October Race 2. päivä: rökälejohto vaihtuu draamaan

Jos October Racen ensimmäisen kisapäivän "drama queen" oli ilman tulosta jätetty X-40 Exquisite, niin me olimme sitä sunnuntaina toisen kisapäivän lopuksi. Loistavasti alkanut kisamme kun päättyi yllättäen aivan vastakkaisiin tunnelmiin. Miehistöstämme puuttui tänään Hannu ja päivän lähdöstä Swan 51 Belmont. Nämä kaksi ilmiötä korreloivat vahvasti keskenään. LYS1-luokassa starttasi siis 10 venettä ja me lähdimme radalle viiden hengen tiimillä; sitä kuudettakin sankaria kyllä kaivattiin tämän tästä.


Sää ja rata
Onneksi rannikolle hakeutunut sankka sumu ei vaivannut starttialuetta, vaikka tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Kisan aikana tuuli 0,5-3 m/s. Ei ehkä niin hauskaa kuin eilen, mutta Kaminamille tilanne oli moniin muihin nähden "hyvähyvähyvähyvä!" Kaminami on aika ässä peli hiljaisissa tuulissa. Radaksi valikoitui 14,8 mailia lyhyt kolmion tapainen 2, mikä kierrettäisiin vastapäivään. Huomatkaa punainen linja radan puolivälissä - siihen se nimittäin tyssäsi kuin jäävuoren kylkeen.

Rauhallinen startti myötätuuleen
Startti ammuttiin kello 11.00, myötätuulen henkäillessä kevyesti etelästä. Ennen starttia veneet kelluivat fokka keulassa ja heti startissa nousivat genaakkerit tai spinnut ylös. Tässä startissa ei ollut kiperiä tilanteita - kaikki tapahtui rau-hal-li-seees-ti. Veneet järjestäytyivät riviin, ajoittain värikkäät myötätuulipurjeet pullistuivat auki, sitten taas tulivat rapisten alas.

Tuulen etsintää
Lähdimme hakemaan tuulta ensin länsirannalta, mutta ei onnistanut. Hakeuduimme sieltä itärannalle ja kulkiessamme taas muiden veneiden takana isosti peittävien purjeidemme kanssa saimme kuulla pientä kommenttia miehistöiltä.

Kaikki aistit herkistyneinä Pete ja Mikki päättivät tällä kertaa taktiikan: tästä länsireunasta lähdetään yrittämään. Meillä on kyllä mahtavan meritokraattinen vene: kaikkien asiasta tietävien mielipiteet ja perustelut kuunnellaan ja päätökset tehdään sen jälkeen melkein äänestämällä. Kevyt tuuli pyöri niin, että meillä oli koko ajan code zero nostovalmiudessa keulassa ja genaakkerissa laskuvalmius. Pianistina pidätin hengitystäni kädet falleilla ja näppäimillä, kun miehistö ilmoitteli: "Nyt kääntyy tuuli, code auki! Eikun kääntyikin takaisin, genaakkeri vetää taas. Joo, nyt vaihdetaan codeen - eiku sittenkin genaakkeri." Kippari toimi kansimiehenä, joten hän oli keulassa samanlaisessa jännittyneessä valmiustilassa kuin minä. Kerran nostimmekin jo coden ja otimme saman tien alas.

Kaipasimme tähän tilanteeseen ultakevyttä fokkaamme, eli windseekeriä. Sehän pelasti meidät loistavasti kesäkuussa Pyytinkarin kisassa alkumatkan pläkästä. Purjeita saa kuitenkin olla vain rajallinen määrä veneessä kisaa kohti ja teimme valinnat lähinnä lauantain kovan tuulen mukaan. Edes kisapäivien välillä ei purjevalikoimaansa saa enää muuttaa, joten supersankarimme windseeker ei tullut tällä kertaa apuun.

Heippa - me mennään nyt
Kahden alla olevan kuvan ottamisen välillä oli vain 5 minuuttia. Vielä 54 minuuttia startin jälkeen kelluimme hiljalleen suunnilleen samassa linjassa muiden kanssa. Sitten nostimme coden, jolla pääsimme tiukkaan sivuvastaiseen tuuleen. Tuuli pyöri niin, että välillä meillä oli luovia, sitten taas sivutuulta. Joka tapauksessa olimme viidessä minuutissa purjehtineet mahtavan raon muihin kivasti kallellaan edeten. Ainakin Still 900 Still naughty lähti samoille poluille peräämme tehden eroa muihin. Se kuitenkin myöhästyi vähän tuulesta, kun taas me ehdimme sen matkaan. Ihan kuin tuuli olisi tullut varta vasten noutamaan vain meidät. Pitäisi varmaan uhrata kunnon skumppapullo tuulten jumalille.

Kun Kaminami nousi 3 solmun vauhtiin, veneessä hurrattiin kuin uudesta nopeusennätyksestä. Myöhemmin sen päivän parhaan nopeuden, eli 5 solmun saavuttaminen oli hienoa, mutta kyllä ne ensimmäiset 3 solmun vauhdit olivat päivän tähtihetki. Tässä menemme sivuvastaiseen tasaista vauhtia, mutta vähän tämän jälkeen jouduimme ylittämään uuden hiljaistakin hiljaisemman tuulen alueen luovien ja se oli aika tahmaista menoa. Takanamme tuuleen päässeet veneet näyttivät saavuttavan meitä.

Tooosi hiljaisen tuulen alueet ohitettuamme noin kaksi tuntia startin jälkeen vauhtimme oli 2-2,5 m/s tuuleen nähden mukavaa 5 solmua codella. Pienellä codella onnistuu luoviminenkin, minkä vuoksi miehistö kehui sitä "hienoksi purjeeksi" (rumahan se on kuin petolinnun perä). Ero muuhun fleettiin venyi ihanasti uudelleen.

Grangrundetin kääntömerkillä nostimme genaakkerin ja leikkailimme sillä vakaissa tuulissa kohti Orhisaarta. Genaakkeri veti hyvin ja paino pidettiin keulassa tuulen alapuolella. Vauhtia oli 4-5 solmua 3 m/s tuulessa. Jiippejä helpotti, kun Jari juoksi keularataa, eli kuljetti käsin skuuttikulman etustaagin ohi uudelle puolelle.

2 tuntia 19 minuuttia stratin jälkeen

Aurinko paistoi ja tuli hiki. Miehistöstämme kaksi oli lähtenyt vielä lokakuiseen kisaakin rohkeasti klassisella pitkät kalsarit + shortsit -kombolla. Kippari ja pinnamies Pete sen sijaan heittivät housut pois ja niinpä miehistömme näytti kokoelmalta Marvel Comicksin supersankareita trikoissaan. Pete viskasi saappaatkin jalastaan ja tassutteli tyytyväisenä villasukkasillaan. Jos olisi tullut vielä kuumempi, olisi seuraava asu varmaan ollut"pikkushortsit", eli lyhyet kalsarit.

2 tuntia 44 minuuttia startin jälkeen Kaminami kulki mukavasti Krampin rannoilla genaakkerilla leikkaillen. Vauhtia oli edelleen 4-5 solmua ja fiilikset korkealla. Tiesimme että tällaisessa kisassa voi tapahtua vielä mitä vaan, jos takana tulevat saavat hyvää tuulta. Päällimmäisenä mielessä oli kuitenkin se, että nyt meillä oli kaikkien aikojen rökäle-etumatka ja ensimmäistä kertaa mahdollisuudet voittaa kisa tasoituksen jälkeenkin. Edettyämme tällä lenssillä pidemmälle, pystyimme arvioimaan muiden veneiden asemia paremmasta kulmasta. Still naugty näytti etenevän mukavasti kohti Grangrundettia selvän etumatkan päässä muusta fleetistä, mikä oli jo levinnyt rintamastaan, mutta emme tunnistaneet näin kaukaa yksittäisiä veneitä.

Kuvasin juuri miehistöä ruskataustaa vasten, kun näin toimitsijaveneen lähestyvän. Oletin ilman muuta, että rata katkaistaan jollekin kääntömerkille, mutta uutiset olivatkin dramaattisempia: "Kisa keskeytetään oikeudenmukaisuuden nimissä." Kippari nousi seisomaan kannelle ja kysyi napakasti: "Oikeudenmukaisuuden? Millä perusteella?" Toimitsijat siihen että: "Te olette hienosti purjehtineet tähän saakka, mutta nuo muut tuolla eivät oikein etene." Muut veneet olivat sillä hetkellä vasta puolessa välissä ensimmäiselle kääntömerkille Grangrundetille, eli olimme kulkeneet noin kolminkertaisen matkan heihin nähden.

Se oli kisan järjestäjien päätös, jolle me emme voineet mitään. Keskeytyksen hetkellä olimme edenneet radalla punaisen viivan merkitsemään kohtaan (ks. ratakuva), eli lähelle puoliväliä. Aikaa startista oli kulunut vasta 2 tuntia 46 minuuttia. Ei auttanut kuin pakata purjeet ja ajaa koneella rantaan tiputtamaan miehistö kyydistä. Onneksi kisan järjestäjät sentään aloittivat asian ilmoittamisen kärkipäästä.

Harmittelua ja ihmettelyä

Olimme tietysti kauhean pettyneitä ja kiukkuisia. Meillä on kisatuomarikouluttautunut Pete tiimissä ja tajusimme heti ratkaisun suhteettomuuden. Tuo kilpapurjehdussäännön "32.1 e oikeudenmukaisuuden" käyttö ei mielestämme ollut mitenkään perusteltua. Ensinnäkin tässä kisassa kaikki LYS1-luokan veneet starttasivat samaan aikaan samoihin olosuhteisiin. Kaikilla veneillä oli sen myötä samat mahdollisuudet valita vaikka meidän taktiikkamme. Toisekseen tasoituskisassa veneet ovat keskenään erilaisia: lauantain pitkä luovi suosi isompia veneitä ja sunnuntain hiljainen tuuli taas oli Kaminamin vahvuutta. Näitä veneiden ominaisuuksia kompensoidaan tasoituskertoimilla. Joinain päivinä Kaminamin LYS-tasoituskerroin (1,38) tuntuu kohtuuttoman korkealta, toisissa olosuhteissa ja radoilla se on varmaan aika sopiva. Yksittäisten veneiden suorituskykyprofiilit voivat siis jo olla epätasaisia ja sekin kuuluu asiaan. Kolmannekseen säätilat ja tuulet vaihtelevat radan aikana, mutta se ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vaan tämä lottoarvonta-aspekti kuuluu purjehduskisan luonteeseen. Neljänneksi vielä se, että radalle ei ollut määritelty enimmäisaikaa, ja vaikka olisi ollut, niin emme olleet keskeytyksen hetkellä (2 t. 46 min.) vielä ylittämässä edes radan tavoiteaikaa. 

Niin että ensi vuonna varmaan taas uudestaan - tai sitten joku muu syyskisa. Kisaan osallistuneille on jälkikäteen viestitetty, että järjestäjät lupaavat pohtia miten tämän "oikeudenmukaisuuden" nimissä keskeyttämiseltä voitaisiin jatkossa välttyä. Ehkä myös varaslähtöihin nopeaan ja täsmälliseen reagoimiseen, maaliin tulon äänimerkkeihin ja tulostaulukoiden täsmällisyyteen olisi hyvä kiinnittää jatkossa aiempaa enemmän huomiota. On hienoa, että kisoja järjestetään talkootyönä ja että tässäkin kisassa on ollut jopa tarjoilut rannassa, tracking-systeemit ja kuvaajavene seuran puolesta. Kaikkien tärkeintä olisi silti, että itse kisaaminen sujuisi skarpisti - muusta voi tarvittaessa vaikka tinkiä. 

Oppia ikä kaikki. 

Kiitokset kisakamuille molemmista päivistä ja 

GK:lle kisan järjestämisestä.

Hyvää viikonloppua blogin lukijoille!