Pakkaa, kokkaa ja skuuttaa pian fokkaa?

...paitsi että "perhiksen" fokka on itseskuuttaava. Huomenna siis lähdetään uudelle perhepurjehdukselle ja tämä päivä on mennyt erilaisiin valmisteluihin.


Meidän uuni meni muutamia päiviä sitten rikki: astelukua osoittava kiekko jota lämpötilanappula pyörittää, nyrjähti niin että se jäi jumiin 250 asteeseen. Toisin sanoaen uuni lämpenee, mutta oikean lämpötilan valinnassa onnistuminen on haastavaa, ellei mahdotonta.

Tänään kokkasin ruokia reissuun ja käänsin lämpötilanappulan suuntaan "south-west". Se oli sittenkin vähän liikaa vuohenjuusto-pinaattipiiraalle, jonka pohja näytti kuivahtavan näkkäriksi. Hummingbird-kakku taas kesti ja kesti kypsyä lämpötilalla "south-east".


Luulin voivani käyttää paistimittaria uunin läpötilan mittaamiseen, mutta sen asteikko loppuukin jo 90 asteeseen. Uunin nyrjähdys teki tässä kohtaa pienen kolhun "leipurin toiminnalliselle identiteetilleni". Uuninkorjaajaa ei ole vieläkään tavoitettu. Jos harjoitteluni jatkuu, saatan oppia navigoimaan uunin lämpötilaa näin sokkonakin, jolloin korjaajaa ei edes tarvita ;)

Uuni-osuudesta huolimatta meidän perheen osuus ruokinnasta alkaa olla paketissa ja pakkaaminen jatkuu. Huomenna haetaan vielä ennen lähtöä kylmälaukullinen sushia ensimmäisen illan ruuaksi.


Saaristomeri - täältä tullaan! Säälläkään ei ole suuremmin väliä, kunhan pääsee meren tuulten ja luonnon äärelle.

Fokka irti

Fokka irti,
seilasin päivin öin,
kisasin ja yhteislomat laiminlöin

(Mieheni suuhun sopivat kertosäkeen sanat: Merenneito, sävel kotimaisen kesähitin mukaan)

Mies on ollut kisareissussa ja parin viikon kuluttua hän lähtee taas... Itkenkö kotona laiminlyötynä purjehdusleskenä? Niin varmaan... Oikeasti hieron käsiäni hyvityspäivän kuvat silmissäni.

Hyvityspäivien laskukaava:
1 kisa- tai muu purjehdusvuorokausi pois kotoa
=
1 hyvityspäivä, eli mukavaa aikaa yhdessä


Hyvityspäivien säännöt

1 § Hyvityspäiväksi katsotaan lesken elämää viettäneen hyväksymä tapa viettää yhteistä aikaa. Suosittuja tapoja ovat aiemmin olleet mm. yhteiset lomamatkat, kylpyläpäivä kotikulmilla, sunnuntaibrunssi lempiravintolassa + kirjaston lukusalihetki -päiväpaketti tai Habitare-retkipäivä. Tulevaisuudessa ne voivat olla yhä suuremmissa määrin perhepurjehduspäiviä.

2 § Rutiinomainen perushyvä arki ei ole hyvityspäivä, vaikka onnellisuus yltäisi numeerisella asteikolla (1-10) > 9.

3 § Työhön jollain tapaa liittyvistä purjehduksista ei kerry hyvityspäiviä.

4 § Päiväpurjehduksista ei kerry hyvityspäiviä.

5 § Siirtopurjehduksista ja muista matkapäivistä kisapaikalle kertyy hyvityspäiviä.

6 § Hyvityspäiviä miinustuu, jos purjehdusleski reissaa itse muita kuin työmatkoja. Jos hän ehtii illaksi kotiin, ei reissaamisella ole vaikutusta hyvityspäivien saldoon.


Kun toinen palaa kisoista kotiin, voi purjehdusleski ilmoittaa heti ovella kyseiseltä reissulta kertyneiden hyvityspäivien määrän äänimerkillä: "Bong" niin monta kertaa, kuin hyvityspäiviä katsotaan kertyneen. Toinen käyttöön vakiintunut äänimerkki on "Plop".


Tämän hyväksi todetun metodin mukaan on perheessämme toimittu noin 15 vuotta. Miksei se toimisi muillakin?

Mustikka penni

Tuoreet suomalaiset marjat ovat niin hyviä, että tulee melkein surku sitä osaa maailman väestöstä, joka joutuu tyytymään mangoihin ja papajoihin. Marjat maistuvat perinteisilläkin tavoilla: maitoina, kermavaahdon tai vaniljakastikkeiden kanssa - mutta joskus on kiva laittaa jotain vähän juhlavampaa ja erilaista.

Tämä ohje on peräisin toukokuun 2009 Glorian artikkelisarjasta, jossa joku julkkis esittelee kymmenen parasta ruokaansa. Tällä kertaa vuorossa oli Marko Paananen ja hän kertoi Blueberry Penny -ohjeensa olevan peräisin amerikkalaiselta pomoltaan. Itse korvaan tuon rasvaisen ranskankerman ruokajogurtilla (rasvaa 10 %). Ohje on niin yksinkertainen, että se onnistu varmasti myös veneessä, jos on sattunut saamaan saaliiksi saariston sinistä kultaa.

Huom: ethän aja jos syöt, Amaretossa on 28 % alkoholia ;)

Mustikka penni (reilu annos 2:lle)

4-6 dl tuoreita mustikoita tai pensasmustikoita

kastike
 2   dl ruokajogurttia (tai ranskankermaa)
1/2 dl sokeria
1/2 dl mantelilikööriä (Amarettoa)

Kesän makuja - peruna-persikkasalaatti

Tämä ruokaisa salaatti on yksi kesäruokasuosikeistamme. Teen usein salaattipohjan hyvissä ajoin valmiiksi jääkaappiin, eli sekoitan perunat, juuston ja salaatinkastikkeen. Salaattipohja säilyy kylmässä seuraavaan päiväänkin, mutta persikat ja pinaatti on lisättävä juuri ennen tarjoilua. Uskoisin että persikan tai nektariinin voisi hyvin korvata myös mansikalla, jos sitä on paremmin saatavilla. Veneillessä haasteena on tuoreen pinaatin saatavuus ja sen säilyttäminen.

Ohje on ollut minulla kauan, enkä muista enää sen alkuperää. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin nimenomaan vuohenjuustoa, mutta en osaa sanoa että oliko se tuorejuusto- vai homejuustoversiota.


Jos joku vielä välttelee perunoita hiilihydraattien vuoksi, niin nykytiedon mukaan uudet perunat ovat superruokaa. Niiden tärkkelyspitoisuus on pieni ja energiaa niissä on 30 % vähemmän kuin pastassa. Perunassa on paljon C-vitamiinia, B-vitamiineja, magnesiumia ja kaliumia. Tässä muutamia helppolukuisia lähteitä uusien perunoiden terveellisyydestä. Sitä tuoretta lähdettä en löytänyt, jossa kerrottiin uuden perunan sisältävän painonhallintaa tukevia aminohappoja, joiden määrä lisääntyy, kun keitetty peruna on jäähtynyt - eli juuri salaattikäytössä.
IL 8/2009: Neljä yllättävää terveyshyötyä perunasta
IL 6/2010 Peruna on terveyspommi
Aamulehti 9/2011: Myytti murtui - peruna ei lihotakaan vaan hoitaa terveyttä

Peruna-persikkasalaatti (4:lle)

4 kpl    persikoita tai nektariineja
750 g   uusia perunoita
150 g   fetajuustoa tai vuohenjuustoa paloina
150 g   tuoretta pinaattia
            suolaa
            mustapippuria

salaatinkastike
2 rkl    punaviinietikkaa
2 rkl    sinappia
1 rkl    hunajaa
3 rkl    oliiviöljyä

1. Keitä uudet perunat, anna niiden jäähtyä hieman ja leikkaa ne kuutioiksi. Ripottele perunoille hieman suolaa, jos säästit niiden mineraaleja jättämällä suolan pois keitinvedestä.
2. Pese persikat huolellisesti ja kuutioi ne. Voit myös kuoria ne leikaamalla hedelmän pintaan ristiviillon ja kastamalla ne perunoiden keitinveteen, jonka jälkeen kuori on nyljettävissä irti.
3. Laita paloitellut perunat, juusto ja persikat kulhoon.
4. Sekoita salaatinkastike ja kaada se kulhoon muiden ainesten päälle. Sekoita hyvin. Perunat imevät kastikkeen makua parhaiten, kun ne eivät ole jäähtyneet vielä täysin kylmiksi.
5. Lisää huuhdetu pinaatti salaattiin.
6. Ripottele päälle vielä hieman mustapippuria.

Matkalla pinkiksi purjehtijaksi

Olimme viikonloppuna Helsingissä viettämässä tinahääpäiväämme. Niinpä: mihin tämä aika oikein menee ja mistä sitä tulee? Samalla poikkesimme Lauttasaaren kaupoissa vaateostoksilla.

Ihastuin Phelle Phettershshonin pinkkeihin shortseihin, jotka ovat ihanan pehmeää, mutta jämäkkää materiaalia. Shorsien yksityiskohdat ja juuri oikea pinkin sävy vahvistivat ostopäätökseni. Alennustakin sai jo 30 %. Niiden kaveriksi löysin valkoisen PP-topin, joka on myös kunnollista napakkaa trikoota. Tällä kertaa voi sanoa, että maksoi laadusta, eikä vain tuotemerkistä. Jos en sottaa näitä hellepäivän purjehdus-/rantavaatteita heti mustikkatahroihin tms, ne tulevat jakamaan lukuisia onnenhetkiä vielä monta vuotta.

Tuo väreihin sopiva lippis löytyi samalla reissulla. On huojentavaa omistaa siisti varalippis siltä varalta, että nykyisen lippiksen varmistusnaru katkeaa ja ponnarikiinnitys pettää samanaikaisesti ja tuulenpuuska tempaa uskollisen ystäväni viimeiselle leposijalleen meren syvyyksiin. Melkein tuli itku kurkkuun ajatuksestakin!


Näihin sopivat rantakenkulat minulla jo olikin: pinkit purkkarit. Myös vanha pinkki huppari ja North Sailsin harmaa pusakka (se "perhepusakka", molemmilla samanlaiset :D) sopivat näiden kanssa.

Mieheni valmistautui samalla ostosreissulla muutaman viikon päästä alkaviin MM-kisoihinsa. Hankinnat taisivat olla omiani järkevämpiä: uudet Muston purjehdushanskat ja Nortin pipo. Värilläkään ei hänelle ollut suuremmin väliä. Joillekin asiat ovat huomattavasti yksioikoisempia...

Saaristomeren karavaanarina: 5. päivä - kotiinpaluu

Viimeisenä iltana Isi-Kippari ja Äiti-Kippari perehdyttivät Saaristomeren suosikkisatamiinsa ajo-ohjeineen päivineen. Koitin pysyä mukana, mutta jossain kohti tootesin, että nyt ei muistikapasiteetti ja muistiinpanot riitä, olisi ainakin pitänyt olla oma Merikarhu-kirjamme mukana. Ehkä me kinuamme ensi talveksi jonkun uusintaillan, jolloin varaudumme muistiinpanovälinein kokemustiedon siirtämiseen sukupolvelta toiselle.

Viimeinen yö Tammossa oli keinuva ja sateinen.  Aallot loiskuivat veneen perässä, mutta korvatulpat vaimensivat sen mukavasti. Aamulla päätimme lähteä kotiin, sillä epävakaisen sään oli luvattu muuttuvan yhä sateisemmaksi ja tuulten hankalemmiksi.

Paluumatkalla pääsimme lyhyehkön puuskaisen avoimemman meriosuuden jälkeen suojaisiin kapeikkoihin, joissa laskettelimme myötätuulessa pullakahvista ja Fazerin Sinisestä nautiskellen. Isi-Kippari kyseli pilke silmäkulmassa ”Miltäs se ´avomeriosuus´ tuntui?”.  Se on juuri parasta: on tilaa, tyrskyjä, vähän vuoristorataa, menoa ja meininkiä!

Ohitimme alueen, jossa on ainakin kerran tavattu pyöriäinen uiskentelemassa, mutta tämän reissun jälkeen pyöriaisbongaustilini saldo on yhä nolla. Pyöriäisbongaksesta taitaa tulla elinikäinen harrastus. Saattaisi olla yhtä helppoa harrastaa esim. merenneitojen tai lohikäärmeiden bongausta. Sen sijaan merikotkia tähän mennessä joka päivä, mutta viidentenä päivänä meitä ei enää onnistanut.

Loppumatkasta taivas tuntui laskeutuvan synkkänä päällemme ja meri oli kuin tummaa loiskuvaa mustetta. Saaristomerellä oli joissain kohdin jopa pientä liikenneruuhkan alkua - taitaa olla heinäkuu.

Vaihtelevasta säästä huolimatta olin ikionnellinen reissusta. Mielestäni huonoin sää tornado-taifuuni-ukkosmyrskyn jälkeen on aurinkoa täydeltä terältä ja >26 astetta kuumuutta. Pikkusateet eivät haittaa ja pilvisyyskin on pitkälti pelkkää plussaa. Saatan olla tämän mieltymyksen suhteen kaksin mieheni kanssa...

Saaristomeren karavaanarina: 4. päivä – törmäyskurssin kautta Tammon arktiseen sademetsään

Matka Haplotista itään kohti Tammoa oli suhteellisen pitkä ja tuulta oli mukavasti, joten pääsimme taas 7-8 solmun matkavauhtiin, avoimemmilla alueilla lähemmäs ysiäkin. Mieheni oli suurimman osan ajasta ruorissa ja minä koetin perehtyä lisää purjeiden trimmaamiseen ja seurasin reittiämme kartalta ja plotterista. Oma oloni läheni lutoa fendaria, joten vetäydyin suosiolla sivummalle muista oppimismahdollisuuksista.

Muutama maili ennen määränpäätä havaitsimme vasemmalta lähestyvän suuren moottoriveneen ja olimme selvästi törmäyskurssilla. Kolmio kiristyi eikä moottorivene tehnyt elettäkään osoittaakseen väistämisvelvollisuuttaan. Nostimme omaa kurssiamme kahdesti, mutta se ei enää riittänyt. Olimme jo huutoetäisyydellä moottoriveneeseen ja jouduimme jarruttamaan. Vasta siinä vaiheessa moottoriveneen ajohytistä pilkistävä herra hidasti vauhtiaan ja viittoi meitä menemään edestään. Ilman myönnytyksiämme olisimme törmänneet! Eivät ne moottoriveneen katolla liehuneet avomerilaivurin ja merikarhujen viiritkään näköjään taanneet merenkulun perustaitoja (hyviä merimiestapoja, tähystämistä ja väistämisvelvollisuuden osoittamista ajoissa). Olimme kaikki vähän sydän syrjällämme ja vihaisia tilanteesta. Hyvän vauhdin ja kurssin menettäminen oli kokonaisuudessa pikkujuttu.

Tammon merinallesatama oli saaristoksi ihmeen vehreä ja maasto muistutti melkein subtrooppista sademetsää. Ehkä se on arktista sademetsää? Punkkifobiani nostaa aina päätään, jos polkujen varrella on runsasta kosteaa heinikkoa, joten Hait ja pitkälahkeiset housut olivat aina jalassa. Mies suhtautuu asiaan väh'n rennommin...

Illalliseksi laitoimme saariston lammasjauhelihapihvejä, vuohenjuusto-tomaattimunakasta ja salaattia perunoiden kanssa. Iltaherkuksi tein banoffee-kipot, mutta +25% enemmän creme vanillaa –kampanjapurkki ei ollutkaan hyvä valinta: liika on liikaa jopa creme vanillassa… Lankesin osallistumaan kuohuvankin kilistelyyn, vaikka olin vähän suunnitellut nenänvalkaisuiltaa. Kuka nyt voisi vastustaa hedelmäisen tuoksuvaa kuplivaa juomaa ihanana lomailtana?

Sauna oli taas siisti ja suloinen ja kävinkin siellä taas seuraavana aamulla peseytymässä haaleissa vesissä. Jonkun merikarhun aussivieras oli kirjoittanut vieraskirjaan ettei ole ymmärtänyt miksi ihmiset saunovat, kun (heillä Australiassa) on ulkona aina +40 lämmintä, mutta nyt Suomen kesän koettuaan hän ymmärtää saunan merkityksen ja tykkää siitä kovasti.

Merikarhujen jäsenyys on aika iso sijoitus, mutta sillä saa käyttöönsä todella hienon ja hyvin hoidetun saariverkoston. Karhusatamat ovat juuri sellaisia joista pidän: rauhallisia ja luontoa syvästi kunnioittaen rakennettuja. Kaupallisissa palvelusatamissa tunnelma on ihan toinen, enkä kaipaa sitä ollenkaan samalla tavalla kuin saariston luonnonläheisyyttä.