja sekin kuuluu asiaan. Kolmannekseen säätilat ja tuulet vaihtelevat radan aikana, mutta se ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vaan tämä lottoarvonta-aspekti kuuluu purjehduskisan luonteeseen. Neljänneksi vielä se, että radalle ei ollut määritelty enimmäisaikaa, ja vaikka olisi ollut, niin emme olleet keskeytyksen hetkellä (2 t. 46 min.) vielä ylittämässä edes radan tavoiteaikaa. 

Niin että ensi vuonna varmaan taas uudestaan - tai sitten joku muu syyskisa. Kisaan osallistuneille on jälkikäteen viestitetty, että järjestäjät lupaavat pohtia miten tämän "oikeudenmukaisuuden" nimissä keskeyttämiseltä voitaisiin jatkossa välttyä. Ehkä myös varaslähtöihin nopeaan ja täsmälliseen reagoimiseen, maaliin tulon äänimerkkeihin ja tulostaulukoiden täsmällisyyteen olisi hyvä kiinnittää jatkossa aiempaa enemmän huomiota. On hienoa, että kisoja järjestetään talkootyönä ja että tässäkin kisassa on ollut jopa tarjoilut rannassa, tracking-systeemit ja kuvaajavene seuran puolesta. Kaikkien tärkeintä olisi silti, että itse kisaaminen sujuisi skarpisti - muusta voi tarvittaessa vaikka tinkiä. 

Oppia ikä kaikki. 

Kiitokset kisakamuille molemmista päivistä ja 

GK:lle kisan järjestämisestä.

Hyvää viikonloppua blogin lukijoille!