Paperintuoksuista merenneitoilua

Aluksen radiolupa tuli näin ruuhka-aikanakin kolmessa viikossa ja henkilökohtainen radiolupa aluksen radioaseman käyttäjäksi on meidän veneessä jo ennestään minulla. Eikö tuo radiolupa kuulosta juuri siltä, että saisi luvan tuottaa omaa radio-ohjelmaa merellä?

Siksi en malttanut olla leikittelemättä ajatuksella Merenneidon Merirosmoradiosta, jonka päivittäinen ohjelma voisi olla reipasta aamujumppaa technon tahdissa, sporttista purjehdusmusaa ja päivittäinen luontohetki, jossa referoitaisiin päivän pyöriäis- ja kraken-havainnot. No oikeasti oli kiva nähdä jo veneen nimi virallisissa asiakirjoissa.

Vene on jo aiemmin hyväksytty Suomen Purjehdus ja Veneilyn rekisteriin ja sillä on purjenumero. Viime viikolla saimme myös kirjeen Merikarhut ry:ltä, että veneemme on hyväksytty yhdistyksen rekisteriin. Juuri viimeisimmässä Merikarhujen jäsenjulkaisussa muistutettiin siitä, että yhdistyksen rekisteriin hyväksyttävän veneen sopivuudesta matkapurjehdukseen päättää Merikarhujen hallitus ja yhtenä ohjenuorana suositeltiin käytettäväksi vuoden 1970 periaatteita:

"Johtokunta yrittää anomuksia käsitellessään noudattaa yhdistyksen toimintaperiaatteita

pyrkien säilyttämään sen perinteellisen matkapurjehtijain yhdistyksen luonteen.

Väärentämätön ´merikarhuhenki´ halutaan säilyttää, ja jos mahdolista, vahvistaa sitä entisestäänkin. Merikarhuveneestä pitää näkyä, mihin yhdistys pyrkii venevalinnoissaan

ja sen pitää olla esimerkkinä muille matkaveneille."

 

Mieheni pitkästä jäsenyydestä huolimatta jännäsimme hiukan kuinka oudohkoon veneeseemme suhtaudutaan ja miten hakemuksemme käy...

Päivitin vuoden sisällä tapahtuneet muutokset Saaristomeren karttasarjaan kuukausi sitten Navigaatioseuran päivitysillassa. Taas on muutama uusi kivikko löytynyt väylien läheisyydestä, yksi usein käytetty oikoreitti virallistettu ja viitoitettu oikeaksi väyläksi, viitoituksia muutettu, loistojen ja linjataulujen valoja sammuteltu, kummeleita poistettu, putkijohtoja vedetty tiuhaan mökiisaarten väleihin ym. Ihan kiva tietää. Ensi keväänä (2014) D-karttasarjasta pitäisi sitten ilmestyä uusi korjattu painos.




Saimme Isi-Kipparilta ihanan kahvitahraisen ja repaleisen aarteen: vanhan vihreän yleiskartan (1992, mittakaavassa 1:200 000), joka kattaa Saaristomeren ja Ahvenanmaan. Se on kyllä niin kätevä reittisuunnittelussa, sillä nykyinen yleiskartta (1:250 000) näyttää paljon suppeamman alueen.

Veneen käsikirjastoa on hiljattain täydennetty Ensiapukirjalla ja tänään postilaatikkoa kolisteli Käyntisatamat 2013 -kirja. Lisäksi kännykkään on ladattu If Ankkuri -sovellus helpottamaan satamatietojen etsimistä. Alla esimerkkiaukeama Käyntisatamat -kirjasta. Satamien palveluita esittävien symbolien alla olevat numerot kertovat laatuluokituksista, jotka on avattu kirjan alussa.

Pursiseuran ja Merikarhujen tämän kauden vakoilukataloogit ovatkin jo valmiina (ja kiikarointiakin on treenattu).

Paperihommina olen laatinut turvallisuusohjeita täydentämään mm. Ensiapukirjan sisältöä ja VHF-DSC-hätäkutsuohjeistusta. Olen niitä ihmisiä, jotka varautuvat aina katastrofiin, mutta eivät valmistautumistoimien jälkeen enää juurikaan sitä murehdi. Kokosin myös peruslistan veneeseen tarvittavista kuivamuonatarvikkeista. Sitä voi hyödyntää useana kautena, aina tarpeen mukaan muokaten. Listat ja tietty järjestelmällisyys tekevät elämästä niin paljon huolettomampaa!

Kaikkea pientä venejuttua on edelleen vireillä. Jossain välissä pitää kuitenkin hoitaa vähän työasioitakin, käydä edelleen sisämaassa raivaamassa lapsuudenkotia, hoitaa sen roinien myyntiä jne. Ihan täysillä ei siis pääse tästä odotusajasta nautiskelemaan. Nämä bloginpäivitykset ovat kuitenkin tärkeitä fiilistelytuokioita :)

 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!