Kesän lumoa Ådskärissä

Sunnuntaina 12.7. lähdimme ensimmäiselle yhteiselle lomapurjehdukselle. Yhden yön välipysäkki oli sijainniltaan loistavassa merikarhusatama Tammossa. Vajaan 40 mailin purjehduksella sää oli ihan mukava: + 17 astetta haaleaa kesälämpöä ja tuuli vaihteli siinä 5-9 m/s välillä. Pariin otteeseen uhanneet sadepilvet päästivät vain muutaman pisaran sadevaatteillemme. Tammossa olimme ennen seitsemää illalla ja ihan riittävän nälkäisinä sekä väsyneinä. Olut Spritellä, lasagne uunista ja puolikas jakso Hercule Poirottia oli taas toimiva resepti sammua keulaan lähes täydessä, mutta rauhallisessa satamassa. 

Aamulla nautimme lomatunnelmissa aamiaista takakannella uudella säkkipöydällämme, joka kuuluu säkkikansituolimme kanssa samaan design-perheeseen (eli itse nikkaroitu purjepusseista ja styroxkuulista). Leppoisan aamun aineksiin kuului myös jutustelu naapuriveneen mukavan miehistön kanssa. Karhusatamissa tällainen kiva jutustelu on ihan tavallista, vierasvenesatamissa aika harvinaista.

Aika pian aamiaisen jälkeen kehittyy polte päästä taas merelle. Pieneksi alkulämmittelyksi ajoimme koneella plägässä, mutta pian pääsimme tuulta nopeammin codella, eli 5 solmun (2,5 m/s) tuulessa 6 solmua ja matka taittui koneella hurisuttelua mukavammin. Ennen Öröta tuuli hiipui uudestaan ja jouduimme turvautumaan dieselponien voimaan. Kun ohitimme Örön kello 14.15, se näytti todella täydeltä ja vielä sinne ajoi jonossa viitisen venettä sisään. Örö on nyt niin suosittu, että jätämme siellä vierailemisen jonnekin tulevaisuuteen. Sitä paitsi kuulimme, ettei se ole ihan valmis ennen kuin ensi vuonna.

Katsokaa mikä namu tuli vastaan!

Merikarhusatama Ådskär sijaitsee lähellä Örötä Rosalan saaristossa ja sieltä näkee aavan meren sekä Bengtskärin majakan. Olemme käyneet siellä aiemmin perheveneellä, mutta Kaminamille tämä oli ensimmäinen kerta. Sisäänajo on tarkka ja hiivimmekin sen hyvin hissukseen. 22 mailin matkaan kului hiljaisilla tuulilla neljä tuntia. Alle neljä tuntia ei olisikaan purjehduspäivä eikä mikään.

Kävelyretki Ådskärissä vaatii vähän reitinsuunnittelua. Kalliot ovat kuin saaria läpitunkemattomien katajaryteikköjen meressä.

Monet Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin karhukamut ottavat meidätkin kavereikseen ja tulevat juttelemaan, mikä on tietysti kauhean mukavaa. Seniori-seilaajat ovat kokeneet kaikenlaista, osaavat peilata saaristossa tapahtuneita muutoksia historiaan ja heillä on paljon osaamista ja jänniä tarinoita.

Paikan nähtävyys on jättiankkuri sekä näkymät Bengtskärin majakalle.  Näiltä ulkosaariston vesiltä on löydetty ankkureiden lisäksi mm. tykkejä. Tässä on hyvä paikka tuijotella merta, jos siitä ei matkalla saanut tarpeekseen. Samalla on mahdollista bongata mm. harmaahylkeitä, haahkoja, suloisia riskilöitä sekä ruokkeja. Jätän aina myös mahdollisuuden pyöriäisten näkemiselle, jossainhan niitä täytyy olla. 

Olimme neljäs vene satamassa, mutta illan mittaan meitä oli lopulta 14 venekuntaa kesäisestä saaristosta nauttimassa.

Olipa mukava, ettei karhuyhteisö jätä ketään ilman saunaa. Nyt kun veneitä oli paljon, päätettiin järjestää miesten ja naisten yhteissaunat. Näin monta venekuntaa olisi muuten saunonut kellon ympäri aamuun. 

Ilta oli kaunis ja täällä pääsi kokemaan kesän kaikilla aisteillaan. On muuten aika kätevää, että meillä on eri puhelinliittymät. Yleensä joko dnan tai Elisa Saunalahden nettiyhteys toimii, ainakin ajan kanssa, ja toimivasta puhelimesta voi jakaa netin muihin laitteisiin. Että saadaan katsottua ne Hercule Poirotit ja päivitettyä blogia jatkossakin.

Tiistaiaamuna heräsimme Ådskärissä pääskyherätyskelloon, jonka sirkutus saa kyllä erityisen hyvälle tuulelle, vaikka muuten olisi saattanut vielä hetken nukkuakin. Olen kyllä kiitollinen joka ikisestä arkipurjehduspäivästä ihan erikseen - tätä vapautta on odotettu huhtikuusta alkaen!

Tällä hetkellä olemme jo Helsingin saaristossa ja huomenna jatkamme Helsinki cityyn. Sen jälkeen suunnitelmat ovat vielä auki ja katsomme päivä kerrallaan.

Mukaavaa viikonloppua kaikille - 

helteitäkin on kuulemma taas tulossa!

Purjehdusloman aloitus ja Näsby uusin silmin

Uskomattoman rentouttava ja elämänilontäyteinen viikkoni Houtskärissä päättyi viime lauantaina 11.7. ja mieheni purjehti yksin Kaminamusella hakemaan minua Houtskärin Näsbyn vierasvenesatamasta. Aamun hiljainen tuuli oli noussut noin 30 mailin matkan loppupuolella 7-8 m/s (puuskat 10 m/s) ja hyvin mies oli selvinnyt ilman apukäsiäkin Kaminamin kanssa.

Oma mielikuvituksenikaan ei aina riitä arvaamaan mitä kaikkea rantautuessa voi sattua. Hyppäsin Näsbyn laiturin päädystä kimpsuineni kyytiin ja parkkeerasimme sitten yhdessä Kaminamin satamaan. Poiju oli vaan todella matalalla ja tuuli puuskaista. Onnistuimme uittamaan naapuriveneen upoksissa olevaan poijuun kiinnitetyn peräköyden Namusen toisen peräsimen alle ja siinä olikin sitten vähän sumplimista. Onneksi laiturille tuli apukäsiä ottamaan keulaköydet vastaan ja saimme lopulta köydet järjestykseen ja Kaminamin paikalleen. Satama tuli illan mittaan täyteen.

Yleensä varaamme aina omat ruuat mukaan, mutta tällä kertaa söimme moneen kertaan Näsbyn kuuluisassa Grill Café Skagenissa. Välipalaksi meni ihana sitkeä suklaamarenki ja mies söi kanahampurilaisen, jota hän kehui maukkaaksi. Illalla meni vielä kovaan nälkään Skagenin megahamppari, joka oli kuulemma erinomainen. Ransujen valkosipuliaioli oli mmmm… maukasta. Ruokavammaisena ilahduin gluteenittomasta kasvisburgerista. En ole hampurilaisten ystävä, mutta tämä oli hyvää.

Jälkkäriksi nautimme Houtskarin kesän värejä iltakävelyllä.

Yöllä oli mukava nukahtaa uskomattoman pehmeisiin uusiin mikrokuituisiin venelakanoihin, jotka hankin taas kerran sieltä kivasta Ocean Spiritistä. Hankimme samanlaiset jo talvella Äiti-Kipparille synttärilahjaksi ja hänkin kehui niitä kovasti. Nämä ovat siis kosteassakin veneessä kuivat ihoa vasten, erittäin kevyet ja superpehmoiset. Suosittelen!

Sunnuntaiaamuna nousin ylös 6.30, join vain pienen lasillisien vettä ja viipotin trikoot jalassa 10 minuutin matkan kirkon kautta Lärkullan leirikeskukseen ja astangajoogaleirin joogashalalle tekemään hikisen puolitoistatuntisen treenin. Sen jälkeen oli ilo peseytyä Näsbyn kauniissa suihkutiloissa. Edellisen viikon pyykitkin pesin ja rumpukuivasin sataman pesutuvalla parissa tunnissa. Näsbyssä tuntuu aina toimivan kaikki satamapalvelut ja kaupatkin ovat lähellä. Sunnuntaina olin ihan valmiina uusiin seikkailuihin!

Lähtöämme Näsbystä viivyttivät äkäiset yli 10 m/s veneen perästä tulevat puuskat. Meillä oli yhteinen poiju toisen veneen kanssa ja se oli sukeltanut jonnekin syvyyksiin. Päätimme pelata varman päälle ja mies siirsi naapurin kanssa heidän kumpparillaan peräköytemme viereiseen, juuri vapautuneeseen poijuun. Niinhän siinä tietysti kävi, että kun oikein valmistelimme, niin tuuli hiljeni, emmekä saaneet mitään katastrofipuuskaa lähdön hetkellä.  Noh, ei vara venettä kaada. Tästä se purjehdusloma nyt alkaa!

Tällä hetkellä kirjoitan tätä postausta Hangon Itäsatamasta mieheni tietokoneella, jonka näytön väriasetukset ovat raisun räikeät. Sitä vaan, että ei ole aavistustakaan mitä näistä kuvista tuli. Postaukset tulevat jatkossakin pienellä viiveellä, mutta kohti Helsinkiä tässä on tarkoitus edetä.

Ihania kesäpäiviä kaikille, maalle, merelle, töihin ja lomalle!

Pakko päästä Högsåraan

Högsåra kuuluu niihin muutamiin paikkoihin, joihin on ihan pakko päästä joka kaudella. Onneksi se on viikonloppupurjehdus-reviirillämme. Viime lauantaina seilasimme kahden ja puolen tunnin minipurjehduksen pursiseuran Svinöstä satumaiseen Högsåraan. Tässä hiljattain selvisi että mieheni on oikeastaan "Högsåran prinssejä" - hänen muinaisia sukujuuriaan löytyy saaristosta mm. juuri täältä.

Pääsimme mukavaan matkavauhtiin. 8 m/s sivutuulessa nopeutemme hipoi 9 solmua. Kippari sai voimaa "purjeiden halaamisesta" (tarkasteli taas niiden muotoa).

En muista mitä hengausriemua tässä oli meneillään... Myöhemmin, ennen Högsåran ränniä, oli täytettävä vesipainotankit, sillä tiedossa oli napakkaa puuskaista sivutuulta. Georg von Gyropilot pääsi huilaamaan ja mies otti pinnan omaan hallintaansa ruuhkaisella kapealla väylällä, jossa sukkuloi paljon huviveneitä ja pieni laivakin. Siinä oli puuskissa aika äkäistä kippailua kaikilla purjeveneillä.

Olimme jo kello 13.15 Högsåran Lillbrygganin puolella ja saimme vielä valita mieleisemme paikan. Näihin aikoihin edelliset yöpyjät olivat lähdössä ja illan mittaan satama tuli niin täyteen, että viimeiset tulijat kääntyivät pois (ja menivät ehkä saaren toiselle puolelle Kejsarhamneniin). Laituribaari Rumpan oli muuten laajentanut uuteen ponttooniterassiin.

Farmors Café on tietysti ihana, mutta tuntuu jopa että kylänraitin idyllisyys vain voimistuu vuosi vuodelta. Maisemasta pidetään hyvää huolta monin tavoin. Kaikkien näiden vanhanajan, mummolasta tuttujen, perinnekasvien näkeminen on jo lumoavaa - kuten näiden erisävyisten lupiinien täyttämät pientareet.

Miltä tuoksuukaan vehreä maisema niittyineen, syreeni- ja ruusupensaineen?

Söpöjä eläimiä on kylänraitin varrella aina. Vasikat olivat uteliaita ja villejä. Lampaat märehtivät rauhallisesti varjossa ja yksi piti jännästi nenäänsä kiinni puussa.

Kun nyt pääsee Farmors Caféseen tulee samanlainen fiilis kun lapsena pääsi Korkeasaareen tai Linnanmäelle. Se on aina yhtä jännittävä, sympaattinen, hyväntuulinen, värikäs, ystävällinen, maistuva ja kaunis paikka.

Kakkupöytään oli tullut gluteenittomia uutuuksia: marenkien lisäksi tarjolla oli kahta laatua herkullisen näköisiä pikkuleipiä sekä kookospalleroita. Pyydettäessä keittiöstä saa edelleen sitä taivaallista irish coffee -kakkua, jota otin tälläkin kertaa. Mies kehtasi ottaa aika ison palan suklaakakkua...

Myös lounaspöytä näytti houkuttelevalta, mutta miksi syödä ruokaa, kun voi syödä kakkua?

Ensimmäinen kierros... Tein vertailevan testin mieheni suosiman kakku-lonkun ja perinteisen kakku-kaffeen kesken. Kyllä perinteinen makuyhdistelmä voitti minun makuhermojeni suosion, mutta lonkku oli hyvä aperitiivi ja janojuoma siinä ohella. Suosittelen ottamaan kaiken!

Miehen eka kierros: suklaakakku.

Suklaakakun syötyään mies totesi uhmakkaasti: "Mä menen hakemaan lisää kakkua." Minä: "Mitä? Oikeesti menet?" Mies: "Joojoo." Minä: "No jos oikeesti menet, niin tuo mulle..." Tässä siis miehen toinen kierros: kinuskikakku.

Oma toinen kierrokseni: gluteeniton vadelmapikkuleipä ja lisää kaffetta Farmors Cafén "pohjattomaan kuppiin". Kiitin myöhemmin astioita keräävää tarjoilijaa siitä, että hän pelasti meidät häpeältä: useamman kierroksen kaukkulautasten kertymä oli hyvä poistaa pöydästä ihmisten tuijotukselta. Mukava tarjoilija tietysti vain rohkaisi syömään useita kierroksia kakkuja. Halusin ajatella että tällaisessa paratiisissa se ei ole ihmiselle niin pahaksi, jos vielä nauttii jokaisesta suupalasta kaikin aistein.

Kakkua nautiskellessa maisemat ovat tällaisia...

Farmors Cafén grillin tuoksu nosti veden kielelle ja hyvät ruokamuistot mieleen. Emme olleet viikonoppureissuun lähtiessämme vielä varmoja mihin lopulta päädymme, joten olin varannut omat ruuat jokaiselle päivälle ja ne oli nyt syötävä. Tämä Kaminamin keittiöstä tarjoiltu päivällinen on hyvä esimerkki siitä, että ei se kasvisruokakaan ole aina niin kevyttä. Kutsun tätä sydänkohtaus-päivälliseksi: voissa pikapaistettua parsaa, uutta perunaa voinokareen kera sekä rasvaista mozzarellaa... Ei oteta tavaksi.

Illalla kävelimme Lillbryggan satamasta saaren länsipuolelle Kejsarhamneniin. Sen pienessä söpössä kejsarbodenissa oli myynnissä mm. savukalaa - pitkästä aikaa myös savukampelaa. Kampelaa ei siis ole kahdella viime kaudella näkynyt missään. Yövyimme viime kaudella kerran myös Kejsarhamnenin puolella ja¨uskoisin sen olevan rauhallisempi: ei baaria rannassa eikä ohi ajavien veneiden aiheuttamaa aallokkoa. Lauantai-iltana siellä oli vielä yhdeksän aikaan puolet paikoista vapaina.

Kejsarhamnenista kävelee Farmors Cafélle alle 15 minuutissa, Lillbrygganin puolelta 10 minuutissa. Kahden sataman välin kävelee siis 25 minuutissa. Maisemat ovat mielestäni parhaimmillaan Lillbryggan - Farmors Cafén välillä.

Yö Lillbrygganin täydessä satamassa oli hieman rauhaton, osittain baarielämän vuoksi ja osoittain siksi, että yhdessä veneessä asennettiin keskiyön molemmin puolin purjeita, joka tuotti hampaita vihlovaa kirskuntaa yms. Viideltä aamulla napakka tuuli kääntyi koilliseen ja sen myötä myös laiturin sisäpuolellekin parkkeeraneet veneet pomppivat. Kaminami pomppi muiden mukana ja sen perä paukkui aallokossa, joka tuli eri suunnasta kuin tuuli. Nukuin lopulta pari tuntia vasta aamulla.

Sunnuntaina aamupäivällä meni huonon yön jälkeen useampi kierros shortsi-kaffettelua ennen kotimatkaa. Lämpöä oli +20, (vesi +15), mutta auringossa oli sitäkin lämpimämpi.

Kuuden tunnin kotimatka tuntui väsyneenä vähän pitkälle, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kun lähdimme puolilta päivin, oli sivutuulta alkuun vain 3-5 m/s. Se tarjoiltiin auringon ja kimallemeren kera. Loppumatkasta luovimmekin sitten jo 6-10 m/s tuulissa vesipainotankkien kera. Päivän aikana tuli tuttujakin veneitä vastaan ja ulkosaaristoon suuntavaa lomaliikennettä tuntui olevan melkein enemmän kuin mantereelle suuntaavaa viikonlopun paluuliikennettä. Ennen kotisatamaa hyvän purjehduspäivän kruunasi vielä "päivän ysit" (9,0 kn SOG) 9 m/s sivutuulipuuskassa.

Alkavana viikonloppuna emme purjehdi. Lähden lauantaiaamuna tyttöporukalla moottoriveneellä viikoksi Houtskäriin. Mieheni tulee (sään salliessa) hakemaan minut Näsbystä seuraavana viikonloppuna, josta suuntaamme kesälomapurjehduksille. Alustavana suunnitelmana olisi lähteä kohti Helsinkiä ja sieltä mahdollisesti Tallinnaan. Katsotaan kuinka käy. Yritän nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaa myös blogia veneestä matkan varrelta.

Ihanaa viikonloppua kaikille, nauttikaa lämmöstä ja valosta!

Palaan blogin pariin reilun viikon kuluttua kesälomapurjehduksen merkeissä.