Pientä pinnausta ja pyllerrystä

Niin sitä päästiin taas parin viikon tauon jälkeen pinnaamistreeneihin 606:lla. Aurinkoisena iltana maalta päin puhalsi ihanan lämmin, mutta oikukas tuuli. Jos ei olisi keskittynyt likimain tiukkapipoisesti oppimaan, olisi tällaista kesäiltaa voinut pitää sykähdyttävän romanttisena ♥
 

Herra Opettaja on kaikessa kilpailuhenkisyydessään koko ajan kannustanut tiukempiin käännöksiin, lähempää poijua. Siinä on jonkun kerran puomi hiponut jyhkeän jääpoijun terästötteröä, kun olen yrittänyt tätä vaatimusta noudattaa. Melkein on tehnyt mieli laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Tänään tuntui että tiukemmat käännökset sujuvat hallitummin - ja huhhuijaa - vähemmän jännittävästi. Tänään harjoittelimme vauhtikurvailua aivan poijua hipoen, jolloin veneessä pysyy vauhti vastatuulessakin. Toisekseen minulta vaaditaan alusta alkaen kisastrategiaa myös luovimisen suunnittelussa poijulta toiselle. Niinpä niin...

Monet asiat sujuivat taas varmemmin ja silloin pystyy avaamaan silmänsä uusille havainnoille purjeiden trimmaamiseen. Tavoitteena on hoitaa tänä kesänä isopurjeen trimmaus pinnalla ohjaamisen ohella. Vielä en kuitenkaan uskalla määritellä sille aikataulua. Hengasin tänään jo vähän rohkeammin jalkaremmien varassa kovemmissa puuskissa. Peeppu luistaa kuitenkin vaarallisen oloisesti veneen laidalla, joten ihan sen kyljelle asti en uskaltautunut istumaan.

Tänään 606:sta löytyi myös jarrut - ihan kiva. Harjoittelimme hidastamista ja tarkkaa merkille pysähtymistä ensin merellä, jotta myös rantautuminen sujuisi helpommin. Jarrurustekniikoista treenasimme keulan kääntämistä piihin oikeaan aikaan suhteessa pysäytysmerkkiin, peräsimellä mutkittelua vauhdin hidastamiseksi sekä puomin ja isopurjeen kääntämistä manuaalisesti vastatuuleen. Tuolla viimeisellä, vain pienveneisiin sopivalla tekniikalla vene saatiin jopa pakittamaan purjevoimalla. Myös peräsimellä vispaamista kokeilimme ohjailun avuksi tilanteessa, jossa vauhti on olematon.

Parit kömmellys-pyllerryksetkin tein tänään veneessä. Yhdessä "hurjia g-voimia" tuottaneessa jiipissä menetin yllättäen tasapainoni, kompastuin jalkoihini, horjahdin kohti veneen perää, kimposin siitä kuin flipperin pallo vasten matalaa laitaa ja laskeuduin Hannu-Hanhen onnella laidalle istumaan. No harm done - paitsi että käännös teki pienen vanavedestä haivaittavan mutkan. Toinen sähläys-käännös tapahtui kun lippikseni lippa tarttui isopurjeen skuuttinaruihin ryömiessäni puomin alta toiselle laidalle vendassa. Sekunnin kymmeneksen hämmästelin mihin jäin kiinni. Lippis pysyi tietysti päässä, koska se oli nakutettu kiinni ponnariin ja vielä varmistusnarulla hakaneulan kanssa paitaan. Voisikohan sen vielä varoiksi teipata leukaan?


Olin pinnassa sekä lähdössä että rantautumisessa. Varsinkin rantautuminen meni mallikkaasti optimaalisissa olosuhteissa pelkällä tuulivoimalalla. Olin onnesta soikeana, vaikka taisin väsymykseltäni unohtaa ilmaista sen ääneen. Lisää tällaisia treenejä - kiitos!