Hengähdystauko

Minulla on ollut tapana pitää tässä kevättalvella syystä tai toisesta pieni hengähdystauko bloggaamisesta. Tällä kertaa ei onneksi ole käsi kipsissä, vaan jotain paljon mukavampaa. Blogi palaa tauolta maaliskuun loppupuolella ja silloin ollaankin jo hyvin lähellä veneilykauden alkua.

Valoa ja iloa keväseen!

Venemessujen 2015 tunnelmia

Messujen ensimmäisenä viikonloppuna vierailijoita oli runsaasti, erityisesti iltapäivällä, vaikka taisin ottaa nämä laajemmat kuvat juuri hiljaisempana aikaan. Mieheni oli messuilla töissä, joten kiertelin enimmäkseen yksin ja kävin samalla halailemassa (tuttuja) messumiehiä. 

Messujen purjevenetarjonta oli moottoriveneisiin nähden niukkaa. Sen verran katselin, että pystykeula taitaa olla jo matkaveneissäkin melkein standardi. Tutut innostuivat suurista ja luksus-sisustetuista veneistä ja tunsin itseni taas kummajaiseksi. Pieni ja karu Kaminami kun on ollut meille rakkautta ensiluonnoksista alkaen ja nyt kun "se oikea vene" on hankittu, ei oikein näe ei kuule mitään muuta. 

Meidän mielestämme messujen kiinnostavin vene oli viime sunnuntaiksi paikalle ehtinyt Ari Huuselan Pogo 40. Siinä oli jo ihanasti pieniä seikkailun jälkiä. Pogo 40:ssä oli monia saman tyyppisiä juttuja kuin meidän Kaminamissa. Arin esitys Route de Rhum -kisan kokemuksista oli mielenkiintoinen ja sitä kokoontui kuulemaan suuri joukko ihmisiä. Ari kertoi elävästi monista haasteistaan ja kokemuksistaan yksinpurjehduskisassa Atlantin yli ja hänen tarinoistaan välittyi seikkailumielen ohella kiitollisuus ja nöyryys elämälle sekä suomalainen sisukkuus. Ari esiintyy vielä ensi viikonloppunakin: perjantaina kello 17.00 ja lauantaina kello 14.00 purjeveneiden nurkkauksessa, Purjehdussatama -alueella. 

Fareast 28R oli sen oloinen, että se myös menee eikä meinaa.

Ilmatieteenlaitoksella (ITL) ei ollut tänä vuonna omaa osastoa, mutta esityksiä oli ensimmäisenä messuviikonloppuna useampi päivässä. Kävin ystäväni kanssa kuuntelemassa ITL:n tutkija Laura Tuomen esityksen Itämeren aallokosta.

Mieleen jäi mm. Itämeren aallokon erityispiirteet: se tosiaan on terävämpää, kuin isompien merten aallokot ja pitkäaaltoinen maininki on puolestaan harvinaista. Itä- ja länsituulilla on mitattu muutaman kerran yli 7 m merkitsevä aallonkorkeus, jolloin yksittäinen aalto voi olla jo 14 m korkea. Suomenlahdella tuuli saattaa olla aivan eri suunnasta kuin aallokko, sillä kapeassa lahdessa aallokko pyrkii kääntymään lahden suuntaiseksi. Taulukko siitä, miten nopeasti eri  tuulennopeudet kehittävät korkean aallokon, oli jokaiselle veneilijälle hyödyllistä tietoa. ITL kehittää paikallisempia aaltoennusteita ja viime kesänä se alkoi julkaista Saaristomerelle rajattua aaltoennustetta. Myös muille rannikkoalueille on myöhemmin tulossa omansa.

Uusi aalto - Waterexpo -hallissa voi viettää myös minirantaloman. Voi että teki mieli heittää kengät ja sukat jalasta ja kaivaa varpaansa tuohon pehmeään rantahiekkaan! En kuitenkaan malttanut. Myös se yli 22 000 litran jättiakvaario kannatti käydä katsomassa. Oli hauska seurata pulskien haukien ilmeitä kalastusnäytöksen aikana.

Tällä 4,7 m lyhyellä Marino Mustang -veneellä on muuten ylitetty myrskyävä Atlantti vuonna 1970!

Keräsin tietysti kaikki Ahvenanmaan esitteet, jos sitä vaikka pääsisi taas kesällä pienelle Åland Runt -retkelle. Myös muita veneilykohteita esiteltiin messuilla mukavasti.

Ennen lähtöä piti tietysti tassutella maailman suurimmalla merikartalla ja seisoskella kodin sekä kotisataman kohdalla ja mittailla askelillaan suosikkipaikkojen välisiä suhteellisia etäisyyksiä. 

Kaiken kaikkiaan oli taas kivat messut ja omukava nähdä joitakin vanhoja tuttuja pitkästä aikaa sekä tavata muutamia blogin lukijoita. Purjeen viemää -blogin Viherryksen idea veneily-bloggaajien yhteisen tapaamisen järjestämisestä ensi vuoden venemessuilla on mielestäni hyvä idea. Kuka kannattaa ajatusta?

Venemessut 2015 - pientä shoppailua

Venemessut tuli kierreltyä viime lauantaina ja sunnuntaina ja sen myötä alkoi tulevan purjehduskauden odottaminen jo polttelemaan! Tässä tulee nyt alkuun pieniä shoppailuvinkkejä niistä tuotteista, joista itse innostuin. Muista messutunnelmista kerron lisää vähän myöhemmin tällä viikolla.

Vanhoista purjeista on tehty jo pitkään erilaisia kasseja. Useimmiten ne ovat olleet valkoisia, sporttisen kesäkassin oloisia. Uudet tuulet ovat tuoneet nyt paremmin talviseen kaupunkimaisemaan sopivia tummista kisapurjeista valmistettuja ja jopa keinoturkiksin koristeltuja purjekangaskasseja. Näillä Kapteenskan myymillä 727 Sailbageillä on myös omat yksilölliset tarinansa, joita voi lukea kassien sisältä löytyvistä lapusta. Onpa hauska tietää, missä oma kassi on seilannut edellisessä elämässään!

Purjekankaista valmistetaan myös herkullisilla yksityiskohdilla maustetuja Cuba & Co takkeja. Kuulemma kaikkein kuluneemmista purjeista ommellut takit menevät kaupaksi ensin, koska ne ovat sopivasti pehmenneitä. Myös jokaisella takilla on tarinansa, joka löytyy sisäpuolen lapusta. The Ellen MacArthurin kisapurjeesta tehty takki oli myyjän mukaan myyty Englannissa huimaan hintaan ja summa lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Takit löytyvät messuilla Muston tuotteiden kyljestä.

Pidä Saaristo Siistinä  -osastolta ostin kivan setin messutarjoushintaan: luontoystävällisen Roope tiskiaineen sekä ison siivousliinan, jonka pintaan on koottu monia hyödyllisiä vinkkejä luontoystävälliseen siivoamiseen. Nyt etikat, ruokasoodat ja ruokaöljyt käyttöön ja vähän martta-asennetta!

Ocean Spiritin  osastolla oli esillä muun muassa uusia ihania veneastioita, joihin en kuitenkaan langennut, koska meillä on toisenlaiset ihanat jo ennestään. Sen sijaan ostimme jo vähän ennen messuja Ocean Spiritiltä nämä Gripsholmin mikrokuituiset pussilakanasetit synttärilahjaksi Äiti-Kipparille. Keinokuituinen lakana tuntui ensin ajatuksena vähän vastenmieliseltä, mutta hypistellen näiden satiinikudottu pinta onkin ihanan sileää ja pehmoista! Ocean Spiritin Arjan mukaan veneilijöiltä on tullut näistä lakanoista pelkästään hyvää palautetta. Ne ovat kylmän kostealla ilmalla kuivat ja lämpöiset, toisin kuin puuvillalakanat. Hikisinä helleöinäkään ne eivät tunnu tahmean nihkeiltä. Arja vinkkasi, että jos nämä kuivaa kuivausrummussa, kannattaa käyttää pesun yhteydessä huuhteluainetta ja valita oikea rumpukuivausohjelma sähköistymisen välttämiseksi. Itse tykkäsin kovasti noista koordinaatti-kuoseista, joita löytyy sekä harmaina että sinisinä. Ensi kaudella kuulen näistä vielä Äiti-Kipparin kokemukset.

Messuilla oli tietysti myynnissä myös näitä tunnelmallisia majakkamukeja. Jos en Muumi-fanina olisi jo haalinut merellisiä muumimukeja, keräilisin ilman muuta näitä. Hymyilytti joka kerta Erottajan Majakan osaston ohi kävellessäni!

Nämä kuvataitelija ja venemestari Mari Teerinkosken maalaukset puuveneen kappaleiden rosoisille pinnoille hurmasivat Venemestari-lavan taustalla. Työt ovat myynnissä, mutta en kysynyt hintaa.

Veneen turvavarusteiden osalta kuuluu mielenkiintoisia uustisia: LED-soihtu on nyt virallisesti hyväksytty osittain korvaamaan perinteisiä pyroteknisiä soihtuja Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n vuoden 2015 katsatusohjeissa (katso lehdistötiedote). Mieluummin pitäisin merihädässä tuollaista pitkään toimivaa ja kuumenematonta LED-soihtua kädessäni kuin palavaa hätämerkkiä. Odeo Flare LED-soihtu valittiin vuoden veneilytuotteeksi jo 2013, mutta ensi kaudella sillä voi siis virallisesti korvata osan perinteisistä soihduista. Tuotetta myy John Nurminen Marine (kuva löytyy täältä).

Kiitokset Venemessujen organisaatiolle bloggaajapassista ja

 näytteilleasettajille mukavasta suhtautumisesta kameran kanssa osastoilla pyörivään bloggaajaan!

Kauden 2014 kohokohdat heinäkuu

Lomailimme heinä-elokuussa, jolloin pääsimme tekemään vähän pidempiä yhtäjaksoisia purjehduksia, mutta välillä oli kipaistava kotonakin työn merkeissä. Maarianhaminaa kauempana emme tälä kaudella siis käyneet, mutta ei voi valittaa, kun tämä saaristomme on niin kertakaikkisen upea!

Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäisen viikon vietin Houtskärissä, josta mies tuli Kaminamin kanssa minua hakemaan viikonlopun viettoon Haplotiin. Olikin jo ollut ikävä heitä molempia! 

Kauden aikana vietimme kaikkiaan kaksi iltaa Äiti-Kipparin ja Isi-Kipparin kanssa samassa satamassa, ensimmäisen Haplotissa ja myöhemmin toisen Tammossa. Soiteltua ja kuvaviestiteltyä tuli lisäksi melkein joka päivä.

Mini-miehistömme kärsi tällä kaudella vähän "urheiluvammoista".  Marraskuussa 2013 laiturilla kaatuessani murtunutta ja ratkeillutta oikeaa rannettani oli kipsattu, leikattu ja kipsattu ja vielä kerran leikattu. Viimeisin leikkaus oli juuri ennen juhannusta. Kesällä kädellä pystyi tekemään vain pieniä ja keveitä tehtäviä, syksyllä se toimi jo paremmin, mutta entisensä se ei ole vieläkään, nyt kun tapaturmasta on kulunut vuosi ja 3 kuukautta. Mies taas loukkasi itseään Pyytinkarin kisoissa niin, että vasempaan jalkaan ei oikein voinut luottaa. Se sai minut jännittämään häneen rantaan hyppelyitään, kun ajoin Kaminamia käsipuolena. Tästä tuli mieleeni, että joskus nuorehkolla ja ketterän näköiselläkin miehistöllä voi olla esimerkiksi vammoja ja sen myötä haasteita rantautumisessa - että aina kannattaa mennä ottamaan niitä veneitä vastaan. Jos ei muuta, niin se on huomaavaisuutta toisia kohtaan. 

Odotettu kesäloma alkoi heinäkuun puolivälissä ja ensimmäistä lomareissun purjehdusta juhlistimme merikaffeella ja suklaalla.

Tämä oli ehkä kauden parhaita luontokuvani: nahanluontiinsa valmistautuva rantakäärme lämmittelemässä aamuauringossa Hummenskärin saunapolun varrella. 

Hummelskärin ja Sänkörenin merikarhusatamien auringonlaskut ovat upeita ja niitä oikein aina odottaa. Heinäkuussa yövyimme pääosin merikarhusatamissa. Niistä löytyi aina paikka, vaikka välillä veneet olivat hyvin tiivistikin. 

Hummelskär 12.7.2014

Mies sai edellisenä jouluna GoPron ja opettelimme pikkuhiljaa kuvaamaan sillä. Joitain videopätkiäkin tuli otettua, mutta niitä on jaettu lähinnä kavereiden kesken facebookissa. 

Meidän piti viettää silkkihääpäiväämme yksityisessä saaressa, "salaisella laguunilla", mutta Kaminami ei osannut tanssia sinne vievää kapeaa ja matalaa reittiä sisään. Toisekseen ihana laguuni oli täyttynyt levästä, joten hääpäivän kuplajuomat ja cupcaket nautittiin lopulta Kasnäsissä. Olihan se luksusta pulikoida vähän kylpylässäkin.

Runsaat levälautat puhuttivat tällä kaudella kaikkia veneilijöitä. Ne vaelsivat arvaamattomasti satamasta toiseen, joten oli pitkälti tuurista kiinni, miten hankaliin tilanteisiin niiden kanssa joutui. Pääsääntöisesti vedet olivat heinäkuussa puhtaampia sisäsaaristossa ja pohjoisempana.. Me taisimme olla onnekkaita, sillä kärsimme pahasti levästä vain 22.7. Sänkörenissä. Silloin läpitunkeva levän haju ärsytti hengitysteitä ja päätä särki kipakasti. Monissa muissa satamissa kuulimme levän tulleen ja menneen juuri ennen meitä. Toinen loppukesän puheenaihe oli työttömäksi jääneet äkäiset ampiaiset, joita tuntui olevan poikkeuksellisen paljon. 

Heinäkuun lopulle ajoittunut "Åland Runt" oli ikimuistoisen upea retki. Meillä oli  hienoja purjehduksia avoimilla vesillä, eli kotivesiin nähden vähemmän oikuikkaissa tuulissa. Kauden pisimmän legimme (52 M) purjehdimme Sandvikista Maarianhaminaan. Sandvik, Maarianhaminan länsisatama ja Jomalö-merikarhulaituri olivat todella symppiksiä paikkoja. Näimme Ahvenanmaan kauniin saariston lisäksi  myös lähietäisyydeltä kotkia ja vihdoin hylkeitäkin. Pientä seikkailuakin oli tarjolla matkalla Isokarille, kun avomerellä, sateessa ja puuskaisessa tuulessa petti gps ja sähköinen navigointi. Hyvä että sekin tapahtui: nyt on vielä paremmat varajärjestelmät papaerikartan lisäksi.

Illallista ja sangriaa Maarianhaminan länsisataman Nauticalin terassilla 29.7.2014

Myös Isokari heinä-elokuun vaihteessa kuului ehdottomasti kauden kohokohtiin. Sen luonto avan meren äärellä on niin monimuotoinen ja lumoava!

Nyt odottelen jo malttamattomasti venemessujen alkua. Aion vierailla siellä ensimmäisenä messulauantaina ja raporttia erilaisista virikkeistä ja houkutuksista laitan sitten ensi viikon alkupuolella. 

Mukavaa loppuviikkoa!