keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Masto paikalleen - vaikka sitten sormet kohmeessa


Kaminami sai tänään maston selkäänsä, joten tervetuloa purjehdussäät! Kippari ja Ajolan telakkamiehet asensivat maston kätevästi aamulla, sään helliessä +2 asteen lämmöllä. Sillä aikaa minä kuuntelin rentouttavaa musiikkia kauneushoitolassa. Eilen illalla kävimme kuitenkin yhdessä kokoamassa maston valmiiksi. Siihen vierähti kolmisen tuntia, mutta olipa mahtavaa ettei illalla ollut kauhean kylmä ja valoa riitti kivasti iltayhdeksään. Maston kokoamisessa ja purkamisessa on aina hommia myös assistentille, joka ei vielä kauheasti osaa. Olen kuitenkin kehittymässä vähän omatoimisemmaksi tässäkin hommassa.



Hiilikuituinen mattamustaksi maalattu masto, samoin kuin puomi ja saalingit, suojattiin talvisäilytyksessä tällaisilla huopapusseilla. Ne pysyvät näin siistimpinä ja samalla pussit lievittävät Ajolan telakkamiesten stressiä siitä, että mastoomme tulisi naarmu. Kaminamin hiilikuituiset vantit varastoitiin talvella halkaisijaltaan noin 1,5 metrin kiepillä. Onneksi niitä saa sentään vähän taivutella. Kaikki vanttien päät, mittari ja muu tilpehööri suojattiin talveksi ja siirtoja varten kelmulla.




Masto on niin kevyt (ilman köysiä noin 70 kg), että olemme joskus liikutelleet sitä kahdestaankin nokkakärryn kanssa. Ajolassa sitä ei ole tarvinnut itse siirrellä - masto odotti meitä nostopaikalla. Siitä oli muuten nyt paljon hyötyä, että kuvasimme syksyllä veneen noston yhteydessä kaikki vanttien säädöt. Nyt ne oli helpompi saada kohdilleen ja viritellä vähän siihen suuntaan, mihin Kippari oli suunnitellut.



Eilisillan aikana tuli vähän vuolaampaa haavaa sormeen ja kynsiä katkesi (kynsiviila olisi ollut kiva ylläri), mutta hampaat pystyivät sentään ehjinä vaikka haukkasimme veneessä temperoiduista suklaapatukoista. 



Siitäkin huolimatta että itaisin usein vähän väsyttää, oli kiva tehdä venehommia yhdessä. Tämä on meidän yhteinen juttu ja niin tärkeä, että kodin remontointi taitaa taas siirtyä jonnekkin purjehduskauden jälkeiseen elämään... Eihän tuo Kippari taas näe eikä kuule mitään muuta kuin veneeseen liittyviä asioita. Eli kotonakin kannattaa käskyttää esimerkiksi näin: "Muru... Mitens toi VENE... Ei kun siis veisitkö roskat ulos?"



Pian jatkamme takilan tarkemmalla sädöllä ja purjeiden paikalleen laitolla. Sitä ennen Kaminamilla on vähän neuvola-juttuja: Kippari hauaa vielä tarkistaa sen kellunta-asennon tyhänä ja siihen tarvitaan tyyni päivä.




12 kommenttia:

  1. Henoa. Saitte veneen veteen. Meillä on se edessä ensi viikonloppuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Ulla että että tekin pääsette aloittelemaan uutta kautta! Aika äkkiä se talvi tuntui taas menevän :)

      Poista
  2. Wow, siellä Namunen on valmiina lähtöön. Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No melkein... vielä on siivottavaa, viritettävää, kalibroitavaa, purjeiden laittoa, tavaran rahtaamista... Sitä ihanaa pesimävietin voimalla puuhaamista, jotta kesäkoti saadaan retkikuntoon :)

      Poista
  3. Suunnitelmallista! Hienosti lepää hän siellä ainakin näin silmämääräisesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai on vai - suunnitelmallista? Sitten meidän koko elämä taitaa olla suunnitelmallista, koska en enää itse edes huomaa sitä :D

      On se kiva katsella venettä taas pitkästä aikaa vedessä kellumassa. Tämänkin tunteen taitaa ymmärtää vain toinen veneilijä...

      Poista
  4. Perässä tullaan ! Työ haittaa nyt harrastustoimintaa...

    Tuo sormi- ja kynsiviilakommentti muistutti taas että ensiapulaukku on syytä nostaa ensimmiseen satamaan menevään kuormaan. Viime vuonna kuvasin mitä olisi pitänyt olla ekassa kuormassa veneelle: kumihanskat, käsirasva, puhdistuspyyhkeet, eväät, otsalamppu, kengät ja ensiapulaukku. Terveisin Elena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se muuten on vähän niin, että alku- ja loppukaudesta kaikki muu elämä häiritsee enemmän purjehdusta. Kesä-elokuussa kaikki tietävät, että purjehdus on ykkönen.

      Olipa viisasta tehdä etukäteen lista veneen ensikuormasta. Kaminami oli talven lämpöisessä hallissa ja koska mies kävi siellä aina välillä nikkaroimassa, oli ensispulaatikko veneessä jo valmiiksi. Pidän kiinni siitä, että aina kun nikkaroidaan, pitää ea-tarvikkeiden olla lähellä.

      Tsemppiä töihin ja iloa veneenlaskuun!

      Poista
  5. Hei ja ihanaa kevättä!

    Onnenpäivä,kun blogisi palasi lomalta. Odotan aina innolla uusia kirjoituksiasi! Saimaalla odotellaan vielä viimeisten jäiden lähtöä, ennen kuin vesi on kunnolla vapaa. Vanha vene myyty ja kuumeisesti uutta etsitään. Ihanaa, että pian saa taas tuntea sen mahtavan vapauden tunteen, jonka vesillä olo tuo! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja hauska kuulla Anne :)

      No teillä on nyt jännät paikat, kun etsitte uutta venettä. Onnea ja intoa venekauppoihin!

      Poista
  6. Ihana saada vene vesille! Olen odottanut niin paljon sitä koko pitkän talven, että ymmärrän todellakin fiiliksesi :) Edellinen kommentoija Anne kiteytti sen tunteen - se on vapaus. Merta ympärillä ja merituuli puhaltaa - wau!
    Ihan kohta, ihan kohta...

    Terveisin Maarit
    s/y Solsidan
    http://sy-solsidan.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Arvasin että moni veneilijä tietää tarkalleen tuon fiiliksen :) Sitä ei himmennä edes sormet kohmeessa veneen laittelu, kuten tänä viikonloppuna. .. Iloa ja intoa teillekin veneenlaskuun!

      Poista