maanantai 30. marraskuuta 2015

Elokuinen Etelä-Ahvenanmaan kierros alkaa: Houtskäristä Kökarille


Kesälomamme katkesi muutamaan työpäivään heinäkuun lopulla, mutta lauantaina 1.8. pääsimme taas palaamaan merelle. Loman katkon hyvä puoli oli tietysti mahdollisuus siivota ja huoltaa reissussa rähjääntynyttä Kaminamia, purkaa pyykkisumaa ja kodin postisumaa, sekä täydentää veneen ruokavarastoja.

Lauantaina lähdimme matkaan pilvipoutaiseen, +17 asteiseen päivään. Reipas 7-12 m/s tuuli painoi meitä kotisatamassa laituriin, joten starttasimme kuin tykinpiipusta. Sekä isopurjeessa että fokassa oli reivi purjehtiessamme kohti Houtskäriä vasta- ja sivutuuliin. Oi sitä onnea, kun olimme taas merellä!



Matkalla keulasta lensi iso aaltoveivi-tyrsky. Reilut puoli ämpärillistä vettä lähestyi tyrskynä keulasta, kiertyi heti hytin luukun kohdalla sisään hyttiin (taisi kimmota puomista) ja päästyään sisälle kiertyi vielä määrätietoisesti kohti perähyttiä. Tämä kaikkien fysiikanlakien vastainen, demonin riivaama tyrsky kasteli muun muassa sisällä olleet Kipparin vaatteet, kengät ja tietysti myös lattiat.



Houtskärissä asetuimme merikarhusatama Lammaniin, jossa olikin jo mukavasti porukkaa. Metsä oli sinisenään mustikasta, mutta en uskaltautunut marjastamaan, sillä siellä vaanivat myös Suomen vaarallisimmat pedot: punkit. Lisäksi jokaista mustikkaa kohden tuntui olevan tusina ultraäänellä inisevää hyttystä. Laidunsin kuitenkin suuni ja sormeni mustaksi polun tuntumasta.



Koko Lammanin rantaparlamentti pysähtyi katsomaan suu ammollaan, kun nostin mieheni kevyesti ja näppärästi mastoon säätämään vantteja. Salaisuus on uudessa "mastoon nosto -jalkatuki-systeemissämme", jossa käytän vuorotellen kahta vinssiä: toisella nostan miestä kiipeilyvaljaissaan ja toisella nostan miehen jaloissa olevia jalkalenkkejä. Voimani riittävät näin helposti. Rantaparlamentin tuijottaessa taivaalle Kipparin nousua mastoon, meinasi jäädä seuraava satamaan tuleva vene vastaanottamatta. Hihkaisin herroille parikin kertaa, että tuossa olisi seuraava tulija...



Lammanissa yöpyi 12 venettä ja vastarannan Haplotin karhusatamassa 8. Kun masussa oli hyvää ruokaa, seuraavan päivän reitti suunniteltu, säätiedot silmäilty ja illan lukuhetki vietytty, oli ihana nukahtaa taas muutaman kotiyön jälkeen veneeseen.



Sunnuntaina jatkoimme matkaamme Kökarin Sandvikiin. Pilvipoutaa ja + 17 astetta oli tarjolla tällekin päivälle. Lammanissa tuuli painoi meitä vasten naapurin kylkeä ja yli poijuköyden linjamme. Teimme varoiksi vähän järjestelyjä ennen laiturista irrottautumista: kippari vei soutuveneellä toisen peräköyden tuulen puolella olevaan vapaaseen poijuun, minä siirsin kaikki fendarit suojan puolelle naapuriveneen turvaksi ja naapurit varmistivat vielä omaa kylkeään. Kun sitten starttasimme rakettiperuutuksella, emme saaneetkaan pahempaa puuskaa, joten tavallaan valmistelu oli turhaa, mutta hyvä se oli tietenkin varautua pahimpaan. Naapuriveneen pariskunta taputti meille innokkaat aplodit. Tuuli oli jo tyyntynyt 6-7 m/s kun nostimme purjeet.



Lähes koko 30 mailin  matka oli luovia, joten taas sai kaivaa utsikan päällensä keskellä parasta kesää. Mutta arvatkaas mitä: ei haittaa - pääasia että on lämmin. Nämä nykyajan purjehdus- ja ulkoiluvaatteet ovat niin kevyitä ja mukavia, että ei niistä mitään vaivaa ole. Avoimilla vesillä ja tasaisessa tuulessa luoviminenkin on ihan mukavaa.



Joitain asioita oppii vain tekemällä, kokeilemalla ja näppituntumalla. Niinkin yksinkertaisessa asiassa, kuin kovassa vedossa olevan barduunan vapauttamisessa tasaisesti ja joutuisasti aallokkopompuissa on omat niksinsä, joiden herruuden saavutin tänä kesänä. Mieskään ei voi kaikkia niksejä minulle opettaa, koska minulla on toisenlaiset voimat ja kehon mittasuhteet kuin hänellä. Täytyy vain löytää itselleen parhaiten sopiva systeemi.



Näinhän se melkain aina on: Ahvenanmaalla paistaa aurinko. Pahin ruuhka oli elokuun alussa helpottanut Sandvikissakin. Yksi tuttukin oli silti paikalla ja vaihdoimme kuulumisia kesän purjehduksista.







Sandvikissa on hyvät palvelut ja mukava tunnelma. Erityisesti tykkään siitä, että keittiössä on mahdollisuus tiskata ja käyttää sähköuunia, jos haluaa vaikka leipoa jotain. Vuokrapyörillä pääsee kiertämään saarta, jos ehtii. Meillä tämä yhden yön pysähdys meni aika lailla arkitoimiin, mutta jätski-kaffeet aurinkoisella terassilla oli tietysti pakko saada.





Ennen auringonlaskua taivas tummui ja saimme 13-15 m/s puuskaista tuulta sekä muutaman sadepisaran. Yöstä tuli vähän rauhaton: jossain haukkuivat koirat pitkälle yöhön, osa veneilijöistä vietti iltaa myöhään, aallot loiskivat Kaminamin perään ja joku moottorivene kävi vielä kaahaamassa satamassa pikkutunneilla. Vähän tietysti harmitti, koska seuraavan päivänä oli edessä 50 mailin siirtyminen Maarianhaminaan. Toisaalta nämä ovat asioita, joille ei voi mitään ja niiden mukaan eletään.




Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille
ja tervetuloa joulukuu!


maanantai 23. marraskuuta 2015

Kaminamin kauden 2015 yhteenveto


Kaminamin kausi alkoi tänä vuonna huhtikuun loppupuolella 25.4. ja päättyi jo lähes perinteisesti marraskuussa isänpäivän viikonlopun yöretkeen 7.11. Neljä päivää veneen noston jälkeen täälläkin pyrytti ensimmäiset lumet ja pääsimme vaihtamaan autoon talvirenkaat sentään purjehduskauden ulkopuolella. Kevät oli tällä kaudella pitkään kylmä, kesä ajoittain turhankin tuulinen ja syksy puolestaan vielä myöhäänkin lämmin. Kesälomat ajoittuivat taas heinä-elokuun vaihteeseen. Silloin pääsimme vähän pidemmällekin, vaikka työt vaativat välillä kotona piipahtamista.

Kauden ensipurjehdus onnesta soikeena 25.4., tuulta 9 m/s, puuskissa 11 m/s.

Viimeisiä purjehduksia marraskuussa: Haplotista föhn-tuulella kotiin utuisissa maisemissa 1.11.


Mailit ja päivät merellä 2015

Matkaa kertyi tältä kaudelta 1933 mailia ja vietimme merellä yhteensä 82 päivää. Maileja purjehdittiin siis 114 ja päiviä merellä vietettiin 10 enemmän kuin viime kaudella, vaikka tänä vuonna emme pystyneet pidentämään viikonloppuja ylimääräisillä vapaapäivillä. Pisimmät päivämatkat olivat reilua 50 mailia: Maarianhamina - Särsö 53 M (7 t. 40 min.) ja paluu Särsöstä Maarianhaminaan genaakkerilla leikkaillen 55 M (9 t.). Tietysti Pyytinkarin kisasta tuli siirtymisineen yhtä päätä 118 mailia.

Tuo tämän kauden 82 päivää tarkoittaa lähes 12 viikkoa merellä. Koko 6 1/2 kuukautta (28 viikkoa) kestäneen kautemme aikana olimme siis keskimäärin joka ikinen viikko 3 päivää merellä. Olimme poissa mereltä vain neljänä viikonlopuna: kolme niistä meni harrastusteni parissa (tanssishowt ja "om-viikko" Houtskärissä) ja yksi isäni muutossa. Kaiken kaikkiaan olemme purjehtineet Kaminamilla tähän mennessä (24.7.2013 alkaen) yhteensä 4525 mailia ja viettäneet sen kanssa 185 päivää, eli vähän reilut puoli vuotta merellä.

Hengailua lomapurjehduksella Hangon läntisellä 25.7.



Pitkän kauden kääntöpuoli

Aika merellä on ollut ihanaa, mutta ilman muuta sen kääntöpuolena on kärsinyt kaikki muu elämä: ystävien ja läheisten tapaaminen, kodinhoito, harrastukset, kuntoilu ja kaiken kaikkiaan muut elämän pienet ja suuret elämykset. Joskus hihittelemme ajalle ennen kuin meistä tuli veneperhe: kävimme kesäisin esimerkiksi kahdestaan pyöräretkellä Naantalissa syömässä ja kylpylässä tai ihanalla brunssilla Turun Blankossa. Kävelimme jokirannassa, istuimme iltoja omalla terassillamme ja vierailimme ystävien luona saaristossa. Kuntoilimme, kävimme aika säännöllisesti elokuvissa ja seurasimme tv:tä.

Kaminamissa on tällä kaudella linkutettu itku kurkussa polvivamman kanssa, pidetty sairasvuodetta keulassa kuumeisena, huilattu salongin sohvalla kesken purjehduksen lopen uupuneena ja rantauduttu tunnottomalla jalalla keulasta hypäten. Koko kausi on vietetty yhdessä veneperheenä, satoi tai paistoi, terveenä tai sairaana, juhlien ja arkea eläen, myötä- ja vasta-aallokossa. Mutta näin se meillä seilaajilla vaan menee...



Hajonneita ja kadonneita

Kauden tappiot jäivät materiaalin tasolle ja siinäkin suhteellisen vähäisiksi. Onneksi tällä kaudella ei sattunut mitään pikkuhaavoja kummempia tapaturmia veneessä.

Mereen menetettiin
- kipparin lempipipo ja laminoitu lunttilappu viestilipuista Kihti TwoStar -kisassa
- isopurjeen alimman vaunun kuulalaakerit kierivät kannen kautta mereen venettä purkaessa nostoa varten

Kauden aikana hajosi
- Levanki meni rikki kovan tuulen jiipissä Kihti TwoStarin startissa - pikakorjaus tehtiin kisan aikana naruilla ja myöhemmin levanki vahvistettiin hiilikuitulevyillä.
- Code zeron rullalaitteen leekari petti reippaassa tuulessa Hangon läntisellä ja purje tuli rymisten alas mereen. Todennäköisesti se oli vähän huolimattomasti kiinnitetty. Nyt meillä on joka tapauksessa käytössä entistä järeämpi rullalaite.
- Septitankin pumpun venttiili temppuili jossain vaiheessa niin, että wc:tä pumpatessa likavettä roiskui vähän perähyttiin. Ilmeisesti jokin tiiviste oli vinksallaan ja ongelma on korjaantunut kipparin taikakosketuksesta. Onneksi emme ole käyttäneet veneen vessaa "kakkoshätään" - oli aika paljon helpompi siivota...
- Kölin kuoreen tuli pienet montut, kun jouduimme rantautumaan meille uuteen merikarhusatamaan kölikopelolla. Hyvä että menimme varovasti.
- Fokan skuuteista kului köyden kuori puhki kovassa käytössä. Ne menevät nyt uusiksi.
- Merikarhuviiriin kului reiänalku tuulisen kesän riepotuksissa.
- Ämpäristä hajosi kahva, mutta onneksi uuden urheilukaupan avajaisissa sai jonottaa ilmaisia ämpäreitä menetetyn tilalle.

Code on nostettu merestä rullalaitteen leekarin hajottua kesälomareissulla 25.7.


Satamat

Kaminamin reviiri laajeni taas hieman tällä kaudella. Läntisin, ja samalla eteläisin, purjehduskohteemme taisi olla Tukholman saaristoon kuuluva Särsö. Pohjoisin oli tänäkin vuonna Isokari ja itäisin Helsinki. Kaminami näki yhteensä 11 uutta satamaa, joista 4 oli kaupallisia ja peräti 7 uutta merikarhustamaa. Muutamissa näistä olemme tosin käyneet vuosia sitten perheveneellä.

Tässä satamien käyntimäärät (suluissa öiden määrä, U = uusi satama):

Kaupalliset satamat (yhteensä 16 satamaa)
- Katajanokka, Helsinki (3, U)
- Maarianhamina, Länsisatama (3)
- Näsby, Houtskär (3)
- Hanko, Itämerenportti (2, U)
- Kejsarhamnen, Högsåra (2)
- Brännskär (1)
- Hanko, Itäsatama (1, U)
- Isokari (1)
- Jurmo (1)
- Korpoström (1)
- Lappo, Brändö, Ahvenanmaa (1)
- Lillbryggabacken, Högsåra (1)
- Nauvo (1)
- Sandvik, Kökar (1)
- Seglinge, Kumlinge, Ahvenanmaa (1, U)
- Utö (1)

Jurmo 15.8. viikonloppuretkellä

Muinaistulien viikonlopun perjantai 28.8. Nauvossa. Yöllä oli revontulia ja upea kuutamo.

Merikarhusatamat (14)
- Härjänmaankari (4)
- Espskär (3)
- Haplot (2)
- Karhunmöljä (2)
- Lamman (2)
- Matgruvan (2, U)
- Ångestö (2, U)
- Hummelskär (1)
- Skrubbö (1, U)
- Storågskär (1, U)
- Särsö, Tukholman saaristo (1, U)
- Tammo (1)
- Ådskär (1, U)
- Österskär (1, U)

Härjänmaankari tuulisena viikonloppuna 6.6.2015

Österskärin merikarhusatamassa kauden ihanimman saunaillan jälkeen 9.8.2015

Pursiseuran (TPS) satamat (2)
- Pyytinkari (3)
- Svinö (3)

Vappuaattona 30.4. Pyytinkarin juuri remontoitu laituri tuli täyteen veneitä, vaikka ilma oli vielä kolea.

Kisat

Viime vuoden tapaan Kaminamunen aloitti kisakauden toukokuussa Kihti TwoStar kaksinpurjehduksessa, kovissa tuulissa. Kesäkuussa osallistuimme perinteiseen, läpi kesäyön kestävään, Pyytinkarin Jalostaja Runt -kisaan viiden hengen miehistöllä. Viimeinen kisamme oli kaksipäiväinen October Race lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin purjehdimme kauden jännittävimmät kaksintaistelut X-40 Exquisiten kanssa. Vaikka jokaisessa kisassa oli omat hienot puolensa, jäivät isoimpina muistoina mieleen juuri tuo October Racen toinen kisapäivä kaksintaisteluineen sekä auringonnousu Kihdillä genaakkerilla jiippaillen Pyytinkarin kisassa.

Kihti TwoStar 23.5.2015: ainakin toinen meistä loisti purjehdustähtenä 

Uutta tällä kaudella oli se, että minä aloitin nyt kisaamiseen. Vaikka ensikisani, Kihti TwoStar, alkoi luovilla pahimmillaan 17 m/s puuskissa ja muutenkin totesin, että olisi kannattanut ennen kaksinpurjehduskisaa opetella muutama uusi homma veneessä, niin tässä sitä on menty rohkesti sen jälkeen kaikkiin muihinkin kisoihin. Olen ylittänyt itseni moneen kertaan, oppinut uutta, kiljunut kauhusta, nauranut makeasti, jännittänyt sietämättömästi ja väsynyt pariksi päiväksi sängyn pohjalle, mutta ihan mahtavaa se on ollut! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja koukuttumaan! Yhden pokaalikin saimme: 3. sija Pyytinkarin kisasta. Kauden kisoista löytyy tarkempaa tietoa ja linkit kisaraportteihin tuolta Kaminamin kisat -välilehdeltä.

Pyytinkarin kisassa hengailua 12.-13.6.


Niin sitä vaan että kaikin puolin voi olla kauteen tyytyväinen! Kesälomalla en ehtinyt kaikkia reissuja bloggaamaan, joten seuraavaksi blogi hyppää takaisin kesätunnelmiin: Etelä-Ahvenanmaalle ja pikkuisen Ruotsinkin puolelle. Luvassa on sumuseikkailua, kölin kolistelua, reippaita tuulia ja mm. yksi Ahvenanmaan helmi-satama, johon tutustuimme tällä kaudella ensimmäistä kertaa. 

Mukavaa alkanutta viikkoa ja voimia pimeän keskelle!


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kaminamin ylösnousemus


Eilen, 17. marraskuuta, Kaminami nostettiin ylös yhä kylmenevästä merestä. Jo viime viikonloppuna, kun tyhjensimme sitä tavarasta, se oli likomärkä sisältä ja ulkoa. Seiniin tiivistynyt vesi valui noroina alas ja korkkilattia oli tummana kosteudesta. Ihme kyllä pilsseissä ei ollut juurikaan vettä eikä home ollut saanut sijaa nurkissa. Kaikki patjat ja veneen tekstiilit oli viety jo aiemmin kotiin pesuun ja kuivumaan. Myös kaikki purjehdusvaatteet pestiin tietysti tässä vaiheessa, joten pesukoneemme taitaa olla kohta burnoutin partaalla. Tällä hetkellä pesuhuoneessa on hapsu-suihkuverhona kuivuva peräköysi (sen pesin käsin). Viimeiset purjeet pakkasimme huollettavaksi jo viime viikonloppuna.

Yhtään ei harmita että jatkoimme kautta taas marraskuulle saakka. Nostopäivänäkin pilkisti onnekkaasti aurinko heti aamun sateiden jälkeen ja lämpöä oli vielä +8. Ajolan työntekijät kertoivat että yhtenä päivänä oli ollut jo jäiset kannet veneitä siirrettäessä. Tosin eilenkin kun hypisteli pidenpään noita metalliosia, niin pian ei tuntoaisti enää kertonut pyöriikö se vanttiruuvi vai ei. Että siinä mielessä tämä taisi olla viimeisiä mukavia hetkiä veneen nostolle.



Siinä se baby nyt nousee... ja viisi kuukautta pitäisi jaksaa odottaa seuraavan kauden alkua. Taas oli pala kurkussa ja totta puhuen taisi silmätkin hiukan kostua. Nosto sujui taas kaikin puolin mukavasti - kiitokset Ajolanrannan osaavalle ja mukavalle henkilökunnalle. Telakkamiehet nostivat maston ja veneen ylös, me olimme vain varvittaessa vähän assistentteina. Meillä suurin osa ajasta kului Kaminamin laittamiseen nostokuntoon ja sen jälkeen maston purkamiseen ja pakkamiiseen huopapusseihin, kuplamuoveihin ja kelmuihin.



Pohja ei ollut edes kauhean likainen, kun puunasimme sen lokakuun alussa ennen kisoja Kaminamin omalla jättipyyhkeellä. Köli sen sijaan oli pesun tarpeessa ja kölin pinta kaipaa näköjään pientä paklailua ja maalailua talven aikana. Tuo reikä tuli eräästä Etelä-Ahvenanmaan merikarhusatamasta, siitä lisää myöhemmin... Mutta auts - Kaminamilla on siis pieni pipi...



Maston soma mobile - siis tuulimittari - pääsee tässä talvikauden aikana matkalle Ranskaan. Sitä trimmataan siellä niin, että saamme ensi kaudelle uutta ohjelmistoa käyttöön. Ainakin toinen meistä on asiasta jo innoissaan...



Mukavaa että Ajolan oma lämmin talvihalli valmistui nyt syksyllä, eikä Kaminamin tarvitse nyt matkata pitkin maanteitä toiseen talvikotiin Rymättylässä. Meilläkin on nyt lyhyempi matka hoivaamaan sitä tuttuun Ajolaan. Talvella on suunnitteilla säännöllisten huoltotoimien ohella muun muassa: 

- perähytin säilytystilojen kohentaminen  teettämällä säilytyspusseja putkipunkkien alle
- turvallisen paikan luominen dieselkanisterille tarrakiinnitteisillä turvavöillä
- kiinnitysköysiin (tarvittaessa liitettävien) jousto-osien nikkarointi
- uusien köysipussien asentaminen istumalaatikkoon
- purjekankaisen lehtitelineen ompelu salongin seinään
- tarrakiinnitteisen verhon ompelu keulaluukkulle, ettei aurinko paista keskikaudesta silmään...
- fokan skuuttien uusiminen ja muiden köysien huolto
- pinnan kiinteän osan lyhentämistä harkitsemme, katsotaan kuinka käy...
- etustaagin hiilikuitua ympäröivän kuoren uudelleenpinnoitus jollain ihme-aineella (se kuluu paljon fokkaa käytettäessä)

Siinä se on: Kaminamin päätypaikka tyhjillään...



Ensi viikolla onkin sitten luvassa kautemme yhteenvetoa. 
Minun puolestani nyt saisi tulla vaikka lunta ja pakkasta. 

Mukavaa loppuviikkoa ja pikkujouluaikaa! 


maanantai 9. marraskuuta 2015

Kauden viimeinen yöretki harmaudessa


Perjantai oli taas harmaa, kostea ja hämyinen, mutta marraskuuksi edelleen ihmeen lämmin: +10 astetta. Kaminami oli näköjään Ajolan viimeinen seilaaja. Muut jäljellä olevat purjeveneet odottelivat jo nostoa ja talvilomansa alkua.



Pääsimme matkaan puoli neljältä livistämällä taas vähän aikaisemmin töistä. Vastatuulta oli vain 3-5 m/s, joten koneajoksi se taas meni, jotta ehdimme perille Härjänmaankarille ennen pimeää.



Tässä kauden kelmein otos auringonlaskusta perjantailta kello 16.21.



Härjänmaankarilla meidät vastaanotti tällä kertaa laiturin kupeessa ruokaillut joutsen. Nyt meillä oli ihan oma saari, emmekä nähneet koko viikonloppuna kotivesillä muita purjehtijoita. Facebookin Saaristosatamat -ryhmän mukaan, jokunen muukin oli kyllä vielä liikkeellä Saaristomerellä.



Saarikierroksen perusteella Härjiksellä oli kaikki hyvin. Ilta tyyntyi samettiseksi ja viiden jälkeen oli jo aivan pimeää.




Kipparin synttäreitä oli juhlittu jo muutamaa päivää aiemmin ja perjantai-iltana nautiskelimme synttäripaketeista: lasilliset tai parit Cuarenta y´ tres -likööriä ja Kippari lueskeli onnellisena suosikkikirjailijansa "Nöpsön" jännäriä uusissa hienoissa villasukissaan.



Minä kirjoittelin lokikirjaa ja myöhemmin illalla katsoimme vielä Yle Arenalta yhden merellisen leffan. Siinähän se ilta meni taas mukavasti.



Kello soi lauantaiaamuna seitsemältä, mutta olin herännyt jo puoli tuntia aiemmin alkaneeseen sateeseen. Meidän oli tarkoitus purjehtia ajoissa Espskäriin,ennen kovempien tuulten ja rankempien sateiden alkamista. Tuulet tulivat ennustettua reippaampina ja aiemmin: jo aikaisin aamulla tuuli Rajakarilla 11-13 m/s ja Paraisilla 13-16 m/s. Otimme aamiaista mutustellessamme tuumaustauon ja päätimme lopulta seilata tänään kotiin. Kova tuuli ja sade ei ole kiva yhdistelmä tähän aikaan vuodesta...

Seurasimme aamutoimien ohella ikkunasta Härjänmaankarin joutsenparin aamupesuja ja ruokailuja. Tätähän se merimökkeily on: pienistä asioista tulee päivän polttavia tapahtumia. Toinen hihkuu ikkunassa: "Tuolla lentää lokki!" ja toinen singahtaa äkkiä ikkunan äärelle katsomaan kun lintu lentää. No ei nyt ehkä ihan näin, mutta tiedätte mitä tarkoitan...





Aamun lehdet oli jaettu Härjikselläkin. Viimeisiä viedään - pääosin puut ovat jo paljaita.



Viimeinen vihreän lipun lasku ja pursiseuran lipun nosto veneen perään.



Tuulta oli vielä reippaasti ja seilasimme laiskuuttamme pelkällä fokalla kotiin. Kotirännissä ei lopulta tuullutkaan kuin 8-10 m/s, ja jokunen 12 m/s puuska sen päälle.




Kautemme päättyi tähän haikeaan harmauteen. Kaminamin tyhjennys aloitettiin jo viikonloppuna. Kaikki tavara on tietysti märkää, joten se vaatii kuivattelua ja muutakin huoltoa ennen varastointia. Vaikka olo on nyt vähän surumielinenkin, niin toisaalta purjehdukselta jää aikaa muille mukaville asioille. Noin viiden kuukauden kuluttua alkaa jo uusi kausi, jota voi tässä odotellessa vähän valmistella.



Seuraavaksi on tulossa kauden yhteenvetoa. Loppuvuoden jatkan bloggaamista noin kerran viikossa palaten vielä kesäloman Ahvenanmaa - Tukholman saaristo -retkeen, jonka postaamiselle ei kesällä jäänyt aikaa.

Oikein mukavaa alkanutta marraskuista viikkoa kaikille!