Karvalakkikuun cruising-purjehdusten aloitus

Viime viikonloppuna vähän tuuli taas. Perjantaina vilahdimme noin tunnin matkan lähisaareen Pyytinkarille ja lauantaina reippaissa tuulissa uuteen kohteeseen: tällä kaudella Merivartioston käytöstä vierassatamaksi muuntautuneeseen Bodöhön. Sunnuntain paluupurjehdus vastaisissa reippaissa tuulissa koetteli vähän koleudellaan suomalaistakin purjehtijaa. Mutta perjantai-iltana oli vielä +13 astetta lämpöä, aurinkoa ja 8-11 m/s myötäisiä tuulia lasketeltavaksi pelkällä isopurjeella Pyytinkarille. Matka oli lyhyt ja vauhtia isopurjeelllakin 8 solmua, joten olimme perillä hätkähdyttävän nopeasti.

Hannu Karpo look ja asiaa on aina. Tuo (keino-)karvalakki on niin pehmoinen ja suojaa poskiakin viimalta, että se on pieni haitta, jos joku luulee Karpoksi. Jaan kyllä nimmareita tulen yhteisselfieen tarvittaessa.

Se on ihanaa miten syksy tulee myöhemmin saaristoon kuin mantereelle. Veikkasimme että Pyytille tulisi ehkä yksi vene meidän lisäksemme, mutta siellähän oli väkeä kuin pipoo. Meidän jälkeemmekin tuli vielä muutama, viimeiset pimeässä. Kaikkiaan päätylaiturissa, tuulen suojassa, taisi yöpyä 9 (tai 10) pursiseuralaisten venettä. Osa oli jo "viimeisellä matkallaan": Pyytinkarin isoilla laitureilla on hyvä viikkailla purjeet talvisäilöön.

Illalla Merikarhujen ex-kommodori töräytti komeasti torveen lipunlaskuksi. Joka viikko haukon henkeäni, kun lippu lasketaan yhä aiemmin, perjantaina kello 18.44. Pimeä ja kolea ilta meni mukavasti elokuvan parissa, kun mukissa oli Xantélla terästettyä kaakaota ja vähän naposteltavaa. Lautasen toinen puoli on erityisesti Kipparille ja toinen minulle. Tuo leffa oli aika hyvä: tragikoominen, hurja, yllättävä ja uskomatonta kyllä - tositapahtumiin perustuva.

Lauantaiaamuna vitkuttelimme hetken, ennen kuin toinen meistä rohkaistui kirmaamaan peiton alta lämppärin katkaisijalle. Lokakuisen aamun onni on toimiva lämppäri, korkkikomposiittilattia ja ystävän kutomat villasukat. Lauantai oli jo hieman koleampi: lämpötila jäi alle 10 asteen ja koillistuulta oli etelään suunnatessa pääosin 8-11 m/s, puuskat 12-14 m/s. Että myötäisiin tuuliin pääsimme taas purjehtimaan sen 30 mailia ulkosaaristoon.

Pakko myöntää, mutta edellisen viikonlopun kisat kaikkine järjestelyineen veivät yllättävän paljon voimia. Halusimme ottaa rennommin ja väsäsimme heti alkuun isopurjeeseen yhden reivin ja fokkaan sen ainoan. Sisäsaaristossa ei ole ihmeemmin aallokkoa, mutta tuuli voi tuplaantua sekunnissa ja kääntyä reippaasti.

Silti saimme hyvää vauhtia; vesi kohisi, tyrskyt huuhtoivat keulaa ja nopeutta oli parhaimmillaan 10 solmua.

Ennen avovesiä otimme vielä toisenkin reivin isopurjeeseen ja menimme silti aika länällään lyhyellä sivutuuliosuudella puuskissa.

Kun käännyimme suoraan vastatuuleen purjeiden laskua varten, kasvoni jäätyivät saman tien. Ei voi olla näin kylmä - paitsi että on. Hampaani kalisivat, sillä olin pukeutunut myötätuuli-ilmastoon, siis vain 4 kerrosta vaatetta sadevaatteiden alla. Loppumatkan ajoimme koneella kapeissa saarten väleissä. Kun pääsimme Bodön satamaan, olimme suojassa tuulelta ja aurinkoinen iltapäivä oli niin lämmin, että jäimme takakannelle istumaan.

Bodöstä ja arktisesta paluupurjehduksesta lisää ensi kerralla. Kaminami on edelleen syyspurjehdusvalmiudessa. Ensi viikonloppuna emme kuitenkaan purjehdi, sillä lähden huomenna (torstaiaamuna) Tampereelle läheiseni tueksi, hänen vaativaan neurokirurgiseen leikkaukseensa. Siellä voi mennä useita päiviä potilashotellissa asustellessa, teho-osastolla vieraillessa ja muille läheisille tiedottaessa. Tätä hetkeä on odotettu kauan, joten se on helpotuskin, mutta silti hirvittävän pelottavaa. Tärkeintä on, että hän saa tarvitsemansa hoidon, vaihtoehtoja ei ole. Syyspurjehduksia siis jatketaan vielä, jos sekä säät ja elämäntilanne niin sallii. 

Hyvää loppuviikkoa kaikille!