Vihdoin upeassa Örössä

Viime Lauantaina lähdimme aamulla Merikarhujen  Sänkörenistä kohti Örötä. Nostimme isopurjeen kaveriksi fokan siniselle taivaalle ja aloitimme luovin. Joku oli blingannut meren Swarovskin kristalleilla, vesi solisi veneen kulkiessa ja tuuli tuntui lempeän lämpimältä + 20 asteisessa aamussa. Hienompaa purjehduspäivää saa hakea, vaikka "hienoa" voi tietysti olla monenlaista.

 

Noin neljän tunnin matka meni fokka - code - fokka - code ja fokka - fokka -rallissa. Mutta muakavaahan se säätö oli näissä olosuhteissa.

Hiljaisella vastaisemmalla tuulella vaikutti siltä, että fokka toi yhdessä code zeron kanssa käytettynä muutaman kymmenyksen lisää vauhtia. Jos olisi oikein halunnut viritellä, olisi kuulemma pitänyt vetää fokka vielä ulkoskuuttaukseen ja alun perinkin hankkia vähän toisen mallinen fokka isopurjeen ja coden väliseen solaan. Mutta meillä riitti puuhaa, kun trimmasimme kolmea purjetta kahdestaan. Pääsimme mukavaa 7- reilun 8 solmun vauhtia tuulennopeuden ollessa suunnilleen sama.

Mielestäni purjeveneen matkanopeus aina hyvä, kun se ylittää koneajonopeuden "economy class:issä", eli taloudellisessa koneajossa. Puolivälissä matkaa sivuvastainen tuuli voimistui hetkeksi 5 - 6,5 m/s, jolloin menimme aika kallellaan hyvää vauhtia, tehden peräaaltoa kuin moottorivene. En tainnut edes malttaa katsoa mittareitta, kun tasapainoilimme tarkkaan trimmien kanssa. Keskustelimme vinssien välityksellä: mies: "Rätätätätätäää", johon minä: "Rätät-rätät." Mitäs tässä olisi 19 vuoden jälkeen on paljon muutakaan juteltavaa...

Viimeiset neljä mailia ajoimme koneella Örön sisääntuloreittiä - körökörö - siis hitaammin kuin purjeilla pääsisi. Olimme varautuneet siihen, että Örö olisi jo täynnä kello 14 aikoihin, joten meillä oli myös plan B ja jopa C. Kun saavuimme satama-alueelle, vislasi henkilökunta meille laiturilta ja osoitti paikan uloimman laiturin päätykarsinaan komennolla "perä edellä laituriin". Se oli sillä hetkellä ihan viimeisiä vapaita paikkoja, mutta näköjään hieman oli vaihtuvuutta vielä alkuillastakin. Mitäs me onnenpossut taas!

Noihin kahden veneen aisapaikkoihin on vähän hankala valmistella venettä ajoissa, kunnes tietää kummalle kyljelle ja mihin kohtaan lasketaan fendarit ihan alas sekä valmistellaan springiköysi hollille ja kummalle puolelle taas yläfendarit naapuriveneen kylkeä vasten. Kun paikka osoitetaan tai valitaan, pitää kaikki laittaa aika hösselillä.

Nautimme ankkurimaljat aurinkoisella terassilla ja törmäsimme siellä myös tuttuihin, joiden kanssa tuli jutusteltua useampaan otteeseen. Örössä kaikki on tietysti vielä uutta ja fiksun näköisesti rakennettua.

Tein äkkiä lämpimät voileivät, jotta jaksaisimme kirmata tutustumaan saareen ja voisimme siirtää illallisen reilusti myöhempään. Örön merkityt reitit vaihtelivat asfaltti- ja mukulakiviteistä hyvin raivattuihin polkuihin. Seikkailuihin houkuttavia jyrkkiä portaita ja muureja näkyi siellä täällä.

Ensimmäiseksi kävimme pienessä kaupassa, missä katseeni haki systemaattisesti vain yhtä tuoteryhmää: karkkia! Se on sokeriaddiktille pahempi juttu lähteä kiireiseltä viikolta reissuun ja huomata veneessä, että namit jäivät pakkaamatta. Karkki on paha tapa, mutta onneksi paheeni ovat kokonaisuutena aika pienet.

Örössä oli monenlaista nähtävää. Me olimme kiinnostuneimpia luontomaisemista. Osa vierailijoista kuvasi makrojen kanssa ötököitä ja kasveja. Osa tutustui linnakkeisiin ja tykkeihin jopa yksityisen oppaan kanssa. Jotkut vuokrasivat suppailulaudat tai kajakit, toiset fillarit ja urheilullisimmat juoksivat hikilenkkiä luontopoluilla. Mahtavan monimuotoinen saari siis!

Kävelimme parin tunnin lenkin ja vakuutuimme, että täällä voisi helposti viihtyä useita päiviä. Pyöräillen näkee enemmän kilometrejä, mutta kävellen tarkemmin. Pysähdyin tämän tästä ihastelemaan jotain pientä ja ihanaa: miten aurinko paistaa läpikuultavien punaherukoiden läpi, kuinka syvän vihreää sammal on kivikoissa, miten orava leikkii puissa, kuinka kauniisti kanervat punaavat nummet, miten paljon perhosia liitelee niityillä. Äänetkin olivat hienoja: sirkkojen siritystä, lintujen liverrystä, rapinaa puissa, tuulen suhinaa ja meren kohinaa.

Hiekkarannalla oli kauniit maisemat ja kesäisen lämmintä tuulenvirettä.

Vessat ovat siistit ja toimivat, mutta kiireisimmän sesongin aikaan on syytä varautua oman veneen vessan käyttöön. Satamassa on siis vain kaksi naisten vessaa ja lisäksi yksi vähän matkan päässä saunalla. WC:n yhteydessä on rannassa ulkotiskipaikka - loistavaa! Sauna oli upea, mutta suihkuja oli naistenkin puolella vain kolme ja niihin kertyi helposti jonoa. Moni ihmetteli miten veden lämpötilaa säädetään suihkun tyylikkäistä älyhanoista (se iso pyörylä pyörii molempiin suuntiin). Myös pukuhuoneessa oli syytä olla sopuisa, kun pukeuduttiin ja puunattiin ihan vieri-vieressä. Saunasta on kauniit merinäkymät ja uimalaiturikin on hieno. Vilvoitella voi joko ulkoterassilla tai tuulen suojassa lasisessa terraariossa (missä ei kuitenkaan ollut juoma-automaattia tai juoksupyörää). Saunoja on saarella useita ja ne muut ovat varattavissa yksityisvuoroihin.

Illalla yritimme katsoa vielä saunan ja ruuan jälkeen tositapahtumiin perustuvaa seikkailudraamaa Everest, mutta nukahdin kesken leffan ennen kello kymmentä. Heräsin kuitenkin jonkin ajan kuluttua siihen, että illaksi vaihtuneessa kylkinaapurissamme oltiin nautittu runsaasti alkoholia ja seurustelu takakannella kävi niin äänekkääksi, että korvatulpatkaan eivät riittäneet. Odotin ja odotin, mutta pahemmaksi meni vaan. Varttia yli puolen yön avasin luukun, hymyilin herroille ja sanoin: "Hyvää yötä". Herrat olivat niin fiksuja, että ymmärsivät vinkin ja vetäytyivät sisätiloihin - ah yörauha ja lisää unta!

Sunnuntaina jatkoimme Öröstä vielä Högsåraan, ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Pitkä viikonloppu merellä tuntuu aina kuin kokonainaiselta lomaviikolta. Kiitokset muuten kaikille lukijoille, jotka ovat tulleet kauden aikana laiturilla juttelemaan ja kannustaneet jatkamaan bloggaamista tämän alkukauden hiljaisemman jakson jälkeen. Erityisen kiva oli kuulla, että aloittelevat purjehtijat ovat hyötyneet blogista, joku on innostunut liittymään Merikarhuihin ja joku taas saanut paljon vinkkejä kivoista satamista. Saa tulla juttelmaan jatkossakin!

Ensi viikonloppuna vietetään jo muinaistulien yötä eli venetsialaisia - 

oletko valmis?

Rankkaa merellä ja kaunis Sänkören

Aloitin jo parissa aiemmassa postauksessa kertomaan kesälomapurjehduksistamme, jotka suuntautuivat Ruotsiin ja Ahvenanmaalle. Nyt pääsimme kuitenkin syyspurjehdusten alkuun ja olen kesän aikana luvannut niin monelle blogin lukijalle reipastua kirjoittamisessa, että siirrytäänpä ajantasaisiin tapahtumiin ja jatketaan kesäloman tarinoita sitten kauden päätyttyä.

Viime perjantaina karkasimme töistä merelle jo aamupäivällä (eihän kukaan huomannut?). Pääsimme purjehtimaan kuutisen tuntia aika uuvuttavissa olosuhteissa. Tuulta oli koko päivän aikana 6-10 m/s väliltä ja 11-12 m/s puuskat päälle. Meillä oli tietysti isopurjeessa reivi ja vesipainotankit käytössä, kun etenimme lähes koko matkan yhtä kylkeä luovia. Vain alkumatkasta ja Fagerholman kohdilla jouduimme tekemään muutaman vendan. Ohitimme alkumatkasta toisen merikarhuveneen, jolle vilkutimme innokkaasti ja josta kippari nosti meille oikein hattua. Mieheni taas ihasteli, että siinä veneessä oli purjetrimmit kohdillaan, noin niitä purjeita kuuluu käyttää. Vaikka aamupäivällä oli vielä lämpöä +20, kelmeni ilma reippaan sadekuuron myötä sekunneissa +14 asteeseen. Vastatuulen ja sateen kanssa se tuntui jo lähes marraskuulle. Nauroin silti, että onneksi sade tulee kuitenkin vetenä.

Kaitkiven paikkeilla oli kunnon vatkulituulta pääosin 9-12 m/s ja tuuli heitteli parissa sekunnissa reippaasti sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan. Kaminami keikkui kylkeään pyllistäen äkäisissä puuskissa, mutta puski silti päättäväisesti eteenpäin. Jotkut puuskat iskivät suoraan saaren yli "puskista", eikä niiden tuloa nähnyt merenpinnastakaan. Tiedätte miten rasittavia tällaisissa olosuhteissa seilaaminen on: jatkuvaa säätöä ja varpaillaan oloa - kuin huvipuiston laite, mutta "hupi" kestää paljon pidempään. Vinssikäsi oli hapoilla, sadevesi tippuu lipasta ja oli turha kuvitella lähtevänsä vessaan / syömään /vaatteita säätämään. Fagerholman luotsiaseman paikkeilta sentään helpotti: tuulta oli 8-10 m/s, mutta se oli luonteeltaan rauhallisempaa, puuskatkin pehmeämpiä, joten luoviminen sujui mukavasti. Avoimemmilla vesillä menimme pariinkin otteeseen yli 9 solmun vauhtia sivutuuleen (tuuli 10 m/s app 45 astetta). Saimme toisenkin sadekuuron, mutta mitäpä tuosta, kun oli hyvää tuulta. Viimeiset viitisen mailia ajoimme koneella, 9-10 m/s tuulissa luoviminen matalikkojen välissä ei väsyneenä enää innostanut. Olin kaiken lisäksi ollut edellisenä iltana esiintymässä parissa tanssinäytöksessä Turun Taiteiden yössä ja sen jälkeen meni myöhään, ennen kuin ehti nukkumaan.

Olimme olleet Merikarhusatama Sänkörenissä viimeksi toissa kesänä. Sen maisemat ovat niin upeat, että olemme kaivanneet sen länsilaiturin rauhaa ja auringonlaskuja. Tässä itärannan uusittu laituri, jolla kävelemiseen tarvitsee melkein kartan: eteen - oikealle - eteen - oikealle -eteen ja eteen. Mutta uudistus näyttää siis loistavalta.

Sateiden jälkeen ilma maistui raikkaalle, taivaalle kaartui värejä ja ilta-aurinko kuivatti märkiä kamppeitamme. Sirkat sirittivät, linnut pyrähtelivät ja meri liplatti rauhallisesti.

Söimme perjantaipizzat salaatteineen ja pökerryimme huilaamaan elokuvan ääreen. Olimme ainoat yöpyjät koko saaressa. Maisemat olivat kauniit saarikävelyllä, mutta olimme myös ainoa ravinnonlähde hyttysille. Niitä riitti, vaikka kuinka hyppeli ja vinkui.

Sänkörinen pienissä länsilaitureissa on upeat auringonlaskut ja iltavalo maalaa kalliot hehkuviksi. 

Olimme edelleen yksin, aurinko oli laskenut, lippu laskettu ja voimia oli kerätty... Hmmm...

No se on perjantai ja Club Kaminami! Tänään siihen oli hyvä mahdollisuus, sillä clubimme ei häiritse ketään ja meillä on uudet diskovalotkin veneessä. Mies veti pipon takaraivolleen ja löhöili salongin soffalla dj:nä. Hänellä oli oikein kaksi "dekkiä": vuorotellen soi IPalilta Radio Novan Retro-perjantai ja kännykästä muuta retromusaa. Minä tietysti tanssin pyjamassani ja villasukissani ja Clubin anniskelualueella sai nauttia siideriä. Ilta huipentui viimeiseen hitaaseen, jolloin dj avasi kattoluukun ja ihailimme hiljaa upeaa tähtitaivasta sekä pyöreää kuutamoa.

Aamu oli lämmin (+20) ja aurinkoinen. Vesi oli tapansa mukaan kirkasta Sänkörenissä. Veneen kohdalla näki hyvin reiluun kolmen metrin syvyyteen pohjan rakkoleväpuutarhoihin, joissa meduusat hulmuttivat kellohameidensa helmoja. Sänkören on upea paikka, mutta aamulla odotukset suuntautuivat jo seuraavaan satamaan, jossa emme ole vielä käyneet: Öröhön. 

Aurinkoista ja lämmintä elokuun viimeistä viikkoa!

Maarianhaminan varikkokäynti heinäkuussa

Heinäkuun puolivälin viikonloppuna Maarinahaminassa elettiin sitä intensiivisintä veneilyn sesonkia. Kun lauantaina 16.7. saimme Kaminamin parkkiin ja pölähdimme siitä välittömästi pörröisinä purjehduspeikkoina satamamaksua maksamaan, niin eikö jo sillä välillä tullut useampia tuttuja vastaan laiturilla. Opetus: vaihda vaatteet, kampaa, meikkaa, puhdista hammasvälit ja lakkaa kynnet aina ennen laiturille astumista! Edes lippis ja aurinkolasit eivät aina pelasta. Ankkurimaljaksi joimme lonkut (ilman kakkua) Pub Albinissa.

Viikonloppu oli aika tuulinen ja jopa hieman kolea (illalla +16). Söimme iltapalaa ÅSS:n terassilla ja minulle tehtiin herkullinen gluteeniton kasvisversio metsästäjänleivästä. Kiitos! Lipunlaskun jälkeen yritimme vielä katsoa elokuvaa, mutta nukahdin 20 minuutin jälkeen. Itse asiassa iso osa koko lomasta on mennyt nukkumiseen, mikä on etenkin minulle todellinen ihme - hyvin tervetullut sellainen.

Sunnuntaina kaupungilla oli aika hiljaista. Jokunen kauppa oli auki, mutta esimerkiksi huippuihana Bagarstugan Vin & Café kakkuineen oli kiinni. Siis kokonaan kiinni ja ihan oikeasti! Söimme takuuhyvät pizzat Diablossa.  Kun pizzan päällä on aurinkokoivattua tomaattia, vuohenjuustoa, rucolaa ja hunajaa sekä (parmankinkun tilalla) herkkusieniä, on syytä olla varovainen, ettei kieli mene ruuan perässä vatsaan. Huomasimme mainosjulisteen, jonka mukaan 80-luvun poppisbändi Inner Circle ("Bad boys, bad boys...") oli ollut just Maarianhaminassa keikalla ja pian olisi tulossa myös se Betakalle... ei kun Alphaville. Harmi, että molemmat menivät meiltä ohi. Vaikka emmehän me jaksaneet koko kesänä valvoa juuri iltayhdeksää myöhempään.

Samana viikonloppuna Maarianhaminassa kisattiin 606-veneiden SM-kisat. Meillä oli kisastudio takakannella, tosin takki oli pakko olla päällä.

Nauticalin terassikin oli jostain syystä kiinni kesken sesongin. Hyvää ruokaa sai kuitenkin myös Hotelli Arkipelagin Garden -terassilta. Siellä oli infrapunalämppärit sekä viltit, joita melkein jo kaipasikin siinä auringon laskettua. Enpä silloin arvannut, että illalla olisi vielä kerättävä sisua suihkussa käymiseen - lämmin vesi oli nimittäin länsisataman naisten puolella loppu ennen lipun laskun aikaa. Hrrrrr... En silti itkenyt, kuten ne pienet tytöt, jotka pestiin samoissa jäätävissä vesissä ja joita kohtaan koin syvää myötätuntoa.

Yö sujui rauhallisesti ja maanantaiaamuna starttasimme virkkuina kello 7.40 kohti Ruotsia. Tätä olikin jo odotettu!

Virkeää viikkoa maalle ja merelle!

Vihdoin lomalle - ei haittaa vaikka sataa vaakasuoraan!

Elossa siis ollaan edelleen ja elämä piti monin tavoin kiireisenä ennen heinäkuuta. Heinäkuun ensimmäisen viikon olin tapani mukaan Houtskärissä ystävieni kanssa ihan muissa merkeissä ja tulin sieltä kotiin kuumeisena sitkeän kesäflunssan kanssa. Meidän piti lähteä lomapurjehduksille Ruotsiin suoraan Houtskäristä jo lauantaina 9.7. mutta universumi kääntyi suunnitelmaamme vastaan. Olin tosiaan kipeä ja lisäksi mieheni työt venyivät ja venyivät samalla kun meidän molempien lomapäivät juoksivat ja juoksivat.

Kun lopulta pääsimme matkaan perjantaina 15.7. - siis viikon suunniteltua myöhemmin - emme enää nirsoilleet olosuhteista. Tuona perjantaina satoi aivan sikana. Siis niin kovasti, että yhdessä reippaan tuulen kanssa välillä sattui kasvoihin ja ehdin paleltumaankin ihmeen hyvin vuodenaikaan nähden. Mutta pääasia oli, että pääsimme vihdoin merelle! Tämähän oli ensimmäinen kerta juhannuksen jälkeen ja koko kautenakin vasta neljäs kerta yhdessä purjehtimassa.

Kihdin reunalle saakka etenimme 7-9 m/s tuulissa, mutta Kihdiltä alkaen tuuli jo 10-12 m/s. Navigointiläppäri kenkkuili taas ja jouduimme ottamaan tabletin varasysteemin käyttöön. Siinä niistellessäni ja köhiessäni ihmettelin samalla miksi olen niin viluinen. Vaatteita lisätessäni huomasin, että kolme vuotta vanha Puman sadetakkini vuotaa useasta kohtaa hihaaa: teippaukset olivat pettäneet. En enää ikinä hanki sadevaatteita merkiltä, jota en tunne. Tuo oli vaan niin kivan värinen, että lankesin. Mutta hyvää vauhtia pääsimme: pitkiä pätkiä 9-10 solmua ja päivän paras vauhti oli loppumatkasta 10.97 solmua. 12 m/s tiukemmassa sivutuulessa fokalla.

Husön laituri on ollut joskus yleinen vieraslaituri, jossa miehenikin on käynyt jo pienenä perheensä kanssa purjehdusretkillä. Muutamat viime vuodet laituri on ollut niin huonossa kunnossa, että se oli käyttökiellossa. Merikarhut ovat nyt vuokranneet Husön ja nikkaroineet pitkän laiturin talkoovoimin kuntoon. Laituri sai siis uuden elämän merikarhujen yksityiseen käyttöön tästä kaudesta alkaen. Lahti on kaunis, siellä on paljon lintuja ja sataman sijainti on loistava Maarinahaminaan suunnatessa.

Saavuimme Husöhön väsyneinä kello 15.30, 45 mailin kostean purjehduksen jälkeen. Illalla sade jatkui ja pohjoistuuli ulvoi takilassa 12-15 m/s. Me laitoimme pizzan uuniin, villasukat jalkaan ja ripustimme sadevaatteemme kuivumaan lämppärin puhallukseen. Sinnittelimme urheasti hereillä lipunlaskuun ja nukahdimme heti yhdeksän jälkeen.

Lauantaina oli ihan toinen meininki. Lähdimme ajoissa aamulla 55 mailin matkalle kohti Maarianhaminaa. Puolet matkasta tuulta oli vain 3-5 m/s. Mieluummin ehkä näin päin, koska melkein koko matka oli nyt vastatuulta.

Puolilta päivin tuuli voimistui 7-8,5 m/s ja avoimilla vesillä oli vähän aallokkoakin, oliskohan ollut osittain yön kovempien tuulten jäljiltä. Tänään emme saaneet sadetta, mistä olin erityisen kiitollinen nyt sadetakkini vuotaessa. Taivaalle kaartui kuitenkin sateenkaari, jonka molemmissa päissä oli aarre: Kaminamin keula ja perä.

Maarianhaminan länsisatama näytti kaukaa uhkaavan täydeltä jo kolmelta iltapäivällä. Olin kuitenkin optimistinen että meidän hoikalle Namusellemme löytyy joku ihan pikkuinen väli. Voi että tykkään tästä paikasta - Maarianhaminaan saapumisessa on aina jotain erityistä kesän tuntua! Pommern tervehti meitä valmistellessamme Kaminamia rantautumiseen.

Saimme yhden viimeisitä kolosista paikaksemme ja olimme kiitollisia, että naapuriveneestä tultiin vastaanottamaan ja varmistamaan kylkeä, sillä tuuli oli puuskaista. On se tietysti muutenkin kaunis tapa, jota koitamme itsekin kovasti viljellä. Joskus kun olen itse menossa laiturille vastaanottamaan toisia, niin kaipaisin veneestä merkkiä, mihin kohtaan he suunnittelevat tulevansa. Etenkin jos se vaatii vähän järjestelyä muilta veneiltä. Nyt näytin itse isolla käsiliiikkeellä että tulemme tuohon väliin ja aion tehdä niin jatkossakin.

Maarianhaminassa olimmekin sekä lauantai- että sunnuntaiyön ja satama oli molempina päivinä aika lailla täynnä. Maarinahaminan tunnelmista lisää ensi kerralla. 

Tänä viikonloppuna jäimme kotiin, sillä nyt perjantaina täällä satoi ensin kaatamalla ukkosen kera. Sen jatkeeksi taivas paiskoi paksun kerroksen isoja rakeita ja tuulen ennustetaan nousevan reilusti yli 10 m/s sateiden yhä jatkuessa. Toisaalta nyt on aikaa päästä arjessa ajan tasalle, kun on ollut kesällä taas monta viikkoa pois kotoa. Että hyvillä mielin kuitenkin.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

After juhannus: merimetsojen kulttuuria ja kuumaa kesää

Juhannuspäivänä tuntui vihdoin, että kesä on tullut. Tämänkin alkukauden säitä ajatellen tuntuisi turhalta alkaa juhannuksena jo tekemään sitä sururutyötä, että "kesä on puolivälissä", "tästä mennään jo syksyä kohti" ym. Nyt on vasta päästy alkuun! Lähdimme juhannuspäivänä luovimaan Karhunmöljästä harmaassa säässä, 6-7,5 m/s. Mitään aurinkorasvojakaan ei tullut laitettua, kun taivaalla oli jo harmaa suojakerroin. Pian taivas alkoi sinertää, maisema räjähti valoisaksi ja lämpötila nousi päälle 20 asteen.

Matkaa oli vajaa neljä tuntia, mutta kuten aiemmin jo kerroinkin, olen ollut aika väsynyt. Pidemmällä luovin halssilla heitin sivukannelle pitkäkseni ja nukahdin saman tien, vinssiä halaten. Muuten tuo matka sujui leppoisasti, mitä nyt se aurinko pääsi huomaamatta käristämään ihoon punakan pintavärin meille molemmille. Tämä oli hyvä muistutus: aina aurinkorasvat iholle.

Ennen Pyytinkaria, tällä merimetsojen stailaamalla saarella tapahtui kummia. Merikotka hyökkäili merimetsojen pesiin ja vaikka merimetsot vähän huusivat ja nousivat lentoon, ne eivät suurella ylivoimallaankaan uskaltaneet puolustautua kotkaa vastaan. Kotka sai tehdä mitä huvittaa ja siirtyi sen jälkeen saaren kallioterassille sulattalemaan nauttimaansa Mc Merimetson happy mealia. Merimetsot hyväksyivät kohtalonsa - ehkä ne ovat fatalisteja, tai kokevat maksavansa mukisematta edellisen elämänsä huonoa karmaa. Jos ajattelee, että pieni tiira voi pöllyttää kotkan matkoihinsa yksinäänkin, niin ihmettelen kyllä vähän tätä merimetsojen yhteisössä vallitsevaa kulttuuria.

Pursiseuran Pyytinkarilla vietettiin jo kohtuullisen suurella joukolla hellepäivää, kun saavuimme paikalle. Meitä oli vastaanottamassa laituriin kahdet tutut kasvot: Isi-Kippari sekä "Puolimatruusi seilaa" -blogin Ulla O, jonka olin tavannut kasvotusten ensimmäisen kerran viime talvena. Mikä ihana yllätys! Meillä oli veneet nyt vierekkäin Pyytillä, joten pääsimme juttelemaan siinä kaikenlaista mukavaa. Ulla ja hänen miehensä ovat todella kivoja ihmisiä, kuten olette varmaan hänen blogistaankin huomannet. Välillä hyppelimme rivin päätyyn perheveneeseen juttelemaan Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparinkin kanssa, joten seuraa riitti.

Ilta oli aika paahtava. Viritimme ensimmäistä kertaa tällä kaudella aurinkosuojakatoksen takakannelle, mutta mies totesi heti, että sille tarvitaan jatkopalaa. Välillä siirryimme sivukannelle varjoon vilvoittelemaan. Osa ihmisistä pulahti uimaan tai suppaili laudan kanssa ja lapset kiersivät jollilla saarta. 

 

Tein jälkiruuaksi sellaista aika hyvää juttua, johon tulee turkkilaista paksua jogurttia, maustettuna tomusokerilla ja vaniljaksokerilla sekä ripauksella suolaa. Joukkoon pilkoin kypsiä, mehukkaita nektariineja sekä maustettuja pikkumarenkeja. Marengit rapasahtelivat kivasti hampaissa ja jääkaappikylmä jogurtti viilensi helteessä. Iltapalaksi paistoin halloumia. Se vaatii aina jotain vähän makeaa ja raikasta rinnalleen, mutta viimeisenä retkipäivänä ei ollut jäljellä muuta kuin purkki ananasta - sekin toimi yllättävän hyvin!

 

Oi näitä keskikesän öitä - linnut sirkuttavat ja lämmössä on mukava rentoutua.

Sunnuntaina alkoi tuntua taas siltä, kuin olisi ollut viikon lomalla, niin rentouttavaa tämä veneilyelämä parhaimmillaan on. Aaminen kesäaamuna kannella luontomaisemissa on vuoden kultaisia hetkiä.

Kotimatkalla oli hiljaista tuulta ja sekin vastaista, Paluu arkeen oli omien töitteni deadlinen lähestymisen vuoksi tehtävä sujuvasti, joten ajoimme sen tunnin kotisatamaan koneella +26 asteen lämmössä ja utuisen pilvisen taivaan alla.

Tänään aloitan lomani ja lähden viikoksi taas Houtskäriin. Katsotaan jos pääsisimme siitä jatkamaan suoraan lomapurjehduksia - tarvitaan vain hyvää onnea miehen työaikataulujen ja säiden suhteen.

Ihanaa viikonloppua ja lämmintä heinäkuun alkua kaikille!