lauantai 27. elokuuta 2016

Uutta söpöä Högsårassa


Viime sunnuntaina tuulta oli 6-9 m/s, kun lähdimme Öröstä Högsåraan. Emme ole tällä kaudella vielä Högsåraan ehtineetkään ja se on sentään meille ehdoton jokavuotinen kohde. Lisäksi se on tavallaan kotikontuja, sillä Äiti-Kipparin tekemän laajan sukututkimuksen mukaan mieheni esivanhempia on asunut juuri Högsårassa. Kutsunkin miestäni välillä "Högsåran Prinssiksi".



Nostimme isopurjeen heti satamasta ulos ajattuamme ja alkumatka oli rentoa myötätuuleen laskettelua hyvää matkavauhtia pelkällä isopurjeellakin. Matkaa oli edessä vain vähän toista kymmentä mailia. Lämpöä oli aamupäivällä upeat 21 astetta.



Loikoilu loppui Högsåran länsipuolelle saavuttuamme, kun tuuli kääntyili parissa sekunnissa jopa 90 astetta. Purjehdimme välillä sivuvastaiseen ja toisinaan sivumyötäiseen. "Tuuliviiri rauhaton, ti-dan-tidan-taa,,," Kun tuuli vihdoin tasaantui olikin jiipin paikka ja pian sen jälkeen laskimme purjeet Kejsarhamnenin lahdessa.



Sunnuntaina taisi olla joka satamassa hyvin tilaa, niin Kejsarhamnenissakin. Kaiken kaikkiaan söpössä Högsårassa oli todella monessa paikassa maalattu rakennuksia, siistitty pihoja, laitettu runsaammin kesäkukkia ym. Högsåra on noussut selvästi matkailiukohteena seuraavalle "levelille".



Satamarutiinien jälkeen totesimme, että näin iltapäivällä maistuu lonkku-kakkulounas. Farmors Caféssa ei ollut enää jonoa, mutta kakkupöytä notkui niin, että siinä oli tällaisella gluteenittomallakin asiakkaalla valinnanvaikeutta.




Päädyin raparperi-juustokakkuun ja siemailin sen kanssa vuorotellen kaffetta ja lonkkua. Vaikea sanoa kumpi oli parhaista makuyhdistelmistä parempaa. Mies otti mustikkakakkua ja molemmista täytyy sanoa, että olivat upeita. Mietin että en ole koskaan syönyt täällä mitään keskinkertaista, kaikki on ollut todella hyvää. Lisäksi tämä ympäristö saa sydämen riemuitsemaan kesästä ja kaikesta pienestä kauniista.



Farmorsissakin oli uutta. Pihaa on siistitty ja kukkia istutettu lisää. Jätskikioskin paikalla oli pieni puoti, jossa myytiin pientä nättiä ja kahvilan fanitavaraa.




Asiakkaat ohjataan nyt kahteen pisteeseen, mikä varmasti helpottaa jonoja parhaimman sesongin aikaan. Tästä uudesta paviljongista saa juomia (myös alkoholia), pientä suolaista ja jätskiä. Kakut ja ruuat tilataan edelleen tutusta paikasta sisältä. Paviljongilla on oma soma terassinsa, jonka toisena seinänä on muhkea auringonkukkaistutus.





Seurasin miten yksi työntekijöistä kävi laakean korin kanssa keräämässä yrttejä ja koristekukkia Farmorsin keittiöön heidän omalta niityltään.



Mietimme, että jos jäisimmekin tänne koko päiväksi ja tilaisimme vaan pikkuhiljaa syötävää ja juotavaa, kunnes napa ratkeaisi. Välillä voisi pelata palloa, jos lapset eivät ole pelikentällä, jotta saisi taas uuden nälän aikaiseksi. Noh, kävelimme kuitenkin muutamaksi tunniksi veneelle ja tulimme heti uuden nälän kurahdettua takaisin illalliselle.




Farmorsin lampaat laidunsivat onnellisina. Karitsat antoivat rapsuttaakin, mutta niiden päässä oli teräviä kohtia: sarvet ovat puhkeamassa.





Illallinen oli niiiiin herkullinen, ehdottomasti tämän kauden parhaimpia. Kasvisannoksessa oli grillattua naurista ja porkkanaa sekä vuohenjuustoa. Rapeaksi paahdetut hampunsiemenet antoivat kivaa makua vadelmavinegreten ja karhunlaukkaöljyn ohella. Speltti piti jättää gluteenin vuoksi annoksesta pois, mutta yrttinen rasvainen perunasohjo vei taivaaseen ja takaisin. Tuo ruusulimu puolestaan vei aikamatkalle lapsuuteen. Pienenä nuuhkin lumoutuneena isoäidin käsivoidepullon ruusuntuoksua ja toivoin, että voidetta olisi voinut maistaa. Tämä limu maistui ihan samalle, mille se vanhan ajan käsivoiden tuoksui - joten maistettu.



Kippari nautti filettä rakuunamajoneesilla, sipulilla ja ketunleivillä.



Kahvilakoira Tosca leikki mustan kaverinsa kanssa. Siinä on salonkikelpoinen hauvakaksikko. Eivät koskaan kerjää tai häiritse ruokailevia asiakkaita, mutta tuovat hauskaa eloa pihapiiriin. 



Ruokailun päälle on hyvä vähän liikuskella. Kävelymatkalla Farmorsista Byvikenin Lillbryggan satamaan on pieni eläintarha. Ensin lehmälaidun, sitten komea kukko ja kanaset erään talon pihalla ja lopuksi lampaat omassa aitauksessaan. Lässytän vähän kaikille, tuo pieni sonni näytti ymmärtävän mitä tarkoitan.



Byviken oli myös ehostanut satama-aluettaan ja Bar Rumpan laajentanut terassiaan. Tämä oikeastaan ratkaisi asian: olemme rauhallisemman Kejsarhamnenin vakioasiakkaita; yörauha on siellä ollut aika taattu. Mutta todella hienoa, että on erilaisia satamavaihtoehtoja.



Illalla taivas tummui ja lisäsimme hiukan kävelyvauhtia.



Kun astuimme Kejsarhamnenin laiturille alkoi kaatosade. Oi mikä täydellinen ilta - se on niin tunnelmallista viettää lukuhetkeä tai katsoa elokuvaa veneessä, kun sade ropisee kattoon. Kausi olisi jotenkin huono, jos ei tulisi välillä muutamia sadeiltojakin. Niin ja jokunen sadepurjehduskin pitää tietysti kokea.



Sade loppui aikanaan ja lippu laskettiin tyynessä hiljaisessa illassa. Vain muutama vene oli kanssamme laiturissa ja yö oli rauhallinen.




Kotimatka Högsårasta olikin melkoinen sumuseikkailu maanantaiaamuna, siitä ensi kerralla.


Kauniita syyspäiviä kaikille!


2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia tutuista paikoista! Teillä näytti olevan varsin maltillisen kokoiset kakkupalat. Mua aina nolottaa, kun meidän lautaset notkuvat herkuista, mutta kun ne kakut vaan kerta kaikkiaan on niin ihania, ettei niitä voi vastustaa... Ainoa harmillinen puoli Farmor's cafessa on, että sieltä ei löydy ainuttakaan leivonnaista, jossa ei olisi kananmunaa, eikä pähkinöitä. Niinpä esikoinen joutuu tyytymään jäätelöön muiden kakutellessa, mutta toistaiseksi ei ole osaansa valitellut.

    Tosi kiva, kun jatkoit bloggaamista. Hetken ehdin jo huolestua, kun kevät ja alkukesä oli niin hiljaista.

    Hei vinkkaatko vielä minkälaiset pelastusliivit teillä on käytössä? Meidän pitäisi uusia osa liiveistä ja arvotaan vielä mihin merkkiin ja malliin päädytään.

    t. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanna

      Ei se ole aina helppoa meillä ruokarajoitteisilla. Näköjään on helpompi olla gluteeniton kuin munaton-pähkinätön... Toivottavasti keksisivät pian Farmorissakin jotain esikoisellenne.

      Meillä on pelastusliiveinä Spinlockin Deckvest 5D 170 N Pro Sensorit. Niihin sellaiset reiden ympäri kulkevat "kiipeilyvaljaiden kaltaiset" jalkaremmit, aallokolta suojaava sprayhood tm. hienouksia sekä meille tärkeä: ne toimivat samalla turvavaljaina. Keskellä on vahva lenkki, johon kiinnitetään turvaliina, jota meillä on molemmille sekä yhdellä koukulla että kaksihaarisina kahdella kiinnityskoukulla. Nämä ovat mukavat päällä (tai sitten olen tottunut, koska ne ovat ihan aina niskassa). Ainoa että pitkä tukka tarttuu joskus johonkin muoviseen tuotemerkkiläpyskään, jota ei saa poistettua saumaa myöten. Voin suositella!

      Poista