Avaruusaseman kotoisuutta - veneen sisätilat hahmottuvat

Mieheni kävi viime viikolla Englannissa seuraamassa veneen rakentamisen etenemistä ja tekemässä viimeisiä ratkaisuja rakentamisen loppuvaiheeseen. Sisätilat ovat muuttuneet alkuperäisistä suunnitelmista jonkin verran mm. sen vuoksi, että vesipainolastitankkeja pitikin siirtää eteenpäin, jonka seurauksena iso osa suunnitellusta kaappitilasta katosi suorituskyvyn edeltä. Noh, toivottavasti vene ei nyt keuli. Tämän myötä säilytystilamme ovat suurelta osin matalaan perähyttiin tuunattavien pussisysteemien ja irtolaatikoiden varassa.

Köksään ja vessaan olin toivonut vaalean harmaita työtasoja (jota kuinkin sävyä RAL 7040 window grey). Mieheni ei edes muista, että kyseistä keskustelua olisi koskaan käyty ja kommunikointi rakentajan kanssa on muutenkin keskittynyt pitkälti suorituskykyyn liittyviin tekijöihin. Kukaan englantilaisista hiilikuituveneiden valmistajista ei ole erityisen sisustus-orientoitunut. Joidenkin hienoimpien kovan suorituskyvyn veneiden rakennuttamisessa on käytetty erillistä firmaa sisätilojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Me emme sitä tehneet, enkä itse ole edes lähtenyt mukaan Englantiin puoltamaan esimerkiksi juuri työtasojen väriä. Näissä pudaslaboratorion tunnelmissa sitten kokkaan (ja alkuun mahdollisesti mökötän) jatkossa.

Köksän plussana pidän kuitenkin puhtaita, pyöristettyjä muotoja ja itse asiassa nuo kaapin ovet ovat omasta mielestäni kivat avaruusasema-tunnelman luojina. Niiden pareiksi olisi tosiaan sopinut saman sävyiset työtasot... Työtasoja ei voi järkevästi jälkikäteen maalata, mutta välitilan voi. Vasemman reunan neliöluukun takana ei ole säilytistalaa, vaan reitti jääkaapin huoltoon. Jääkaappi itsessäään on päältä avattava. Pesuallas loikoilee vielä leppoisasti uunin paikalla. Kaarevalla allaskaapilla saatiin tuotua allas kauemmas seinästä (tilaa putkille ym.) ilman tapaturmariskin lisääntymistä. Katsotaan sitten mahtuisiko tuohon allaskaappiin roskikseksi ilmatiivis "vaipparoskis". Se olisi kesähelteillä kiva, kun rucolan tai pinaatin jämät aloittavat kasvimaailman tuotteista ehkäpä kaikkein pahimman hajuisen terminaalivaiheensa elämän suuressa kiertokulussa.


Alla on näkymä kohti perää: aivan vasemmassa reunassa on iso kaappi ja sen vieressä wc, portaiden oikealla puolella oviaukko peräkammariin (eli varastotilaan, jossa tosin on pari punkkaakin) ja köksän allaskaappi. Tumma alue oikeassa reunassa on hiilikuituinen laipio, josta alkaa salongin sohva. Kaikkiin laipioihin jätetään näkyviin musta hiilikuitu.

Tässä on meidän ainoa iso kaappi. Siihen varataan tietysti paikat ensiaputarvikkeille, hätäraketeille, -soihduille ja -savulle, nopeasti tarvittaville työkaluille sekä kartoille. Kaapin sisäoveen teippaan laminoidun VHF-hätäkutsu-ohjeistuksen, ensiapuohjeita, tärkeitä puhelinnumeroita jne.

Tässä wc ovelta kurkistettuna. Myös sadevaatteiden valutus tapahtuu vessassa, nyt kun kaappitilaa on minimaalisesti.

 Wc:ssä on altaan lisäksi pieni yläkaappi ja jonkin verran isompaakin kaappitilaa.

Avaruusaseman tunnelmat jatkuvat unilla keulan "mustassa aukossa". Vain keulahytin katto on maalattu valkoiseksi. Patjat peittävät mustan hiilikuitupohjan, jonka alla on jonkin verran säilytystiloja. Seiniäkään ei maalata, koska teetämmme niihin koko matkalle valkoiset pehmusteet, joihin kiva nojailla mm. silloin, kun lukee istuen. Hytin peräseinä on ensimmäinen laipio, joka jää hiilikuidun mustaksi. Sen alaosassa on "yöpöytä", jonka kansi on luukku pieneen säilytystilaan. Keulahytissä ei ole ikkunoita, mutta katon rajaan viedään paljon valoa himmennettävillä led-valonauhoilla. Lisäksi molempiin pääpuolen kulmiin tulee käännettävät lukuvalot. Kuvan alareunassa näkyvät salongin sohvat, joiden väliin on tulossa ruokapöytä. Karttaohjelmaa pyörittävä tietokone sijoitetaan ruokapöydän päätyyn ja toinen näyttö kannelle tablettiin.

Tällä viikolla vene saa kansihelat paikalleen kansimaalin kuivuttua ja myös köli asennetaan. Sitten aloitetaan sähkötyöt, hallintalaitteiden asentaminen ja sisätilojen viimeistely. Septitankin asennus viedään loppuun ja kone koekäynnistetään. Jotain pientä viimeistelyä taitaa puuttua vielä sieltä sun täältä.

Babyn laskettu aika venyy näillä näkymin kesäkuun toiselle viikolle. Sen jälkeen se seilaa omassa kehdossaan laivalla Suomeen. Täällä tehdään ensimmäinen rikaus, ensimmäinen vesillelasku ja koepurjehdus. Jos läpivientien vesitiiviyden kanssa tulisi jotain ongelmia, lentävät rakentajat Suomeen korjaamaan ne takuutyönä. Läpivientien vuotaminen on kuitenkin kuulemma erittäin-erittäin-erittäin epätodennäköistä. Sitten alkaa veneen sisustuksen viimeistely: patjat ja muut pehmukkeet ovat tekeillä täällä Suomessa ja mainostoimiston kamut tulevat tuunaamaan venettä teipeillä ulkoa ja ehkä vähän sisältäkin. Jossain vaiheessa on odotettu kastepäivä ja tämä nimen salaamiseen liittyvä hihittely loppuu vihdoin. Veneen siivoaminen, varustelu ja järjestelykin vienee jonkun hetken. Jos sitten heinäkuussa pääsisimme sekaan Saaristomeren ruuhkaan?