sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Skuuttikramppia ja lukuhetkeä Ruotsi-Maarianhamina -legillä


Palaan vielä hetkeksi viime kauden kesälomareissujen muistoihin, sillä näköjään niihin liittyvät valokuvat olivat onnekkaasti säilyneet tietokoneen nollauksesta huolimatta vanhan varakopion palautuksessa. Tosin menetin kuvien käsittelyt, joten vähän ylimääräistä hommaa se kuitenkin teetti.



Elokuun 5. päivänä lähdimme ajoissa aamulla Tukholman Saariston Särsöstä takaisin kohti Maarianhaminaa. Johan siinä oli yksi yö Ruotsissa nukuttukin. Sää oli edellisen päivän (reippaan tuulen, sateen ja salamoinnin) vastakohta: puolipilvistä ja päivän mittaan jopa +23 asteen lempeää lämpöä. Lähtiessä ei tuntunut ihan niin seikkailulle kuin edellisenä päivänä. Olin tietysti eilisen merenylityksen jälkeen jo "melkein avomeripurjehduksen konkari".


 
Joskus kuvittelen, että Ruotsissa on kaikki paremmin, mutta ainakin purjehdustuulet ovat yhtä oikukkaita ruotsalaistenkin saaristossa. Nostimme heti purjeet saariston sokkeloissa keveisiin sivu- ja myötätuuliin ja nautimme maisemista.



Olimme edenneet ensimmäisen parin tunnin aikana vain 10 mailia ja tuuli vaikutti yhä väsyneemmältä puhaltamaan purjeisiimme. Noh, dieselponit veivät meidät mukavasti pois viimeisestä kapeikosta ja pääsimme pian parempiin purjehdustuuliin.



Edessä oli genaakkerilla laskettelua 5-6 m/s myötäisiin tuuliin. Otin ensimmäisenä kisatyyliin aktiivisen genaakkerin skuuttausvuoron ulkosaariston läpi avomeren äärelle. Samalla kävimme pedagogista keskustelua geneekkeritrimmauksesta - parisuhteen laatuaikaa siis.



Ehkä päivän jännittävimpiä hetkiä: ruotsinlaiva menee kauempana ohi... että niin hyvin sujui tämä purjehduspäivä.



Kiskottuani innokkaasti tunnin verran genaakkerin skuuttia väsähdin. Tämä purjehdus on nimittäin kestävyyslajin urheilua. Käsiini oli iskenyt skuuttikramppi: sormia ei saanut suoraksi kuin hampaita kiristellen. Niskakin oli väsynyt ja suu kuivunut santapaperiksi. Mies oli kyllä kysynyt moneen kertaan haluanko pitää taukoa, mutta en halunnut. Olen usein todella sinnikäs väittämään että "Jaksan kyllä", varsinkin kun toinen tarjoaa apua.



Määräsin Kipparin skuuttiin ja aloin itse viettämään lokoisaa lomapäivää. Avomerellä oli leppoisassa kelissä pidemmän päälle jo vähän tylsääkin ja niinpä hain kaikki mukavuudet takakannelle: säkkituolin, juomaa ja hyvän kirjan.




Jouduimme vähän leikkailemaan siksakkia genaakkerin kanssa, koska tuuli oli täysmyötäistä. Olipa hauskaa kun oli tilaa lasketella Lumikilla ihan miten tykkää ja tuuli on tasaisempaa. Saaristossa seilatessa on koko ajan puuhaa ja aina saa säätää. 



Lähempänä Ahvenanmaan vesiä purjehdimme suureen sinilevälauttaan, josta otin "näytteitä" valkoiseen ämpäriin. Se oli vielä hiutalemaista, ei sakeaa puuroa, mutta haju oli aistittavissa. Surullista.



Loppumatkasta saimme uhkaavan kisakumppanin: synkät sadepilvet lähtivät takaa-ajoon ja kiritimme Kaminamia parhaaseen vauhtiinsa. Eipä niissä tuulissa juuri 7-8 solmua kovempaa päässyt sivumyötäiseenkään. Muutama sadepisara sai meidät kiinni juuri kun saavuimme "Ålannin pyramidille" eli Kobba Klintarille. Avomeriosuus oli kestänyt 4 tuntia 40 minuuttia ja koko 56 mailin matka tasan 9 tuntia.

Koska Ahvenanmaalla paistaa aina aurinko, ei sadekaan uskaltanut jahdata meitä enää länsisatamaan ja paistattelimme siellä ihanassa elokuun ilta-auringossa. Ajoin Kaminamin tutun karhuveneen vieruskaveriksi. Kun Namunen oli pakattu tajusimme olevamme nälkä-nääntymyksen partaalla. Suurin osa rannan ravintoloista oli jo elokuussa suljettu, joten suuntasimme keskustan Koti-Pizzaan. No sieltä olikin sitten gluteeniton pizza loppu. Alun pettymys osoittautui kuitenkin onnenpotkuksi, sillä nyt tuli käytyä (ennemmin yökerholta näyttävässä) paikallisessa Diablossa. Sieltä sai herkullista pizzaa, myös gluteenittomalla pohjalla - suosittelen! Sen jälkeen olisin voinut pökertyä onnesta noille sohvan lampaantaljoille.



Tuttuja olikin satamssa lopulta useampi venekunta. Olin matkalla rannan huoltotiloihin, kun minut kaapattiin laiturilta komeaan Maestroon katsomaan sisätiloja. Hienot ne olivatkin ja samalla juttelin ennestään tutun rouvan kanssa heidän Ruotsin retkistään ja sain hyviä vinkkejä. ARC Baltic -kisaajat kemuttivat laiturilla ja väsyneiden Kippareiden joukosta löytyi joku tuttukin.



Vietimme juuri sellaista parhaimpien haaveiden samettisen pehmeää elokuun iltaa Maarianhaminassa. Huokasin syvään ja totesin, että paras aika vuodesta on juuri tässä ja nyt. Olen kaikkein läheisimmän ihmisen kanssa tässä kaikessa rauhassa unelmiemme veneessä upeassa paikassa ja kaikki on hyvin. Muoviset lonkkupulot kolahtivat kumeasti, kun kippistimme niitä yhteen. Otimme raikkaat kulaukset ja nautimme olostamme jutellen, lueskellen ja maisemia katsellen lämpimän illan hämärtyessä.






Ihanaa alkanutta viikkoa!
Linnut sirkuttava jo aamuisin ja 
päivät pitenevät veneilykauden lähestyessä kohisten.


6 kommenttia:

  1. Voi miten ihanaa oli päästä tämän postauksen myötä taas merelle! Kovasti täälläkin jo odotellaan uuden kauden alkua. Sain muuten tilattua sen ruotsinkielisen Ruotsin satamaoppaan. Kippari tilasi uudet merikartatkin ruotsista joten taas ollaan askel lähempänä kesän reissua =). Ihanaa alkavaa viikkota teille molemmille <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sait sen satamaoppaan! Ostitko messuilta vai tilasitko netistä? Kyllä alkaa pikkuhiljaa purjehdusvimma polttelemaan nyt kun illat ovat jo paljon pidempään valoisia kuin syksyn viimeisillä yöretkillä.

      Poista
  2. Mahtava iloisen mielen postaus. Teki todella hyvää nyt kun ulkona tihkuaa vettä. Oliko tuo teidän padi-pussi omaa designia? Ilmeisesti kiinni velcron-nauhalla (takiais).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kuulla että piristi päivää :) Joo, pädipussi on Kipparin itse nikkaroima. Koska pädi on vedenpitävä, ei tuohon pussiin tarvittu kuin reunat, joissa se pysyy ja velcrolla kiinni istumalaatikkoon (molemmin puolin on kiinnityspiste).

      Poista
  3. Veneilykausi = kaikinpuolin laadukasta ajanviettoa ja yhdessäoloa = laatukausi ;)
    Ihanat kuvat ja tunnelmat! Ei enää millään jaksaisi odottaa uuden kauden alkua.
    Sormet täällä jo syyhyävät päästä puunaamaan ja tuunaamaan paattiamme entistä ehompaan kuntoon.
    Valoa ja iloa alkaneeseen viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kyllä on! Merellä ollaan onnesta soikeina. Meillä alkaa veneen hienosäätäminen loppua kesken talvikauden, kun Kipparilla on ollut niin paöjon fiksailuintoa :D

      Poista